Pimeys on asettunut meille asumaan. Se väsyttää, se saa minut vaipumaan lähes horrokseen. Tulisi edes lunta, paljon valkoista lunta, jotta maisema kirkastuisi.
Finlandiaehdokkaat julkistettiin, mielenkiintoista, sillä kaikki olivat naisia. Pohjolan Sanomien kulttuuriosiossa oli mukava huomautus - mitäpä jos nuo kaikki ehdokkaat olisivat olleet miehiä? Sopii ajatella. Mutta hyvä näin, katsotaan nyt, kuka sen palkinnon pokkaa.

Eräs tuttavakirjailija oli hakenut Kirjailijaliiton jäsenyyttä, hänet hylättiin lyhyellä töykeällä kirjeellä, että he eivät usko, että kirjoittaminen jatkuu, joten hän voi hakea jäsenyyttä myöhemmin uudelleen, kun on todistanut kirjoittamisen jatkuvan (hänellä on nyt valmis käsikirjoitus ja neuvottelee parhaillaan ison kustantamon kanssa siitä). Ihmeellinen on hylkäämisperuste. Toisekseen - Kirjalijaliitto ei todellisuudessa ole kirjailijoiden edunvalvoja, eihän se valvo kuin kourallisen etuja, jos niidenkään. Kahden kirjan kriteeri on kenties perusteltu, mutta kuinka sitten, kun sen kahden kirjan jälkeen ei sitten olekaan syntynyt lisää kirjoja, tekstiäkin jokusen kolumnin verran? Eikö tässä ollut juuri se tuotannon loppumisen kriteeri, jota tuttavani hylkäyksessä käytettiin syynä. Nythän tämä jo vuosia kirjoittamatta ollut henkilö pitäisi pudottaa liitosta, jos heidän sääntöjään noudatetaan.
Jos myyntilukuja käytettäisiin kriteereinä, täytyy todeta, että alle sadan kappaleen nimikemyynnillä pääsee kirjailijaliiton jäseneksi - tämä tapahtui myös eräälle tuntemallani henkilölle. Kuinka tässä siis laatu kohtaa vaatimukset? Kansan mielestä laatua ei ole ollut, kun kirja ei ole kiinnostanut ketään.

Joulu lähestyy ja sen myötä kaikenlaiset turhat kiireet alkavat painaa itse kutakin. Niin minuakin. Ja tunnustan, että itse ne kiireeni harteilleni kerään painolastiksi. Voisin ravistaa aika paljon pois, mutta tuntuu kuin jokin vaatisi minua mokomia asioita tekemään; Kari Hanhisuannon kanssa vierailemme lähialueen kirjastoissa ja olen myös varannut joulumyyntipöytiä ympäriinsä Kemistä ja Torniosta toiveenani päästä eroon osasta nurkissa lojuvista kirjoista. Halvalla aion myydä, eurolla tai parilla kappale kaikkein vanhimpia vuoden 2008 ja 2009 kirjoja sekä sellaisia, jotka ovat myyneet huonosti ja painos on jäänyt varastoon seisomaan. Sen jälkeen ainakin kaikki myymättä jääneet vuoden 2008 loput kirjat tuhotaan, koska tila ei yksinkertaisesti riitä niiden säilyttämiseen. Myös vuoden 2009 kirjoista osa on loppusuoralla. Nyt jos joku haluaa omia kirjojaan vielä varastostamme haalia (joka tietää niitä siellä olevan), niin on hyvä mahdollisuus ostaa ne edullisesti pois tai osa niistä. Näiden kirjojen osalta kun ei kysyntää ole ollut enää aikoihin. Kirja kuolee lyhyessä ajassa, jo vuoden 2010 aikana ilmestynyt kirja on jämähtänyt tomuttumaan hyllyyn. Kun tarkastelin pari päivää sitten muutamia dokumentteja, tulin tutkineeksi myös eräiden kirjailijoiden myyntitilejä, koska en voinut uskoa, että myyntiaika jäi kuukauden mittaiseksi ja jos kirjailija sinä aikana laiskotteli, niin sielläpä ne nyt sitten odottavat noutajaa ne kirjat. Harvoin kirjastoja tai kirjakauppoja enää kiinnostaa esim. tämän vuoden alkupuolen kirja, ellei siitä yhtäkkiä tule myöhäisheränneen kirjailijan ponnistuksien johdosta kysyntää.
Siispä nyt kaikki barrikaadeille - joulumyyjäisiin, joulun ajan erilaisiin tapahtumiin, sinne missä ihmiset liikkuvat. Myyntipöydät meillä täällä ovat 12-80 euron välillä paikasta riippuen. Eikä nyt olla kirppareilla vaan keskeisillä paikoilla. Toivoa sopii, että viikonloppujen uhrautumiseni tuottaa tulosta ja varasto vajenee ja edes jotain saa kattamaan kirjan painokuluista. Ilmaiseksihan yksikään kirja ei ole painon kidasta varastoon putkahtanut.

Elisa-kirja sekä eLibris ovat myyneet e-kirjojamme. Suksee ei ole ollut kummoinen enkä usko, että näillä myynneillä lähdemme tämän enempää mukaan e-kirjabisnekseen. Kirjan tekeminen maksaa ja kulut pitäisi saada katettua. Näin ei vielä yhdenkään kirjan kohdalla ole tapahtunut. Luultavasti isommat talot saavat omansa ja viivan alle jotain. Meillä miinukset tarkoittavat kenties omasta palkasta luopumista, jotta saa laskut maksettua.
Aasinsiltana tästä erääseen laskuun: Jo elokuun alussa Turun ja Kaarinan seurakunta tilasi Heidi Tujusen kirjan. Kirja lähti laskun kera. Maksua ei kuulunut. Laitoin karhun kirjan tilaajalle sähköpostitse. Ei reagointia, laitoin karhun paperisena, ei reagointia. Soitin tilaajalle, joka lupasi hoitaa asian ja selitykset olivat kuin jostain valheiden raamatusta. Rahaa ei tullut. Laitoin karhun suoraan talousosastolle, ei minkäänlaista reagointia. Odottelin muutaman päivän. Nyt olen antanut laskun perintätoimiston hoidettavaksi. Kysymys ei ole siitä, että kaatuisin 27 euron laskuun vaan periaatteesta ja vielä nimenomaan siitä, että suuri seurakunta jättää laskut maksamatta. Tästä opin ainakin sen, että ilman ennakkomaksua en toimita yhteenkään seurakuntaan ainuttakaan kirjaa. Jos rahaa ei perintätoimiston kauttakaan saada, toimitan laskun vaikka itselleen piispalle. Jokin kohtuus sentään kaikessa, sillä kyllä minun rahani paljon tiukemmassa ovat kuin suuren turkulaisen seurakunnan. Eivätpä ainakaan elä ko. instanssissa kuten kirkonmiehensä saarnaavat, vaan hankkivat kai palvelunsa ja tavaransa petoksella ja valheella. Näyttää siltä, että käytökseltään ovat pahempia kuin tavallinen syntinen lauantaipullon kera.

Pohjoisen synkkyyden keskeltä

terveisin Eija