Sain viime viikolla Suomen Pienkustantajat ry:n jäsenlehden, jonka etusivulla oli puheenjohtajan kirjoitus otsikolla "Monopolit jylläävät kahden puolen Pohjanlahden".
Hän on usein kirjoittanut ja kokouksissa maininnut siitä, kuinka suuret monopolit ovat vallanneet kirja-alan. Hänen kirjoitustaan lainaten: "Niillä on hallussaan suurimmat kustantamot, kirjatukut, kirjakaupat sekä sanoma- ja aikakauslehdistö. Ne ovat lujittaneet otettaan myös kirjastomarkkinoilla. Viranomaisiamme tämä kehitys ei huolestuta, kaikkein vähiten kulttuuriministeriötä, joka sivistysmaissa yleensä ajaa kielen ja kirjallisuuden etua. Nyt myös Ruotsissa on älähdetty samasta asiasta. Pienkustantajat ovat siellä todenneet, kuinka heitä kammetaan pois markkinoilta, etenkin kirjakaupoista."
Tämä aiheuttaa sen, että Pienkustantajat pyrkii hankkimaan tulevaisuudessa näkyvyyttä netin kautta, joka on tasavertaisempi toimintaympäristö,puheenjohtaja lisää. Tuntuu hirveältä, että muutama iso puulaaki saisi kirjansa kirjastoihin ja pienet sitten koettaisivat myydä teoksiaan turuilla ja toreilla. Netti ei mielestäni auta asiaa, ellei siihen uhrata aikaa, vaivaa ja vähän rahaa. Nyt meillä on Pienkustantajien nettikirjakauppa, jonne alkuaikoina lisäilin tarjottavia kirjoja kiitettävällä innolla, mutta olen lopettanut sen, koska tilauksia sieltä ei juuri tule. Lisäksi sivujen yhteydessä esitetyt tiedot ovat vanhoja eikä niitä näytä kukaan päivittävän. Sivut ovat samalla myös yhden kustantamon mainos. Jos Pienkustantajien halu olla netissä voimakkaasti esillä on tätä luokkaa, niin kummastelen jatkuvaa puhetta tekojen puuttuessa.
Pienkustantajat ovat perinteisesti osallistuneet messuille tms. tapahtumiin yhteisesti, koska tapahtumat ovat kalliita kustantaa yksin. Kirjan ja Ruusun päivään oli varattu yhdistykselle koju ja neljä pöytää. Mukana oli vain kolme yhdistyksen jäsentä. Nordbooks ei edes aikonut osallistua, jo pelkkä matkan teko pohjoisesta etelän tapahtumiin on työläs, raskas ja kallis. Tulevaisuudessa ei yhdistys osallistu Kirjan ja Ruusun-päivä tapahtumaan, Turun messujen ennakkoilmoittauminen on yhdistyksen osalta peruttu, koska osallistujia ei ole tarpeeksi ja kustannukset kohtuullisen korkeat, Helsingissä yhdistys on esillä ja ne kustantajat, jotka ovat sieltä paikkansa varanneet. Pöytä Hesassa maksaa 350,-, pelkkä kirjanimike 30 euroa yhdistyksen pöydällä. Kuka olisi se onnellinen, jonka viisi kirjaa lähettäisin messuille yhdistyksen pöydälle? Ei kukaan, sillä en näe mieltä siinä, että valitsisin kymmenien kirjojen joukosta yhden tai kaksi nimikettä toivoen, että ne myytäisiin messuilla ja saisin sen 30 euroa pois. Lisäksi minun pitäisi itse viedä ja noutaa kirjat messuilta pois. Junalla n. 190,00 euroa keikka. Autolla kenties vähän vähemmän.
Näitä kysymyksiä messuillaoloon tulee aina tasaisin välein. Vastaus on ei - me emme osallistu messuille, paitsi nyt Oulun messuille. Sastamalaan lähtisin, jos olisi käsipareja apuna, joku ajamassa kaverina autolla ja auttamassa kirjalaatikoiden kanssa.Sastamalan kohdallakin tulevat päälle majoituskulut, mutta monen henkilön kertomana olen kuullut tapahtumassa myytävän kirjoja kohtuullisesti.
Siksipä valitsin Oulun,joka on sen verran lähellä, että voin päivittäin tuoda täydennystä mukanani eikä tarvita teräsmiehiä kirjoja kantamaan. Oulussa siis järjestetään suurmessut 4-8.8. Olen varannut kaksi pöytää kirjoillemme. Olen ollut yhteydessä messujärjestäjiin ja kysellyt kirjailijoillemme esiintymismahdollisuuksia ja niitähän on tarjolla jonkin verran.
Tämä oli pitkä aasinsilta erääseen tekstiin, johon törmäsin netissä. Henkilö, kirjailija itsekin, jonka nimeä en enää muista on tehnyt opinnäytetyön pienkustantamoiden markkinoinnista ja tämä opinnäytetyö tuntui olevan pelkkää pienkustantamoiden arvostelua. Hän mainitsee, että isot kustantamot järjestävät kirjailijoilleen julkistamistilaisuudet, lehdistötapaamiset, tulevat itse paikanpäälle tilaisuuteen jne., mutta hän ei muista millaisilla budjeteilla pienet tekevät töitä. Eikä edellä mainittu pidä paikkaansa. Paikkakunnallamme on esim. keskisuuren kustantamon kirjalija ja ihan itse hän tilaisuutensa järjestää enkä ole niissä kustantamon edustajaa tavannut. No, minun olisi pitänyt olla noin viidessäkymmenessä eri tilaisuudessa viime vuonna. Viisikymmentä menetettyä työpäivää, matkakustannuksina luultavasti noin 6000 - 7000 euroa, kahvitarjoilut jokusen verran ja hänen vaatima mainostus ei liene kaukana kahdestakympistä, jolloin luku hipoisi liki kolmenkymmenen tuhannen euron määrää. Näitä satsauksia ei koskaan saisi takaisin. Ja hänkin näytti tietävän rivikirjailijan myyntiluvuista ihan riittävästi. Hän arvostelee myös sitä, että kirjailijaa kehotetaan markkinoimaan teostaan - eihän siihen ketään pakoteta, mutta kun rivikirjailijan paras myyntipiiri on kuitenkin oma lähiympäristö, työpaikat, sukulaiset jne., joita kustantaja ei tunne, niin tuskin kustantaja saisi senkään vertaa tähän lähipiiriin kirjoja myytyä kuin kirjailija itse. Mutta kun on hyvä ja asia kolahtaa yleisöön, niin pienestäkin kustantamosta ponnahtaa pinnalle, esimerkkinä vaikkapa Heli Laaksonen.
Eräs huomautus koski sitä, että kustantamo ei järjestä jokavuotisia juhlia, joihin kirjailijat voivat tulla tapaan toisiaan. Eipä hän paljon anna painoarvoa yhden, kahden tai kolmen hengen kustantamoille, jotka muutoinkin painavat pitkää päivää kaapiakseen leivän vaikealta saralta. Kuinka monta kirjailijaa tulisi, jos järjestäisin kalaasin? Kenties muutama, mistä rahat tarjoiluun, vai leivonko muutaman pullaleetan pötköttelemään pöydälle? No, tästä idea - ei kun pikkujoulun viettoon Espanjan kotiini. Muistakaa ottaa ilmapatja mukaan, sillä sänkyjä ei ole tarpeeksi. Tämä on kutsu. Se siitä juhlimisesta.
Opinnäytetyön tekijä kertoo haastatelleensa kolmea pienkustantamoa ja hän kirjoittaa erään kustantamon omistajan sanoneen, että pienkustantamon kirjojen kritiikkejä eivät lehdet juuri julkaise, joten kriitikot eivät niitä tee. Tässä olen kehottanut kaikkia menemään rohkeasti oman paikkakunnan lehden toimitukseen, jotta edes siellä omilla kulmilla saisi jutun. Lehdistöllä on erittäin tärkeä osa kirjallisuuden levittämisessä ja julkisuusarvo perustuu usein muuhun kuin varsinainen kirjallinen ansio, mainitsee opinnäytetyön tekijä.Hän oli etsinyt arvosteluja tietyltä ajalta lehdistä Apu, MeNaiset ja Eeva, jotka määriteltynä aikana olivat julkaisseet 155 juttua tai arvostelua, joista 8 oli pienkustamon kirjailijoista. Näistä eniten juttuja saivat Otavan, Wsoy:n ja Tammen kirjailijat, tässä järjestyksessä.
Kirjojen mainonnasta loppukuluttajalle hän vetää johtopäätöksen, että mainonta saattaa (huom!) tuottaa tulosta vasta, kun tekijä on tuttu tai tuntemattoman kirja on saanut mediassa tarpeeksi huomiota. Raadollista, eikö totta? Oikeastaan hieman surullista.
Opinnäytetyössä kritisoitiin kustantajien markkinointikyvyttömyyttä - hän jopa heitti, että markkinointia voi opiskella. Minä tolloina hän meitä pitää? Itse olen aikanani opiskellut alkuperäisen ammattini lisukkeeksi myös kaksi vuotta työn ohessa markkinointia (kuljin Hesassa myötäänsä luennoilla ja tenteissä) ja saanut siitä jopa kunnon paperit. Intohimoni kun oli jossain vaiheessa lukea muutakin kuin romaaneja.Näin oudosti on tullut opiskeltua myös äidinkieltä, kirjallisuutta ja kirjoittamista. Uskon, että useimpien pienkustantajien osaamisessa ei ole puutteita markkinoinnissa vaan se on kirjojen myyntikatteissa ja kuitenkin aika pieniksi jäävissä myyntiluvuissa, jotka eivät anna mahdollisuuksia hankkia tarpeeksi apua työhön, se on jaksamiskysymys, ajanpuute ja monet muut seikat, jotka estävät täydellisen paneutumisen yhden kirjailijan kirjan markkinointiin. Minäkin mietin kokonaisuutta -sitä, miten saada esille useita kirjoja ja jokainen kirjailija. Mm. erään nuoren miehen avustuksella teimme iskun noin kahteen sataan kirjastoon sähköpostitse. Hän teki hienon esitteen ja sen kirjat olivat kunnon tarjouksessa kirjastoille. Yhtään tilausta ei tullut tästä ponnistuksesta. Kustansin Jussi Wahlgrenin Kemiin - hän näytteli silloin Salkkareissa (on nyt muuten Sampo-pankin mainoksessa se lätsäpäinen äijä), mutta eipä Salkkarinäyttelijäkään kiinnostanut. Juttu saatiin kaupunkilehteen ja sen verran kirjamyyntiä, että kattoi lentolipun hinnan. Mainonta ja markkinointi ei ole yksioikoinen asia. Se mikä vetää porukkaa lähimarkettiin, ei päde kirjamarkkinoinnissa ja se on tosi. MOT.
Kantaa saa ottaa, keskustelu on avattu. Osallistumista...
toivoo Eija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti