Vierailin messuilla minäkin. Oli perjantai ja tungos siedettävä vielä aamupäivällä. Etsin Pienkustantajien osastoa, jossa ei ollut tungosta. Päivittelin sisarelleni, missä kummassa meidän kirjamme ovat. Löytyiväthän ne nurkkahyllystä, paikasta johon en usko monenkaan silmän osuvan. Kenties minulla oli väärä käsitys kuinka paljon kirjoja saa hyllyyn mahtumaan. Sain ohjeistuksen aikanaan, että esille pantavien nimikkeiden määrän voi karkeasti arvioida laskemalla, että yhteen hyllyyn mahtuun 6 nimikettä naamapuoli eteenpäin ja hyllyjä on 6-7. Olin varannut puolikkaan hyllykön ja se puolikas tarkoitti kolmea hyllyä alin pois sulkien. Olin myös kuvitellut, että toisen puolikkaan vuokraajan kanssa jaamme hyllykön ylhäältä alas puoliksi. Meidän kirjamme olivat hyvin piilossa. Järjestelin kirjoja uudelleen ja levittelin niitä vähän tyhjiinkin paikkoihin, mutta eipä tulos kummoinen ollut. Kirjat olisivat tarvinneet taustatuen näkyäkseen. Jos joku lähellä oleva esitteli kirjojaan, meidän kirjamme myös peittyivät tämän esittelijän selän taakse. Harmitti.
Onnistuin tapaamaan pikapikaa pari kirjailijaamme ja muutamia liiketuttavia, ehdin kiertää osastoja ja mukaan tarttui muutamia lastenkirjoja ja pokkareita. Olen vannoutunut pokkarifani - ne ovat käytännöllisiä, edullisia ja keveitä ja sama tarina sisällä kuin kovissa kansissa kalliimmalla.
Ennen kirjaosastolta poistumista ehdin vielä Espanjan osastolle ja sieltäkin mukaan tarttui pari pitkää espanjankielistä rikosnovellia. Sitten suuntasimme ruoka-ja viinipuolelle, joista en ymmärrä yhtikäs mitään. Ihmiset kulkivat lasit kädessä ja puhuivat kummallista kieltä hapokkuudesta, ilmoittumisesta, jälkimausta yms., joka ei minua kiinnostanut. Juustoja ja suklaata osaan arvostaa omien makunystyröideni kautta ja niitä innostuin maistelemaan.
Lähes viiden ja puolen tunnin jälkeen messuhalli alkoi tuntua kaaottiselta, väsymys pyyhki otsaluussa ja jalat oli lainattu halkopinosta.
Illalla Hämeenlinnassa kokeiltiin uutta kummallista viinikarahvia, jonne punainen aine kaadettiin ihmeellisen sihdin läpi - sisareni miehen ostoksia. Yhtä pahaa oli ilman sihtiä ja sihdin läpi, mutta aina yksi lasillinen juustojen ja viinirypäleiden kera joten kuten menee.
Lauantaina sitten lenkille Ahveniston maisemiin ja sen jälkeen Turenkiin antiikkikauppaan. Se taas oli paikka, josta ei olisi malttanut lähteä pois. Ihan pakko oli ostaa jotain. Tällä kertaa se oli vanhaa jäljittelevä feikki taideteos. En tiedä, minne sen laitan vai annanko jollekin lahjaksi. Seinät kun ovat jo täynnä niin nimitaiteilijoita kuin nimettömiäkin. Ei mahdu enempäänsä minunkaan seinilleni.
Odottelen tässä tilannetietoja kirjojemme osalta. Viikonloppu oli onnistunut, mutta kaiken kruunaisi hyvä tai edes kohtuullinen myyntimenestys messuilla. Vielä en ole saanut raporttia tai rahatilityksiä, niitä odotellessa
mukavaa alkanutta marraskuuta, isänpäivää ja heille mukavia kirjalahjoja.
Eija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti