lauantai 17. maaliskuuta 2012

Kevättä odotellessa

Talvi on taittumassa kevääseen täällä pohjoisessakin. Lunta tosin on niin paljon, että lieneekö sulanut edes juhannuksena. Muutaman kerran olen ehtinyt hiihtämäänkin jälleen niin hektiseksi muuttuneen työn lomassa. Koska elämässä tuntuu olevan vain kirjat; tekstien lukeminen, oikoluku, monenmoiset pikkuasiat, jotka vievät aikaa yllättävän paljon, niin juuri nyt on alkanut vahvasti maistua puulta. Mitäänsanomattomia käsikirjoituksia, joiden kirjoittajat hoputtavat ja kyselevät; jokainen tahtoo olla kirjailija. Syksyä kohti kun elämme, niin kaikille kerrottakoon, että syksyyn on valittu kaikki kirjat ja niitä joita nyt lueskelen, tulevat saamaan kannet keväällä 2013 tai ei ollenkaan. Syksyn kirjoja on vähemmän kuin nyt keväällä, talven 2013 kirjoja tulee olemaan edelleen vähemmän kuin syksyllä. En voi elää elämääni pelkästään nenä ruudussa, en voi enkä halua.

Luin eilen Timo Tulisalon mietteitä kirjan markkinoinnista. Hän toteaa, että kirjojen kanssa puuhaavilla ihmisillä on jonkinlainen intohimoinen suhde kirjoihin ja he katsovat usein ruusunpunaisten silmälasien läpi kirjan myyntimenestystä, kun siinä pitäsi pitää pää kylmänä ja valita ehdottomasti myös kaupallisuutta ajatellen nuo julkistettavat opukset. Minäkin olen tehnyt näitä virheitä ja se on yksi seikka, joka uuvuttaa. Koeta tunkea sellaista markkinoille, jolla ei sitten kuitenkaan ole lukijakuntaa ja kirjailija jää kotiin ihmettelemään, miksi mitään ei tapahdu. Joskus, kun kirja on valmis, kaduttaa, että miksi tuon otin ohjelmaan, kun vaihtoehtoja olisi ollut ja aktiivisia ihmisiä niiden takana.
Tulisalo toteaa, että kirjailija tahtoisi nähdä laajalti teostaan esillä mediassa, mainoksissa kuin kirjakaupoissakin. Tästähän on mahdoton puhua pienkustantamon näkökulmasta.Satasen mainoksella ei ole vaikustusta mihinkään. Oman paikkakunnan kirjakauppa yleensä ottaa yhden kirjan hyllyyn ja kun se ostetaan, tilaa toisen, jos joku sattuu sitä kysymään. Hänen mukaansa kirjailijan sitouttaminen markkinointiin on yksi menestystekijä. Kirjailija tuntee lukijansa. Hän on avainasemassa tässäkin. Tulevaan kirjaansa kannattaa kirjailijan viitatata esiintyessään erilaisilla foorumeilla tai tapahtumissa
Samaa, jota itse olen toitottanut jatkuvasti kirjailijoille, sanoo myös Tulisalo: kirjan takakannen teksti on ratkaisevassa asemassa käytännön myyntielämässä. Etukansi herättää huomion, jolloin se otetaan käteen, mutta takakansi on se, joka myy. Tässä tuli ihan äsken oiva esimerkki romaanista, jonka ilmoitin kirjastovälitykselle. "Onko tämä jokin uskonnollinen kirja vai elämäntaidonopas? Kenelle tämä on tarkoitettu?" olivat kysymykset. Tekstin oli tehnyt kirjailija, kuten meillä aina, sillä heillä on mielessään kirjansa pienimmätkin nyanssit ja voivat tekstin tiivistää koukuttavaksi ja lukemista innostavaksi. Minä muutin sen tekstin kirjastovälitykselle. Kirja kertoo väestön liikakasvusta, tämä kirja sijoittuu Lontooseen. Päättävät elimet toteavat, että ruoka ei riitä, palveluja ei pystytä tuottamaan, asuntoja ei ole, tilanne on sietämtön. Silloin tehdään päätös, että kaikki 58- vuotiaat joutuvat luopumaan elämästään, jotta nuoremmille on tilaa. Ihmiset piiloutuvat ja pakenevat, on väkivaltaa ja pelkoa. Kirja on todella HYVÄ, mutta nyt tuo teksti, joka ehti levitä tukkujen kautta nettikirjakaupoihin yms. saattaa olla ongelma.Eli kyse on äärimmäisen jännittävästä kirjasta, mutta tekstin perusteella sisäänostaja oli mieltänyt kirjan elämäntaidon oppaaksi.
Tästä siis opimme, että lyhyt napakka teksti takakanteen, mutta sellainen, että se koukuttaa lukijaa sen verran, että se johdattaa joko osto- tai lainauspäätökseen.
Tulisalo toteaa, että kirjan mainontaa on tutkittu ja sen vaikutus on yleensä välillinen. Kuluttajat mainitsevat ostopäätöksen syntyneen lehtijutun, luennon, muun esiintymisen tai kirjakauppakäynnin perusteella. Mainonnan avulla ei saada aikaan suurta kysyntää. Jotakin mielenkiintoa herättävää on oltava olemassa jo aikaisemmin, mitä se jokin kirjassa sitten onkaan. Eli tässäkin korostuu kirjailijan oma rooli aktiivina esiintyjänä/osanottajana ainakin oman paikkakuntansa tapahtumissa.


Ja nyt ei kun lumiukkoja tekemään! Laitetaan sen musta suu hymyilemään.

Eija