Niin vierähti viikko pienessä Albufeiran kaupungissa. Tein pitkiä kävelylenkkejä meren rannalla tai istuin kuuntelemassa aaltojen pauhua. Jollekin taisin karjua puhelimeen, että sori vaan, en kuule mitään, laulavat nuo aallot niin kovaa... Muutaman kerran istuin nettibaarissa, sillä eivät odota työt lomallakaan. Tosin vastailin vain muutamiin söhköposteihin ja vakuuttelin kirjan tilaajille, että tavaraa tulee, kunhan ehdin kotiin. Oli nimittäin onnistuneesti kotona saatu pankkitilit lukittua eikä tilausmaksuja päästy tarkistamaan.
Albufeira on turistirihkamalla kuorrutettu pieni kalastajakylästä kasvanut turistikeskus. Katsottavaa siellä ei ole. Ostettavaa on, jos haluaa ostaa kiinalaista rihkamaa, jota on tyrkyllä hirveät määrät pikkukatujen puodeissa. Ravintoloita on joka nurkalla, joissakin ruoka ja palvelu ovat hyvää ja joissakin taas jotain muuta.
Hotelli, jossa asustelin, oli vanha, mutta siisti. Ainoa ongelma oli vain se, että unet jäivät vähiin. Iltaisin kymmenen- yhdentoista maissa alkoi musiikki soida alhaalla keskusaukiolla ja sitä jatkui kolmeen yöllä. Jos nukahdinkin illalla, heräsin rokkiin tai hirveään afrikkalaistyyliseen rummutukseen, joka soi päässä vielä kauan sen loputtua. Uni armahti usein vasta viiden maissa aamulla. Ensimmäisenä yönä eivät tosin häirinneet rummut, vaan kauhea pauke kello kaksitoista yöllä. Olin saada sydänkohtauksen, kun syöksyin ikkunaan ja luulin vähintään sodan alkaneen. Ja totta maar, tykeillähän siellä ampua paukuteltiin; oli jonkun manan majoille menneen historiallisen merkkihenkilön merkkipäivä. Jos tyypin luut olivat vielä olemassa jossain hautaholvissa, ne taatusti tanssivat riemusta, kun jälkipolvet ja varsinkin väsyneet turistiparat säikyteltiin henkihieveriin. Tykkipaukkeen jälkeen aloivat ilotulitusraketit rätistä ja sitä kestikin sitten viisitoista minuuttia. Hyvästi yöuni...
En yhtään ihmettele, jos rannoilla nukutaan öisen metelöinnin jälkeen. Minusta ei siihen ole, joten univelkaa oli kotiin saavuttaessa, mutta muutoin mieli virkistyi auringossa.
Se joka haluaa tekemistä tai pitää patikoinnista luonnossa, sen ei kannata mennä Albufeiraan. Siellä kun ei ole mitään muuta kuin ranta ja kovat ja kapeat kadut, jotka on äkkiä nähty. Minäkin, joka olen aika lailla omatoimimatkailija, lähdin matkanjärjestäjän markkinaretkelle, mikä oli pettymys. Kauheasta mainostuksesta johtuen kuvittelin markkinoita isoksi ja hieman erikoiseksi tapahtumaksi, mutta jos on ollut esim. Fuengirolan tiistai- ja lauantaitoreilla (joita ei edes markkinoiksi kutsuta), ovat moiset markkinat yhtä tyhjän kanssa. Mutta tulipahan nähdyksi. Pysähdyimme venesatamaan, jossa upeat purret keinuivat aallokossa ja hienot Mersut, punainen Ferrari ja lukemattomat valkoiset ja mustat citymaasturi-Audit könöttivät rinta rinnan hotellien parkkipaikoilla. Niistä voi vain huokaillen haaveilla.
Ja mukavia uutisia tihkui sähköpostin kautta edelleen; kun tekijöistä on pulaa ja kuvittelee mielessään ympäripyöreitä päiviä, huomaakin, että kas apua on tiedossa. Taittajaehdokkaita on tarjolla nyt useampiakin, joita ensi viikolla haastattelen, nettisivujen tekijöitäkin referensseineen on ilmoittautunut kohtuuhinnalla useampia ja täytyy sekin asia päättää ja saada työ alkuun. Toni Aho viestitteli lukulaitteesta, joka säästää silmiä ja kertoi kuinka mainio se on, kun siihen voi ladata paljon tekstiä. Kyllähän minulla lukulaitteista on ollut tietoa, mutta eipä vain ole tullut hankittua sellaista, mutta jos se käytössä on kerran kätevä, niin kohta minäkin lataan kirjani ja meille tulleet käsikirjoitukset sellaiseen masiinaan.
Aasinsiltana lukulaitteista sähköiseen kirjaan. Tulossa on meillekin e-kirja. Tulevista ja osasta tänä vuonna jo painetuista kirjoista tehdään e-kirja. Se on pdf-tiedosto, joka ei vaadi lukulaitetta, vaan sen voi lukea ruudulta. Se on osaksi suojattu tiedosto, mutta esim. tulostus sallitaan, joten kirjan voi halutessaan itse tulostaa paperille. Ensimmäinen sivu on aina kirjan kannen sivu. E-kirja on halvempi kuin paperinen, joten ehkä siten saamme kirjalle elinkaarta ja sitä ostaisivat nekin, jotka eivät paperiversiota raski hankkia. E-kirjat myydään vain verkkokaupan kautta. Maksettu kirja lähetetään sähköpostin liitteenä tilaajalle.
Nyt odotan innolla pääseväni työhön taas käsiksi, sähköpostiin on tipahdellut jälleen mukavasti käsikirjoituksiakin, joten lukeminen ei lopu - oli se musta sitten valkoisella ruudulla tahi paperilla.
Ja oikein hyvää alkanutta toukokuuta jokaiselle!
Eija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti