Pari päivää sitten ripautti ensilumet. Maailma valkeni - vai valkeniko. Tämän aamun sanomalehdessä oli iso uutinen: Ekforsin lähettämiä laskuja ei kannata maksaa. No miksei? Siksi, että herra joka firman omistaa, ei halua tilittää saamiaan rahoja eteenpäin. Miten tämä kirjallisuutta koskee. No, ei mitenkään, paitsi jos satun olemaan Luppiossa (Ruotsin Övertorneå), niin olisihan se kiva, että läppäri toimisi ja saisi tehtyä töitä sielläkin. Enää kun ei kynttilänvalossa sulkakynällä ehdi eikä pelkän takan lämmössä tarkene.
Eilen illalla jakeluauto työnsi taas varaston täyteen kirjoja, jotka pitää saada vielä laskettua ja osa on pakattava tukkuihin ja Kustannustaidon logistiikkakeskukseen. Maanantain nimittäin tiedän menevän taas lastenhoidossa, se on se mummun osa, mutta ilmankaan en siitä tahtoisi jäädä. Niinpä siis töitä viikonloppuna ja lastenhoitoa maanantaina.
Kun mietin aamulla yhteydenottoa Prismaan ja sitä, voisinko mennä sinne kirjojamme esittelemään joulun alla, jyrähti mies pöydän takaa, että anna olla. Kotihommat on rempallaan, vapaatakin pitää olla eikä hän halua katsella tuota raatimista yhtään enempää.
Minä siihen, että kun jotkut kirjailijat valittavat, että en tee mitään heidän kirjojensa eteen. Mies siihen, että pyydä ne pariksi päiväksi kylään, niin näkevät, että heidän kirjamyyntinsä ei ole minun tekemisistäni kiinni.
Niin, pakko sanoa, enempään en pysty, en jaksa enkä ehdi. Juuri ja juuri nuo kaksi harrastusiltaa bailatinon ja espanjan kielen opiskelussa menevät ja enemmät menot jo sotkevatkin kaiken ja töitä pitää tehdä myöhään illallakin.
Tämä jatkuva prässi ja työ, joka ei lopu, mutta josta ei juuri palkkaa heru, on saanut minut miettimään asian mielettömyyttä. Toisin sanoen motivaatio työlle alkaa olla hukassa. Voisin toki pyörittää firmaa toisinkin ja jos olisin nuorempi, sen tekisinkin, mutta enää en halua ottaa lainaa enkä palkkatyöntekijöitä taittajaa lukuunottamatta.
Olen antanut itselleni armoa ja jätän vastailematta mm. ei-tärkeisiin sähköposteihin, joita muutamat erittäin innokkaasti lähettelevät ja joiden asiasisältö on turhaa turinaa ja narinaa. Jos uhraan joka aamu tunnin vastailemalla näihin posteihin, voin sen ajan käyttää olemalla yhteydessä asiakkaisiin. Nyt olen koettanut etsiä markkinoita niin halpahalleista kuin säätökaupoistakin. Mutta enpä ole onnistunut myymään niihin mitään. Seuraavaksi ovat vuorossa sellaiset divarit ja antikvariaatit, jotka ostavat nk. häntiä. Niitä on meillekin jäänyt aika lailla. Nythän niitä ei enää jää, sillä Kirjavälityksen Print on demand toimii ihan mukavasti ja sinne nyt lataan kirjan, kun sen myynti alkaa hiipua, mutta sitä kuitenkin jonkin verran menee.Nämä "hännät" ovat kallista tavaraa varastossa, sillä vaikka niitä ei enää kukaan osta, ne pitää inventoida ja ilmoittaa verottajalle tilinpäätöksessä ja nehän nostavat yrityksen tulosta, josta pitää maksaa vero. Siis vero sellaisesta, josta ei koskaan tule sitä tuloa, mikä sillä hetkellä on pakko laskea varaston arvoksi.
Häntinä on Miljoonaprojektia, Valkoista kansaa, Kertomus sokeudesta, Matkalla jonnekin, Karhubongarit, Kierrätyskeskus, Altaat, Alais, Operaatio pohjoinen, Jäähyväiset tuulelle, Murhan filosofia, Himpulametsä ja muita tarinoita mm. Joten jos joku tahtoo halpaa lukemista, ne lähtevät painokustannusten hinnalla. Tervetuloa ostoksille - nämä toistaseksi sähköpostin kautta.
Isälle sopivia lukulahjoja.
Syksy on tuonut myös kaikenlaisia kilpailuja ja tapahtumia. Olisi mukava, jos joskus joku meidän kirjailijoista nappaisi jonkun palkinnon. Silloin minäkin nostaisin hänen kunniakseen, jos en nyt samppanjalasia, niin ainakin vesilasin. Sitä odotellessa...
terveisin Eija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti