JOULUMIELI HUKASSA

Hämärää päivän kahta puolta, joulukrääsää kaupoissa ja joululaulut lallattavat niin, että hermoon koskee ja ulos haluaa mahdollisimman pian. Kauppojen edessä Pelastusarmeijan padat odottavat ojentavaa kättä, leipäjonot pitenevät Suomessa, jossa eriarvoisuus alkaa olla jo Euroopan huippua. Jopa työssäkäyvien pitää hakea ruokaa leipäjonosta, koska palkka ei riitä. Ja kun vaalit aikanaan tulevat, eivät ihmiset muista, ketkä ovat meille tämän köyhyyden ja eriarvoisuuden jakaneet vaan antavat valtakirjan näille riistäjille seuraavaksikin neljäksi vuodeksi.
Joulun juhlaa - sitä oikeaa ei oikein enää ole. Jos saisin päättää, joulua ei olisi. En osta lahjoja enkä halua lahjoja. En leivo enkä puuhaile kettiössä sen enempää kuin muulloinkaan. Leipomiset ovat torttuja ja taatelikakku viikonlopuksi, kun muutoin pyöräyttäisin pari pullapitkoa. Koska olen kala-kasvissyöjä, en suostu ostamaan kinkkua, vaan sen hakee perheenpää, jos haluaa kinkkua syödä. En osta ruokaa kärrykaupalla varastoon, joka sitten menee pilalle enkä koristele kuusta. Ainoat enteet joulun tulosta ovat kyntteliköt ikkunoilla; ne antavat valoa kaamokseen. Nyt kun lastenlapsia on kaksi, niin lienen pakotettu hieman muuttamaan joulunviettoa, mummulassa paketoidaan pari pakettia, jotka sitten ilmestyvät kuusen alle. Lapset ovat vielä niin pieniä, että heillä ei kenties pukki vieraile.

Minulla tämä jouluhöpötyksen välttäminen on vapaaehtoista, monilla se on kuitenkin pakko, koska varaa lahjoihin tai kinkkuihin ei ole. Lapsille se on suuri pettymys. Yltäkylläisyydestä nauttivat eivät käsitä, mitä joku peruspäivärahalla tai toimeentulotuella kärvistelevä ihminen rahallaan saa. Ei niin mitään. Sillä ei osteta kinkkua eikä lohta tai edes parin kympin lahjaa lapselle. Ja koska niiden, jotka päättävät asioista, niiden ei ole koskaan tarvinnut kokea moista, he päättävät lakaista loputkin roskat maton alle - nyt mm. nuoret, syrjäytymisuhan alla olevat.
Kellä vähän on, siltä loputkin otetaan, koska he ovat helpoin saalis.

Ei mutta, tokihan olen lahjoja laittanut, kasasin kolme suurta pahvilaatikollista kirjoja, aikuisten- ja lastenkirjoja, mukana muutamia Novetran nimellä kuorrutettuja t-paitoja varaston nurkista pois ja lähetin Heikki Hurstille. Vaikka ne eivät ole syötävää, niin toivon, että saajat saavat iloa kirjailijoidemme teksteistä missä ikinä niitä sitten lukevatkin. Ja ilokseni huomasin, että myös pari kirjailijaamme viestitti sähköpostilla jouluterveisiä sanoen, että jo muutaman vuoden ajan he ovat joulukortti- ja postimerkkirahat laittaneet Hurstille tai muuhun hyväntekeväisyyteen, sellaiseen, jossa apu menee taatusti niille kaikkein vähäisimmille. Niin taidan minäkin ensi vuonna tehdä.

Joulumieltä jokaiselle, niille jotka juhlivat lahjojen kera ja niille, jotka haluavat vaatimattomammin joulunsa viettää sekä myös niille, jotka olosuhteiden pakosta jäävät lahjoja vaille.
Muistakaa joulupadat ja keräykset, sillä pienistä hyvistä teoista kertyy suuri virta ja paljon hyvää mieltä ja se on se, joka tuo joulun - joulun antajalle ja joulun saajalle. Muistakaa naapurin yksinäistä vanhusta, muistakaa lapsia, joille ei pukki tuo lahjojaan, muistakaa lähimmäistä lämmöllä - eikä vain ajatuksissanne vaan teoissanne.

Hyvää ja lämmintä joulua ihan jokaiselle!

Eija