Pienkustantaja, kummajainen...

Pari päivää sitten postilaatikosta kolahti Pienkustantaja-lehti. Puheenjohtaja Reima Luoto kirjoittaa huolestuneena monista asioista, joista yhdistyksessä on aiemminkin puhuttu. Hän sanoo mm., että paljon puhuttu e-kirja on tulossa hyvää vauhtia, mutta kuinka hyvää, sen näyttää aika. Useammat pienet kustantajat odottavat e-kirjan markkinoille tuloa toiveikkaana. Nettikirjakaupan kehittyminen ja e-kirjat kun tulevat lisäämään tasa-arvoa pienkustantajien ja suurten välillä. Mutta tapahtuuko näin, onkin jo toinen juttu, on oma skeptinen ajatukseni.
Pienkustantajapäivät on määrä järjestää jälleen 18.11 ja yhdistys on esittänyt toivomuksen, että kulttuuriministeri osallistuisi näille päiville ja tulisi kertomaan näkemyksistään ja vastaamaan kysymyksiin. Myös itse yhdistys porskuttaa pohjassa, koska sen voimavarat ovat vähäiset. Ihmiset pyörittävät muiden toimiensa ohella sitä vapaaehtoisesti ja näin on pyritty pitämään kulurakenne mahdollisimman alhaisena. Meillä pienillä kun ei oikein ole varaa isoihin jäsenmaksuihinkaan.
Luoto huhuilee: missä jäsenet nukkuvat? Alkuvuosi on ollut vaisu eivätkä kirjamessutkaan ole kiinnostaneet, joten niihin ei sitten ole osallistuttu. Hän sanookin, että osittain tämä passiivisuus on ymmärrettävää, sillä kirjamessut tulevat kalliiksi eikä niiden myynti useinkaan kohoa merkittävästi. Tämänhän minä jo koin Oulun messuilla. Hukkaan heitettyä aikaa suurin osa ja tulos positiivinen nolla. Myös maksut messuille ovat nousseet ja myynti vähentynyt - Turun kirjamessut eivät kiinnostaneet edes turkulaisia, joten pienkustantajien osallistuminen sinne peruttiin. Itse koen välimatkan Helsinkiin ongelmana. Täältä kun lähtee käväisemään, niin sille kertyy hintaa - käväisylle, vaikka aika muutoin antaisikin myöten. Asia, josta itse saan myös jatkuvasti kritiikkiä on se, että kirjailijoidemme kirjoja ei mainita Hesarin listoilla. Ei mainita ei, kun Hesari ei niitä sinne laita, ei se minusta ole kiinni. Samaa sanoo Luoto. Hesaria ei pienten listat kiinnosta. Luoto sanookin, että tässä asiassa meidän pienten on ryhdyttävä aktiivisiksi, agressiivisiksi ahdistelijoiksi. Mutta kun ei jaksa kaikkea. Jos Hesari ei kirjalistojamme julkaise, niin ei julkaise, itse en enää sen asian vuoksi jaksa tapella. Tosin jokunen kirjailijoistamme on ollut itse aktiivinen ahditelija ja saanut siten kirjansa listalle. Ja se on hyvä se.
Seuraavilla Pienkustantajapäivillä pitäisi käsiteltämän asioita mm. Kopioston, Sanaston ja Kirjasäätiön ja muidenkin toimijoiden kertomana, mitä tapahtuu - pienkustantajien eduksi.E-kirjaa tullaan käsittelemään, johtaja Yrjö Repo kertoo kirja-alan tämän hetken tilanteesta ja pisteenä iin päällä toivottavasti on kulttuuriministeri, jonka pitäisi kertoa valtion kirjallisuuspolitiikasta ja onko sitä edes olemassa.
Lisäksi puheenjohtaja Luoto esittelee valtioneuvostolle luovutettavan mietinnön.
En tiedä kuinka monia lukijoita pienkustannustoiminta kiinnostaa, mutta mielestäni on hyvä tuoda esille onglemia ja niitä korkeita kynnyksiä, joita päivittäin kohtaamme työssämme ja toiminnassamme. Usein meidät vain jyrätään, ennen kuin olemme edes itse huomanneet tulleemme jyrätyksi. Ja kun emme kynnyksien yli pääse, napisevat myös kirjailijat.
Lopputuotteen kuluttaja eli lukija voi auttaa asiaa valitsemalla myös pienten tuotoksia kirjakaupoista. Näin kaupat huomaavat, että helmiä löytyy myös pienistä, helmiä, jotka ansaitsevat tulla luetuksi.

Lisää aiheesta, kunhan kokous on pidetty ja sen suoma anti sulateltu.

Siihen asti - mukavia lukuhetkiä Nordbooksin kirjojen parissa

toivoo Eija

Lunta odotellessa

Pari päivää sitten ripautti ensilumet. Maailma valkeni - vai valkeniko. Tämän aamun sanomalehdessä oli iso uutinen: Ekforsin lähettämiä laskuja ei kannata maksaa. No miksei? Siksi, että herra joka firman omistaa, ei halua tilittää saamiaan rahoja eteenpäin. Miten tämä kirjallisuutta koskee. No, ei mitenkään, paitsi jos satun olemaan Luppiossa (Ruotsin Övertorneå), niin olisihan se kiva, että läppäri toimisi ja saisi tehtyä töitä sielläkin. Enää kun ei kynttilänvalossa sulkakynällä ehdi eikä pelkän takan lämmössä tarkene.

Eilen illalla jakeluauto työnsi taas varaston täyteen kirjoja, jotka pitää saada vielä laskettua ja osa on pakattava tukkuihin ja Kustannustaidon logistiikkakeskukseen. Maanantain nimittäin tiedän menevän taas lastenhoidossa, se on se mummun osa, mutta ilmankaan en siitä tahtoisi jäädä. Niinpä siis töitä viikonloppuna ja lastenhoitoa maanantaina.
Kun mietin aamulla yhteydenottoa Prismaan ja sitä, voisinko mennä sinne kirjojamme esittelemään joulun alla, jyrähti mies pöydän takaa, että anna olla. Kotihommat on rempallaan, vapaatakin pitää olla eikä hän halua katsella tuota raatimista yhtään enempää.
Minä siihen, että kun jotkut kirjailijat valittavat, että en tee mitään heidän kirjojensa eteen. Mies siihen, että pyydä ne pariksi päiväksi kylään, niin näkevät, että heidän kirjamyyntinsä ei ole minun tekemisistäni kiinni.
Niin, pakko sanoa, enempään en pysty, en jaksa enkä ehdi. Juuri ja juuri nuo kaksi harrastusiltaa bailatinon ja espanjan kielen opiskelussa menevät ja enemmät menot jo sotkevatkin kaiken ja töitä pitää tehdä myöhään illallakin.
Tämä jatkuva prässi ja työ, joka ei lopu, mutta josta ei juuri palkkaa heru, on saanut minut miettimään asian mielettömyyttä. Toisin sanoen motivaatio työlle alkaa olla hukassa. Voisin toki pyörittää firmaa toisinkin ja jos olisin nuorempi, sen tekisinkin, mutta enää en halua ottaa lainaa enkä palkkatyöntekijöitä taittajaa lukuunottamatta.
Olen antanut itselleni armoa ja jätän vastailematta mm. ei-tärkeisiin sähköposteihin, joita muutamat erittäin innokkaasti lähettelevät ja joiden asiasisältö on turhaa turinaa ja narinaa. Jos uhraan joka aamu tunnin vastailemalla näihin posteihin, voin sen ajan käyttää olemalla yhteydessä asiakkaisiin. Nyt olen koettanut etsiä markkinoita niin halpahalleista kuin säätökaupoistakin. Mutta enpä ole onnistunut myymään niihin mitään. Seuraavaksi ovat vuorossa sellaiset divarit ja antikvariaatit, jotka ostavat nk. häntiä. Niitä on meillekin jäänyt aika lailla. Nythän niitä ei enää jää, sillä Kirjavälityksen Print on demand toimii ihan mukavasti ja sinne nyt lataan kirjan, kun sen myynti alkaa hiipua, mutta sitä kuitenkin jonkin verran menee.Nämä "hännät" ovat kallista tavaraa varastossa, sillä vaikka niitä ei enää kukaan osta, ne pitää inventoida ja ilmoittaa verottajalle tilinpäätöksessä ja nehän nostavat yrityksen tulosta, josta pitää maksaa vero. Siis vero sellaisesta, josta ei koskaan tule sitä tuloa, mikä sillä hetkellä on pakko laskea varaston arvoksi.
Häntinä on Miljoonaprojektia, Valkoista kansaa, Kertomus sokeudesta, Matkalla jonnekin, Karhubongarit, Kierrätyskeskus, Altaat, Alais, Operaatio pohjoinen, Jäähyväiset tuulelle, Murhan filosofia, Himpulametsä ja muita tarinoita mm. Joten jos joku tahtoo halpaa lukemista, ne lähtevät painokustannusten hinnalla. Tervetuloa ostoksille - nämä toistaseksi sähköpostin kautta.
Isälle sopivia lukulahjoja.

Syksy on tuonut myös kaikenlaisia kilpailuja ja tapahtumia. Olisi mukava, jos joskus joku meidän kirjailijoista nappaisi jonkun palkinnon. Silloin minäkin nostaisin hänen kunniakseen, jos en nyt samppanjalasia, niin ainakin vesilasin. Sitä odotellessa...

terveisin Eija

Pohdintaa

Syksy on saapunut totaalisesti tänne pohjoiseen. Olen käveleskellyt tai voisiko sanoa ennemminkin juoksennellut Ajoksen rantamaisemissa Perämeren rannalla parina päivänä ison valkean koiran kanssa. Olen jälleen kerran siis joutunut koiravahdiksi. Tätä koiraa ei passaa päästää irti enkä halua tavata toista koiranomistajaa sen kanssa ulkoillessa, sillä en ole varma, miten ystävällisesti kävelyttämäni dogo vieraisiin kanssani suhtautuu (sitä ei pitele mikään, kun se päättää lähteä ja se painaakin muutaman kilon enemmän kuin minä). Metsään mokoman kanssa ei ole menemistä, koska se on riistaverinen ja kulkee kuono tuulta vasten koko ajan nyt, kun hirvet on hätyytelty liikkeelle. Sitä paitsi hirvimiehet ovat karkottaneet minut koirineni metsästä. En halua tulla ammutuksi hirvenä - en halua tulla laisinkaan ammutuksi. Ja siitä voin olla varma, että jos osun lähelle ajoa, lähtevät sekarotuinen Mara ja pystykorva Pipsa taatusti mukaan. Voi miten ihana leikki onkaan meneillään, ne luultavasti ajattelevat. Siispä joudun hakemaan ulkoilureittini sieltä, missä saa taatusti olla rauhassa.
Nyt kun syksyn kirjat ovat meillä kahta lukuunottamatta valmiina, nekin odottavat vain kansia, niin olemme taittajan kanssa keskittyneet sähkökirjaan.
Kirjavälitys lähetti tässä parisen viikkoa sitten tietoa siitä, miten liittyä mukaan heidän e-kirjojen jakelujärjestelmään. Se vain oli niin kallis pienelle kustantajalle, että ohitamme sen tarjouksen toistaiseksi. E-kirjoja pitäisi myydä todella paljon, että ne kustannukset peittyisivät enkä ihan vielä jaksa uskoa e-kirjan valloittavan lukevaa joukkoa kokonaan. Olemme kokeilleen monen kokoisia taittopohjia e-kirjoille. Kirjat suositellaan tehtäväksi epub-formaattiin, mutta sekin on hankala ja työläs taitto ja jokaista taitettua kirjaa pitäisi myydä kymmeniä, jotta palkkakustannukset peittyisivät. Siksi olemme toistaiseksi päätyneet normaaliin pdf-formaattiin ja etsineet optimaalisen koon ajatellen lukulaitteita, mutta myös sitä, että teksti olisi helppoa lukea tietokoneen ruudulta. Näitä varten ei myöskään tarvita Adoben tarjoamaa ilmaista ohjelmaa, ellei nyt varsin halua sitä käyttää sähköisten kirjojen keräilyyn. Ostajalle kirja lähetetään sähköpostilla ja hinta tulee olemaan huomattavasti halvempi kuin paperikirja.
Tänä syksynä ovat lehdet kirjoitelleet e-kirjan tulevan vauhdilla ja syrjäyttävän Suomessakin nopeasti paperikirjat. En jaksa ihan vielä uskoa siihen. Itse en halua lukea kirjaa tietokoneelta tai lukulaitteelta kuin pakon edessä. Mutta myönnän lukulaitteen kätevyyteen mm. matkoilla. Kannat ohutta ja kevyttä laitetta käsilaukussa, mutta sinulla on melkoinen määrä luettavaa tekstiä laitteen sisällä. Käsikirjoitusten lukemiseen olen toisinaan laitetta käyttänyt, mutta jos tekstin heittää laitteeseen rtf:nä tai doc:na, sanat katkeilevat mistä sattuu eikä tekstiä välttämättä pysty suurentamaan tarpeeksi isoksi, jotta lukeminen olisi mukavaa.
Kustantajana on kuitenkin pyrittävä seuraamaan aikaansa ja kyettävä tarjoamaan mahdollisuutta hankkia e-kirjoja meiltäkin. Nämä kirjamme eivät kuitenkaan toistaiseksi tule leviämään kirjakauppoihin, koska meidän tulisi kyetä maksamaan aika monta tuhatta euroa Kirjavälitykselle siitä, että saisimme heidän palvelunsa käyttöömme. Netissä on joitakin e-kirjoja tarjoavia suomalaisia kauppoja, joiden toivon ottavan myös meidän e-kirjamme myyntiin. Aika näyttää, mikä on oleva paperikirjan kohtalo ja minkä verran e-kirja vie paperikirjalta myyntiä.
Sitä odotellessa otankin hyllystäni Marcela Serranon kirjan käteeni ja uppoudun pitkästä aikaa valmiiseen kirjaan.
Mukavia lukuiltoja pimenevän syksyn myötä teillekin.

toivoo Eija