Pienkustantaja, kummajainen...

Pari päivää sitten postilaatikosta kolahti Pienkustantaja-lehti. Puheenjohtaja Reima Luoto kirjoittaa huolestuneena monista asioista, joista yhdistyksessä on aiemminkin puhuttu. Hän sanoo mm., että paljon puhuttu e-kirja on tulossa hyvää vauhtia, mutta kuinka hyvää, sen näyttää aika. Useammat pienet kustantajat odottavat e-kirjan markkinoille tuloa toiveikkaana. Nettikirjakaupan kehittyminen ja e-kirjat kun tulevat lisäämään tasa-arvoa pienkustantajien ja suurten välillä. Mutta tapahtuuko näin, onkin jo toinen juttu, on oma skeptinen ajatukseni.
Pienkustantajapäivät on määrä järjestää jälleen 18.11 ja yhdistys on esittänyt toivomuksen, että kulttuuriministeri osallistuisi näille päiville ja tulisi kertomaan näkemyksistään ja vastaamaan kysymyksiin. Myös itse yhdistys porskuttaa pohjassa, koska sen voimavarat ovat vähäiset. Ihmiset pyörittävät muiden toimiensa ohella sitä vapaaehtoisesti ja näin on pyritty pitämään kulurakenne mahdollisimman alhaisena. Meillä pienillä kun ei oikein ole varaa isoihin jäsenmaksuihinkaan.
Luoto huhuilee: missä jäsenet nukkuvat? Alkuvuosi on ollut vaisu eivätkä kirjamessutkaan ole kiinnostaneet, joten niihin ei sitten ole osallistuttu. Hän sanookin, että osittain tämä passiivisuus on ymmärrettävää, sillä kirjamessut tulevat kalliiksi eikä niiden myynti useinkaan kohoa merkittävästi. Tämänhän minä jo koin Oulun messuilla. Hukkaan heitettyä aikaa suurin osa ja tulos positiivinen nolla. Myös maksut messuille ovat nousseet ja myynti vähentynyt - Turun kirjamessut eivät kiinnostaneet edes turkulaisia, joten pienkustantajien osallistuminen sinne peruttiin. Itse koen välimatkan Helsinkiin ongelmana. Täältä kun lähtee käväisemään, niin sille kertyy hintaa - käväisylle, vaikka aika muutoin antaisikin myöten. Asia, josta itse saan myös jatkuvasti kritiikkiä on se, että kirjailijoidemme kirjoja ei mainita Hesarin listoilla. Ei mainita ei, kun Hesari ei niitä sinne laita, ei se minusta ole kiinni. Samaa sanoo Luoto. Hesaria ei pienten listat kiinnosta. Luoto sanookin, että tässä asiassa meidän pienten on ryhdyttävä aktiivisiksi, agressiivisiksi ahdistelijoiksi. Mutta kun ei jaksa kaikkea. Jos Hesari ei kirjalistojamme julkaise, niin ei julkaise, itse en enää sen asian vuoksi jaksa tapella. Tosin jokunen kirjailijoistamme on ollut itse aktiivinen ahditelija ja saanut siten kirjansa listalle. Ja se on hyvä se.
Seuraavilla Pienkustantajapäivillä pitäisi käsiteltämän asioita mm. Kopioston, Sanaston ja Kirjasäätiön ja muidenkin toimijoiden kertomana, mitä tapahtuu - pienkustantajien eduksi.E-kirjaa tullaan käsittelemään, johtaja Yrjö Repo kertoo kirja-alan tämän hetken tilanteesta ja pisteenä iin päällä toivottavasti on kulttuuriministeri, jonka pitäisi kertoa valtion kirjallisuuspolitiikasta ja onko sitä edes olemassa.
Lisäksi puheenjohtaja Luoto esittelee valtioneuvostolle luovutettavan mietinnön.
En tiedä kuinka monia lukijoita pienkustannustoiminta kiinnostaa, mutta mielestäni on hyvä tuoda esille onglemia ja niitä korkeita kynnyksiä, joita päivittäin kohtaamme työssämme ja toiminnassamme. Usein meidät vain jyrätään, ennen kuin olemme edes itse huomanneet tulleemme jyrätyksi. Ja kun emme kynnyksien yli pääse, napisevat myös kirjailijat.
Lopputuotteen kuluttaja eli lukija voi auttaa asiaa valitsemalla myös pienten tuotoksia kirjakaupoista. Näin kaupat huomaavat, että helmiä löytyy myös pienistä, helmiä, jotka ansaitsevat tulla luetuksi.

Lisää aiheesta, kunhan kokous on pidetty ja sen suoma anti sulateltu.

Siihen asti - mukavia lukuhetkiä Nordbooksin kirjojen parissa

toivoo Eija