Istun tyhjän ruudun ääressä ja mietin, mitä kirjoittaisin. Pää on tyhjä, niin kuin monesti, kun alkaa uuden romaanin. Asia on kirkkaana mielessä, mutta ruutu tuijottaa ilkkuvana valkoisena läiskänä ja vaatii keksimään edes jotain.
Voi, asiaahan olisi, mutta kaikesta ei ole tarpeen kirjoittaa. Odottelen koneen lähtöä, istumista sen uumeniin, kolmen tunnin ajan tappoa Helsnki-Vantaalla ja siitä sitten se Malagaan. Illalla keräsin matkalaukkuun vähän vaatetta, pari kirjaa varmuuden vuoksi sekä e-lukulaitteen, jonka olen ahtanut täyteen käsikirjoituksia. Niistä on tarkoitus puolentoista viikon aikana saada luettua useampia. Katsotaan miten käy. Jos puutarha rehottaa ja päivänsinet ovat vallanneet appelsiinipuut, pitäkää peukkuja, että en tule kipsattuna takaisin. Ne kauniit liaanit, joita meillä koristekasveina kasvatetaan ovat Espanjassa rikkaruohoja, jotka tappavat puut kietoutuessaan tiiviisti niiden ympärille. Alhaalla pengermällä on viidakko paksuja ruokoja, jotka hiljalleen koettavat nousta ylemmäs ja niiden kanssa saa heilua tunnin jos toisenkin. Aiemmin se ei ollut iso ongelma, kun itse oltiin paljon paikan päällä ja silloin tällöin napsaisi vaikka puutarhasaksilla metriset alut poikki, mutta tuksin vuokralaiseni on moiseen vaivautunut.Niinpä ruo´ot ovat puutuneet ja tarvitsevat jämerämpiä aseita kuin puutarhasakset.
Jotenkin kauhulla odotan seuraavaa aamua, kun aurinko nousee ja näen kaiken. Viimeksi meni viikko, ennen kuin puutarha oli saatu edes jonkinlaiseen kuntoon. Toivon vaan, että joku kiinteistövälittäjä löytäisi ostajan tai jonkun, joka vaikka vaihtaisi pienempään, ettei tarvitsisi Tarzania leikkiä. Mutta maaseutuasunnon, fincan myyminen ei ole ihan niin helppoa kuin kerrostalohuoneiston.
Mutta jotta ei olisi pelkkää valitusta, paistaahan siellä aurinko edelleen kesäisesti ja on lämmin.
Meillä ovat syksyn kirjat osin ilmestyneet ja osa odottaa painossa ja ihan viimeiset ovat viittä vaille valmiina lähtemään painoon. Kauhukertomukset näyttävät olevan tämän syksyn hitti - ainakin meillä, sillä kummallista kyllä, nämä kummitustarinat ovat saaneet lukijat liikkeelle. Hyvä niin. Nella Koskellin kirjasta on keskustelua sivuilla, samoin Bagdad sai lukijat sanomaan mielipiteensä. Muistakaa, että erittäin mielenkiintoisen lukukokemuksen tarjoaa myös Toni Ahon Samuel, josta olisi mukava saada lukijoidenkin kommentteja.

Sateisesta Kemistä

Eija