Ihanaa, lämmintä, jopa kuumaa. Toivotaan, että tästä alkoi kesä eikä takatalvi yllätä. Meilläkin täällä pohjoisessa sipulikukat työntävät varsiaan terhakkaasti penkeistä. Kun vain jaksaisi siivota ne. Tontti on hiirten ja myyrien jäljiltä melkoisen sotkuinen, osa pensaista syöty - siitä syytän jäniksiä. No, olkoon! Kesä kaikilla, onni yksillä. Minun pitäisi oikeastaan keskittyä siivoamiseen, mutta kas kummaa kun laiskottaa. Muutama blogimerkintä sallittakoon. Taustalla soi yksi kymmenistä Espanjasta raahaamistani levyistä ... Sólo vivir, quiero estar junto a ti, yo no quiero sufrir, ven y dime que si, sólo vivir, entergarlo todo, sólo vivir...
Niinpä niin, joka kielellä sitä kaihoten julistetaan yhdessäolon tahtomista ja haluttomuutta kärsiä. Ja tämänkö pitäisi vauhdittaa minut pesemään ikkunoita, ei sentään, vaihdan tilalle kohta vauhdikkaampaa; Helmut Lotti kun vetää komealla äänellään Malagueñan tai kansansävelmän La Cucaracha, niin lasta ja pesuriepu heiluvat ihan itsestään ja kas puhdasta tuli.
Jaa että miksikö kuuntelen espanjalaista: helppo selitys, koetan ylläpitää kielitaitoani hoilaamalla tekstejä laulajan kera (se on kuulemmea kauhean kuuloista perheen mielestä, mutta nyt talo on tyhjä koiria lukuun ottamatta, joten en aiheuta kärsimystä muille), toisekseen - pidän espanjalaistyylisestä musiikista, olen jopa oppinut kuuntelemaan flamengolaulajia ja portugalilaista fadoa ja katselen taivaskanavilta Andalucian tv:tä, kauhistelen yhdessä naapurin (ruudussa lukee vechino/a) kanssa sitä, kun naapurin kylppäri romahti niskaan tai talo halkesi keskeltä ja siellä sairas äiti (madre) makaa sängyssä eikä pääse mihinkään hoitoon (ihan kuin meillä - tosin en tiedä tarvitseeko vanhusten asua osin sortuneessa talossa). Sitten haastatellaan asianajajaa (abogado) ja tätiä (tia) ja serkkua (primo/a). Suluissa olevat lukevat aina henkilön nimen kera ruudun alalaidassa. Tässä vierähtääkin puoli tuntia ja lopuksi vielä omaisten viimeiset taivastelut andalusialaisella korostuksella ja arvatkaa paljonko ymmärtää, kun hampaaton andalusialainen puhuu. Ei sitten mitään. Mutta hauskaa on.
Espanjasta puheen ollen, työskentelen nyt kovasti sen eteen, että suurimmasta osasta syksyn kirjoja olisi oikovedokset hyvissä ajoin, koska minun on lähdettävä Espanjaan syyskuussa (ellei onni ole suosinut ja talo mennyt kaupaksi, jota epäilen kovasti tässä maailmantilanteessa). Siellä on niin paljon työtä itse talossa ja puutarhassa, että kirjojen teosta tulee siltä osin pakkolomaa, jota ei sieltä käsin pysty tekemään. Onneksi löytyi Jenina, joten asiat kyllä hoituvat koto-Suomessa.
Toni Ahon, tulevan kirjailijamme, neuvosta olen tilannut lukulaitteen, johon voi ladata käsikirjoitustarjokkaita ja lueskella niitä sitten vaivattomammin kuin tietokoneen ruudulta. Odotan mielenkiinnolla postia ja kerron sitten joskus kokemuksisista, kun ehdin itse asiaan perehtyä. Jollain keskustelupalstalla, etsiessäni erinäisiä tietoja, sattui silmiini kommentteja, että jos ensi syksy olisi e-kirjojen läpimurtokausi, mutta viimeistään vuoden päästä e-kirjoja myytäisiin Suomessakin lähes yhtä paljon kuin paperisia kirjoja. Jännityksellä odotamme.
Lämpiä säitä toivotellen Eija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti