Jostain kumman syystä joulu tulee aina yhä aikaisemmin - ainakin kauppoihin ja tv-ruutuihin. Kemissä kauniit jouluvalot ovat palaneet jo kauan, vaikka virallisesti ne sytytettiin pari päivää sitten. Ensin sammutettiin kaikki katuvalot ja katujen yllä riippuneet jouluvalot, ihmisiä oli pyydetty ottamaan mukaansa lyhtyjä ja taskulamppuja. Valot olivat jonkin aikaa pois päältä ja sitten -naps, päälle uudelleen. Nyt oli viralliset jouluvalot sytytetty.
Olin lähtenyt hyvillä mielin mukaan joulunavauksen yrittäjien joulutorille ja kuvitellut hyväuskoisena, että pienen kauppakeskuksen tiloissa järjestetyllä torilla tehdään kauppaa. Ei tehty. Päivä oli pitkä kuin nälkävuosi ja hyvä kun sain sen verran ensimmäisenä päivänä myyntiä, että pöytävuokran kattoi. Oli perjantai ja vettä satoi. Eivät auttaneet jouluvalot eivätkä tontutkaan asiaa. Optimistisesti odotin lauantailta parempaa tulosta, mutta tulin huomaamaan, että kirjat eivät kiinnosta, ei vaikka eurolla ja kahdella varaston nurkkia yritin siivoilla.Tuuli oli hirmuinen ja ulkona olevat myyjät häipyivät aika nopeasti. Hanhisuannon Karikin ilmestyi esittelemään kirjaansa myyntipaikallemme, mutta ei auttanut. Väki viipelsi ohi ja tutut, joilla kirja jo oli, pysähtyivät juttelemaan. Vaikka päivää olisi riittänyt neljään, kasasin kamppeet kahdelta. Mitäpä aikaansa tuhlaamaan, kun on parempaakin tekemistä. Niin messujen kuin kaikenlaisten myyjäistenkin kohdalla olen nyt oppinut, että tuhlaan omaa aikaani ja energiaani moiseen, josta ei tule kuin pahalle tuulelle. Myymättä jääneistä kirjoista eroon pääsemiseen tarvitaan jotain muuta.
Tämän johdosta ennen vuodenvaihteen inventaariota tulen tuhoamaan melkoisen kasan kirjoja, koska varastoon ei yksinkertaisesti enää mahdu sellaista tavaraa säilöön, jota ei ole kuukausiin, kenties ei koko vuonna ainuttakaan kappaletta myyty. Nuo kirjat vain nostavat tilinpäätökseen ilmoitettavaa varaston arvoa ja lisäävät sitä kautta veroja, vaikka niistä ei enää koskaan tulla saamaan tuloja. Nyt - jos joku lukija (Nordbooksin kirjailija) tietää varastossa olevan vielä jokusen kirjansa ja haluaa pelastaa nuo omat kappaleensa tai kenties jonkun muunkin kappaleita painokustannusten hinnalla, niin ottakoon kiireesti yhteyttä. Vuoden vaihteen jälkeen kirjoja ei enää saa. Kirjat silputaan paperinkeräykseen ja silputtavia nimikkeitä on vuodelta 2009 aika monta. Tosin joitakin on ehkä kourallinen, joitakin laatikollinen.
Ensi vuosi on työn alla tiukasti ja monenlaista uutta ja mukavaa saadaan lukea uusien kirjojen lehdiltä. Kreikan esilläolo sai innostumaan Lea Edwrdsin kirjasta Juonittelevien jumalten kaupunki ja Esko Heikkisen essee-tyyppinen Reportterin aikamatka on äärimmäisen mielenkiintoista luettavaa. Ihan alkuvuodesta tulee ulos myös kirja nimeltä Salaisuuden taakka, jossa kuvitteellisen kertomuksen kautta tsaari Nikolain poika jääkin henkiin ja pakenee Suomeen, historian hetket ovat totta ja kerronnan tempo tukee mukavasti tekstiä. Kaikkia näitä kolmea kirjaa voin suositella krantummallekin lukijalle. Sopii vain odottaa, että laajempikin yleisö löytäisi nämä kirjat käsiinsä.
Ilta on pimentynyt ja paksu pilviverho kattaa koko taivaankannen. Sydämessäni läikähtää silti pieni ilo, Kaarnalaiva -runooni on tehty sävel ja sen kantaesitys on tammikuussa Kemissä järjestettävillä kirjailijapäivillä. Kiitos säveltäjälle, kiitos esittäjille.
Eija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti