KESÄLOMA JA "KESÄLOMA"

Kesä keikkuu, välillä sataa, välillä paistaa, mutta itikoita riittää omiksi tarpeiksi. Minä olen niin ruvella, että pahaa tekee. Tulee kynsittyä itsensä reikiä täyteen ja varsinkin nukkuessa, jotta nyt alkaa näyttää ihan samalta kuin pikku tyttönä - paitsi, että en juoksentele avojaloin jalkapohjat parkkiintuneina.
Ihmiset lomailevat, minä en - eikä varsinkaan mieheni. Yhdessä emme ole päässeet käymään kymmeneen vuoteen missään. Hän oli viimeksi kuusi vuotta sitten pitkän viikonlopun lomalla, kun täytti viisikymmentä ja lähti Harrikallaan juhlia karkuun. Nyt hän sanoi yrityksessä, johon alihankkijan työskentelee, että pitäisi ensi viikon vapaata, kun niin väsyttää. Se ei sovi, ei missään tapauksessa. Heillä on porukkaa lomilla eikä talosta löydy tuuraajaa hänen töilleen - meilläkään ei ole osaavaa henkilöä tilalle. Joten hän saa väsyä työnsä ääreen. Hänen pitää jaksaa, sillä hänhän on yrittäjä, jolle ei lomakorvauksia eikä palkkaa tule, ellei työtä tee.
Yrittäjän elämä - yksinyrittäjän varsinkaan - ei ole ruusuilla tanssimista. Työssä olevat narisevat pienistä tuntipalkoista, mutta eivät huomaa jakaa vuosipalkkaa tehdyillä työtunneilla, josta se todellinen tuntipalkka muodostuu. Meillä yrittäjillä ei ole sosiaaliturvaa siten kuin työssä olevilla. Me emme saa sairauspäivärahoja heti ensimmäisestä päivästä alkaen vaan meitä syyllistettään asettamalla muutaman päivän karenssin. Kun tarvitset työntekijää sairasta tai lomalla olevaa työntekijää tuuraamaan, on usein tulos siltä kuukaudelta nolla tai pakkasella. Meille ei myöskään kukaan maksa siitä, että viitsimme palata lomalta töihin. Työntekijä on kallis investointi yritykselle ja työntekijän pitää nykyisin tuottaa tai työntekijä on pihalla. Niinpä niin - Wsoykin pisti tuottamattomat työntekijät pihalle ja siitäkös äläkkä nousi mediassa. En ota kantaa, koska en tiedä asian taustoja. Mutta jokin syy vähennykselle on varmasti olemassa.

Aamulla, kun lukaisin sähköpostini, viestitti espanjalainen asianajani, että olen Fuengirolan kaupungin velkalistalla. En sanonut kirosanaa suomeksi vaan se kaikkein rumin sana tuli kyllä vaistomaisesti espanjaksi. Asia on nimittäin näin: asuimme ennen Fuengirolassa, ja siellä ollessa ostettiin iän vanha auto, joka sitten joskus 2007 katosi eikä sitä ole löytynyt. Teimme siitä ilmoituksen, joka katosi ties minne ja seuraavana vuonna minulta oli ulosmitattu n. 128 euron tiemaksut pankkitililtä. Kun menin paperin kanssa kaupungintalolle, sain monen mutkan kautta maksun takaisin ja samalla ohjeet lisäpapereiden tuomiseksi. Muutaman satasen autosta emme olleet tehneet edes ilmoitusta poliisille, siellä kun tunnetusti jonotetaan eväiden kanssa, että pääsee tekemään denuncian. No, nyt selvittiin reilulla tunnin jonotuksella ja saatiin paperi, joka kiireimmiten kiikutettiin kaupungintalolle ja luulin asian olevan kunnossa. Mutta mitä vielä, nyt minua karhutaan samasta autosta. Maksa suomalainen tiemaksut tai ulosmittaamme pankkitilisi. No, espanjalaisella pankkitilillä ei ole paljon ulosmitattavaa, mutta jospa ne käyvät käsiksi talooni... Että tekee mieli päräyttää toinen vahva ja mustanpuhuva ... ja mielellään jollekin virkailijalle.
Pitääkö minun ostaa lentolippu, mennä poliisilaitokselle, pyytää denuncia ja juosta taas sen kanssa virastoon vai maksanko olemattomasta autosta tiemaksut? Että pitää olla vaikea ja byrokraattinen maa. Sanotaan, että Suomi on muuttumassa samanlaiseksi ja se pitää paikkansa, mutta minä sentään olen suomenkielinen ja on helpompi rähjätä suomeksi kuin espanjaksi.
Eikö nyt keltään löydy takataskusta sen verran rahaa, että ostaisi taloni pois ja pääsisin eroon koko mokomasta Espanjan maasta? Olen niin kyllästynyt kaikkiin tuhannen turhiin ja aikaa vieviin asioihin, joita on todella vaikea hoitaa. Eikä minulla näytä olevan aikaa käydä edes Hämeenlinnassa siskon luona, niin miten sitten Espanjassa. Viva España!

Eija