Se on sitten uusi vuosi ja uudet asiat, niinhän tavataan sanoa. Ehkä arki on kuitenkin ihan samaa kuin viime vuonnakin. Viime yö meni valvoessa - ei vapaaehtoisesti, vaan pakolla. Nukahdin yhdentoista aikoihin rättiväsyneenä ja heräsin sarjatuleen vähän yli kaksitoista. Sitä sitten jatkui puoli kahteen yhden naapurin juhliessa oikein kunnolla. Viimeiset pikkupaukut tulivat vähän jälkeen puoli kahden. Nukkua ei voinut, sillä koira ramppasi yläkerrasta alakertaan, alakerrasta yläkertaan, välillä tunki kuonoaan kainaloon, välillä yritti huokaillen tapailla unta perimmäisessä nurkassa. Tämä on jokavuotinen riesa.Huonona nukkujana ei sitten uni tullut minullekaan kuin joskus kolmen jälkeen ja nyt on ilman omaa syytä nuutunut ja elähtänyt olo. Olin aikonut pyhittää omalle kirjoittamiselleni nämä pyhät, mutta en jaksa keskittyä sellaiseen. Mieli askarteli yöllä valvoessa kyllä kaikenlaisen materiaalin parissa, päällimmäisin niistä oli, että ensi vuonna hankin jonkun vanhan ajopelin, josta on äänenvaimentimet rikki ja menen pöristelmään aamu kuudelta himopaukuttujan portin pieleen. Jokin laki tai asetus pitäisi tulla, että naapureiden unta ei saa häiritä, olkoonkin vuoden vaihde.
Viime vuosi oli värikäs kirjojemme osalta. Jokunen kirja meni oikein mukavasti, mutta muutama pohjanoteerauskin oli, mikä johtuu oman analyysini mukaan siitä, että julkaisemisen jälkeen kirjailija ei pitänyt julkkareita, ei ollut yhteydessä oman paikkakuntansa lehtiin (vaikka meiltä pohjustetaan lähettämällä tiedotteet), yhtään kirjaa he eivät itse myyneet, saati että olisivat ohjanneet tuttavat verkkokauppaan -johon monet sukukuntansa ohjaavatkin, kun eivät itse halua kirjaa myydä (kokevat sen hankalaksi). Olen sanonut ja sanon vielä kerran, että me emme tavoita lähipiiriä, joka on eräs kaikkein tärkeimmistä asiakaskunnista tavalliselle kirjailijalle. Se reviiri on tavalla tai toisella kirjailijan hoidettava. Kirjailijan on siis pidettävä hieman "ääntä" itsestään, muutoin niin hänen kuin meidänkin työ on ollut aivan yhtä tyhjän kanssa. Myöskin aika monen kirjan kappalemääräiset myynnit olivat eri luokkaa kuin edellisenä vuonna ja se johtuu kirjastojen määrän supistumisesta ja kirjastojen määrärahojen supistumisesta, koska kirjastot ovat suurin asiakaskuntamme. Nyt jos valtiovalta vielä lykkää uuden veronkorotuksen, niin se alkaa olla jo sietämätön yhtälö monelle pienkustantajalle. Hintaa pitää hilata edelleenkin ylöspäin ja pienkustantamojen kirjat ovat muutoinkin kalliimpia verrattuna isojen kustantamojen kirjoihin. Tämähän johtuu yksinomaan pienistä painoksista.
Tulevaan kevääseen sijoittuu uutta ja monipuolista tarjontaa: Kolme ilmestyvistä kirjoista on kevyttä huumoria ja ensimmäinen niistä on jo lähtenyt painoon. Rikoksia ratkovat allekirjoittaneen lisäksi, Katajiston Janne sekä Pynnösen Aarnen appi rovasti Olavi Lähteenmäki kuin myös Pekka Vähäkuopus lastenkirjassaan (salapoliisitarina), fantasiamaailmassa eletään Jonna Ristimäen nuorten romaanissa kuin myös Santeri Viljakaisen toisessa Hayden Wulfe-romaanissa, Petri Isoniemen vampyyrikirjassa sekä Manu Mäkisen Abyssus I-teoksessa, joka on ehkä enemmänkin scifiä. Sadut sattuivat jostain syystä pääsemään sydämeeni ja niitä tulikin valituksi useita: Pikkupeikko jatkaa seikkailujaan, samoin Niiki ja Alvari, Nella Koskell on kirjoittanut kauniin prinsessasadun ja kemiläiseltä Saara Heikkiseltä julkaisemme kokoelman loruja ja satuja, joista osa on lapsille jo tuttuja mm. Pikku Kakkosesta. Valikoimassa pitäisi olla siis lukemista moneen makuun. Toivottavasti käytte vaikkapa kirjastossanne niitä sitten kyselemässä ja tutustumassa niihin.
Kiitos kaikille joluviestien ja korttien lähettäjille ja erityiskiitos Nellalle kauniista taulusta, joka paketista putkahti esiin.
Oikein hyvää alkavaa vuotta 2011, olkoon se kaikille onnellinen ja tuokoon paljon hyviä hetkiä Nordbooksin kirjojen parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti