Sormenpäät hiessä tässä päiväni aloitan. Tai olen aloittanut jo yli tunti sitten, koska kohta on vallalla taas ennätyskuuma päivä ja kuka silloin jaksaa tietokoneen kanssa työskennellä.
Olen viime päivinä törmännyt usein teksteihin, joissa keskustellaan kirjailijan tuotteistamisesta. Kirjailija ei siis enää ole vain henkilö, joka istuu kammiossaan kirjoittamassa vaan myy kirjaansa persoonallaan. Jos kuvitellaan, että se onnistuu vain isoissa piireissä, ei pidä paikkaansa. Minäkin voisin nimetä pari kolme meidän kirjailijaa, jotka ovat itse itsensä tuotteistaneet jo ennen ensimmäistäkään kirjaa. He ovat ihmisiä, jotka ovat olleet elämässään aktiivisia monella saralla ja ovat sitä edelleen ja siinä sivussa sitten saaneet kirjaansakin myytyä hyvin.
Nyt joku sanoo, että minä vain kirjoitan, en minä mikään myyntimies ole. Silti jokainen toivoo mahdollisimman laajaa levikkiä kirjalleen. Kysynkin, miten se kirja leviää minnekään, jos kirjailija ei itse yritä yhtään. Ei kustantajalla ole mahdollisuutta vaikuttaa kirjailijan omaan lähipiiriin, ystäviin, sukulaisiin, työtovereihin ja muihin sidosryhmiin kirjailijan elämänpiirissä. Ne kuitenkin ovat eräs tärkein myyntikanava, joka usein unohtuu, pienkustantamon kirjailijalle. Siitä on aloitettava. Joku on sanonut minulle, että en minä rahan takia kirjoita, mutta kyllä minä olen lukenut rivien välistä suuriakin toiveita sen suhteen. Tehdystä työstä olisi hyvä saada palkkaa, mutta sitä ei tule, ellei kirjaa myydä. Yksinkertainen yhtälö.
Sofi Oksasesta on tullut kesän aikana todellinen puheenaihe kustantamon vaihtoineen. Häntä "tuotteistetaan". Mikä ettei, hän on sanavalmis ja persoonallinen henkilö, joka pääsi Finlandia-palkinnon myötä pinnalle. Luultavasti myös tämän erittäin persoonallisen olemuksensakin myötä hän ärsyttää monia. Useimpia hän lienee kiinnostaa niin persoonana kuin kirjailijanakin, sillä moista menestystä ei liene kovin monella Finlandia-palkitulla kirjailijalla. Menestystä seuraa aina valitettava kateus.
Wsoy:n hollantilaispomo sanoo, että jatkossa kustantaminen keskittyy entistä enemmän kirjailijan persoonan ja brändin ympärille. Kirjailijan pitää olla esillä mediassa,verkossa,livenä...
Vaikka Nordbooks ei ole iso kustantamo, niin olen huomannut tämän saman pienimuotoisena meilläkin. Mitä enemmän lehtijuttuja sekä kirjailijan esillä oloa persoonana, sitä uteliaammin ihmiset kirjaa kyselevät ja sitä helpommin kirjaa myös saa kaupaksi. Yksi lehtimainos ei kirjaa myy eikä kaksikaan, vaan nimenomaan ne jutut, joita toimittajat lehtiinsä väsäävät.
Kaari Utrio on sanonut, että kirjailijan pitää olla esiintyvä taiteilija ja Katja Kettu kirjoittaa, että nyt myydään kasvoja, mutta apinaksi ei kenenkään tarvitse ryhtyä. Eipä niin...
Eija
PS. Muistakaa Oulun messut 4-8.8.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti