Jostain kumman syystä joulu tulee aina yhä aikaisemmin - ainakin kauppoihin ja tv-ruutuihin. Kemissä kauniit jouluvalot ovat palaneet jo kauan, vaikka virallisesti ne sytytettiin pari päivää sitten. Ensin sammutettiin kaikki katuvalot ja katujen yllä riippuneet jouluvalot, ihmisiä oli pyydetty ottamaan mukaansa lyhtyjä ja taskulamppuja. Valot olivat jonkin aikaa pois päältä ja sitten -naps, päälle uudelleen. Nyt oli viralliset jouluvalot sytytetty.
Olin lähtenyt hyvillä mielin mukaan joulunavauksen yrittäjien joulutorille ja kuvitellut hyväuskoisena, että pienen kauppakeskuksen tiloissa järjestetyllä torilla tehdään kauppaa. Ei tehty. Päivä oli pitkä kuin nälkävuosi ja hyvä kun sain sen verran ensimmäisenä päivänä myyntiä, että pöytävuokran kattoi. Oli perjantai ja vettä satoi. Eivät auttaneet jouluvalot eivätkä tontutkaan asiaa. Optimistisesti odotin lauantailta parempaa tulosta, mutta tulin huomaamaan, että kirjat eivät kiinnosta, ei vaikka eurolla ja kahdella varaston nurkkia yritin siivoilla.Tuuli oli hirmuinen ja ulkona olevat myyjät häipyivät aika nopeasti. Hanhisuannon Karikin ilmestyi esittelemään kirjaansa myyntipaikallemme, mutta ei auttanut. Väki viipelsi ohi ja tutut, joilla kirja jo oli, pysähtyivät juttelemaan. Vaikka päivää olisi riittänyt neljään, kasasin kamppeet kahdelta. Mitäpä aikaansa tuhlaamaan, kun on parempaakin tekemistä. Niin messujen kuin kaikenlaisten myyjäistenkin kohdalla olen nyt oppinut, että tuhlaan omaa aikaani ja energiaani moiseen, josta ei tule kuin pahalle tuulelle. Myymättä jääneistä kirjoista eroon pääsemiseen tarvitaan jotain muuta.
Tämän johdosta ennen vuodenvaihteen inventaariota tulen tuhoamaan melkoisen kasan kirjoja, koska varastoon ei yksinkertaisesti enää mahdu sellaista tavaraa säilöön, jota ei ole kuukausiin, kenties ei koko vuonna ainuttakaan kappaletta myyty. Nuo kirjat vain nostavat tilinpäätökseen ilmoitettavaa varaston arvoa ja lisäävät sitä kautta veroja, vaikka niistä ei enää koskaan tulla saamaan tuloja. Nyt - jos joku lukija (Nordbooksin kirjailija) tietää varastossa olevan vielä jokusen kirjansa ja haluaa pelastaa nuo omat kappaleensa tai kenties jonkun muunkin kappaleita painokustannusten hinnalla, niin ottakoon kiireesti yhteyttä. Vuoden vaihteen jälkeen kirjoja ei enää saa. Kirjat silputaan paperinkeräykseen ja silputtavia nimikkeitä on vuodelta 2009 aika monta. Tosin joitakin on ehkä kourallinen, joitakin laatikollinen.
Ensi vuosi on työn alla tiukasti ja monenlaista uutta ja mukavaa saadaan lukea uusien kirjojen lehdiltä. Kreikan esilläolo sai innostumaan Lea Edwrdsin kirjasta Juonittelevien jumalten kaupunki ja Esko Heikkisen essee-tyyppinen Reportterin aikamatka on äärimmäisen mielenkiintoista luettavaa. Ihan alkuvuodesta tulee ulos myös kirja nimeltä Salaisuuden taakka, jossa kuvitteellisen kertomuksen kautta tsaari Nikolain poika jääkin henkiin ja pakenee Suomeen, historian hetket ovat totta ja kerronnan tempo tukee mukavasti tekstiä. Kaikkia näitä kolmea kirjaa voin suositella krantummallekin lukijalle. Sopii vain odottaa, että laajempikin yleisö löytäisi nämä kirjat käsiinsä.
Ilta on pimentynyt ja paksu pilviverho kattaa koko taivaankannen. Sydämessäni läikähtää silti pieni ilo, Kaarnalaiva -runooni on tehty sävel ja sen kantaesitys on tammikuussa Kemissä järjestettävillä kirjailijapäivillä. Kiitos säveltäjälle, kiitos esittäjille.
Eija
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
lauantai 12. marraskuuta 2011
Pimeys on asettunut meille asumaan. Se väsyttää, se saa minut vaipumaan lähes horrokseen. Tulisi edes lunta, paljon valkoista lunta, jotta maisema kirkastuisi.
Finlandiaehdokkaat julkistettiin, mielenkiintoista, sillä kaikki olivat naisia. Pohjolan Sanomien kulttuuriosiossa oli mukava huomautus - mitäpä jos nuo kaikki ehdokkaat olisivat olleet miehiä? Sopii ajatella. Mutta hyvä näin, katsotaan nyt, kuka sen palkinnon pokkaa.
Eräs tuttavakirjailija oli hakenut Kirjailijaliiton jäsenyyttä, hänet hylättiin lyhyellä töykeällä kirjeellä, että he eivät usko, että kirjoittaminen jatkuu, joten hän voi hakea jäsenyyttä myöhemmin uudelleen, kun on todistanut kirjoittamisen jatkuvan (hänellä on nyt valmis käsikirjoitus ja neuvottelee parhaillaan ison kustantamon kanssa siitä). Ihmeellinen on hylkäämisperuste. Toisekseen - Kirjalijaliitto ei todellisuudessa ole kirjailijoiden edunvalvoja, eihän se valvo kuin kourallisen etuja, jos niidenkään. Kahden kirjan kriteeri on kenties perusteltu, mutta kuinka sitten, kun sen kahden kirjan jälkeen ei sitten olekaan syntynyt lisää kirjoja, tekstiäkin jokusen kolumnin verran? Eikö tässä ollut juuri se tuotannon loppumisen kriteeri, jota tuttavani hylkäyksessä käytettiin syynä. Nythän tämä jo vuosia kirjoittamatta ollut henkilö pitäisi pudottaa liitosta, jos heidän sääntöjään noudatetaan.
Jos myyntilukuja käytettäisiin kriteereinä, täytyy todeta, että alle sadan kappaleen nimikemyynnillä pääsee kirjailijaliiton jäseneksi - tämä tapahtui myös eräälle tuntemallani henkilölle. Kuinka tässä siis laatu kohtaa vaatimukset? Kansan mielestä laatua ei ole ollut, kun kirja ei ole kiinnostanut ketään.
Joulu lähestyy ja sen myötä kaikenlaiset turhat kiireet alkavat painaa itse kutakin. Niin minuakin. Ja tunnustan, että itse ne kiireeni harteilleni kerään painolastiksi. Voisin ravistaa aika paljon pois, mutta tuntuu kuin jokin vaatisi minua mokomia asioita tekemään; Kari Hanhisuannon kanssa vierailemme lähialueen kirjastoissa ja olen myös varannut joulumyyntipöytiä ympäriinsä Kemistä ja Torniosta toiveenani päästä eroon osasta nurkissa lojuvista kirjoista. Halvalla aion myydä, eurolla tai parilla kappale kaikkein vanhimpia vuoden 2008 ja 2009 kirjoja sekä sellaisia, jotka ovat myyneet huonosti ja painos on jäänyt varastoon seisomaan. Sen jälkeen ainakin kaikki myymättä jääneet vuoden 2008 loput kirjat tuhotaan, koska tila ei yksinkertaisesti riitä niiden säilyttämiseen. Myös vuoden 2009 kirjoista osa on loppusuoralla. Nyt jos joku haluaa omia kirjojaan vielä varastostamme haalia (joka tietää niitä siellä olevan), niin on hyvä mahdollisuus ostaa ne edullisesti pois tai osa niistä. Näiden kirjojen osalta kun ei kysyntää ole ollut enää aikoihin. Kirja kuolee lyhyessä ajassa, jo vuoden 2010 aikana ilmestynyt kirja on jämähtänyt tomuttumaan hyllyyn. Kun tarkastelin pari päivää sitten muutamia dokumentteja, tulin tutkineeksi myös eräiden kirjailijoiden myyntitilejä, koska en voinut uskoa, että myyntiaika jäi kuukauden mittaiseksi ja jos kirjailija sinä aikana laiskotteli, niin sielläpä ne nyt sitten odottavat noutajaa ne kirjat. Harvoin kirjastoja tai kirjakauppoja enää kiinnostaa esim. tämän vuoden alkupuolen kirja, ellei siitä yhtäkkiä tule myöhäisheränneen kirjailijan ponnistuksien johdosta kysyntää.
Siispä nyt kaikki barrikaadeille - joulumyyjäisiin, joulun ajan erilaisiin tapahtumiin, sinne missä ihmiset liikkuvat. Myyntipöydät meillä täällä ovat 12-80 euron välillä paikasta riippuen. Eikä nyt olla kirppareilla vaan keskeisillä paikoilla. Toivoa sopii, että viikonloppujen uhrautumiseni tuottaa tulosta ja varasto vajenee ja edes jotain saa kattamaan kirjan painokuluista. Ilmaiseksihan yksikään kirja ei ole painon kidasta varastoon putkahtanut.
Elisa-kirja sekä eLibris ovat myyneet e-kirjojamme. Suksee ei ole ollut kummoinen enkä usko, että näillä myynneillä lähdemme tämän enempää mukaan e-kirjabisnekseen. Kirjan tekeminen maksaa ja kulut pitäisi saada katettua. Näin ei vielä yhdenkään kirjan kohdalla ole tapahtunut. Luultavasti isommat talot saavat omansa ja viivan alle jotain. Meillä miinukset tarkoittavat kenties omasta palkasta luopumista, jotta saa laskut maksettua.
Aasinsiltana tästä erääseen laskuun: Jo elokuun alussa Turun ja Kaarinan seurakunta tilasi Heidi Tujusen kirjan. Kirja lähti laskun kera. Maksua ei kuulunut. Laitoin karhun kirjan tilaajalle sähköpostitse. Ei reagointia, laitoin karhun paperisena, ei reagointia. Soitin tilaajalle, joka lupasi hoitaa asian ja selitykset olivat kuin jostain valheiden raamatusta. Rahaa ei tullut. Laitoin karhun suoraan talousosastolle, ei minkäänlaista reagointia. Odottelin muutaman päivän. Nyt olen antanut laskun perintätoimiston hoidettavaksi. Kysymys ei ole siitä, että kaatuisin 27 euron laskuun vaan periaatteesta ja vielä nimenomaan siitä, että suuri seurakunta jättää laskut maksamatta. Tästä opin ainakin sen, että ilman ennakkomaksua en toimita yhteenkään seurakuntaan ainuttakaan kirjaa. Jos rahaa ei perintätoimiston kauttakaan saada, toimitan laskun vaikka itselleen piispalle. Jokin kohtuus sentään kaikessa, sillä kyllä minun rahani paljon tiukemmassa ovat kuin suuren turkulaisen seurakunnan. Eivätpä ainakaan elä ko. instanssissa kuten kirkonmiehensä saarnaavat, vaan hankkivat kai palvelunsa ja tavaransa petoksella ja valheella. Näyttää siltä, että käytökseltään ovat pahempia kuin tavallinen syntinen lauantaipullon kera.
Pohjoisen synkkyyden keskeltä
terveisin Eija
Finlandiaehdokkaat julkistettiin, mielenkiintoista, sillä kaikki olivat naisia. Pohjolan Sanomien kulttuuriosiossa oli mukava huomautus - mitäpä jos nuo kaikki ehdokkaat olisivat olleet miehiä? Sopii ajatella. Mutta hyvä näin, katsotaan nyt, kuka sen palkinnon pokkaa.
Eräs tuttavakirjailija oli hakenut Kirjailijaliiton jäsenyyttä, hänet hylättiin lyhyellä töykeällä kirjeellä, että he eivät usko, että kirjoittaminen jatkuu, joten hän voi hakea jäsenyyttä myöhemmin uudelleen, kun on todistanut kirjoittamisen jatkuvan (hänellä on nyt valmis käsikirjoitus ja neuvottelee parhaillaan ison kustantamon kanssa siitä). Ihmeellinen on hylkäämisperuste. Toisekseen - Kirjalijaliitto ei todellisuudessa ole kirjailijoiden edunvalvoja, eihän se valvo kuin kourallisen etuja, jos niidenkään. Kahden kirjan kriteeri on kenties perusteltu, mutta kuinka sitten, kun sen kahden kirjan jälkeen ei sitten olekaan syntynyt lisää kirjoja, tekstiäkin jokusen kolumnin verran? Eikö tässä ollut juuri se tuotannon loppumisen kriteeri, jota tuttavani hylkäyksessä käytettiin syynä. Nythän tämä jo vuosia kirjoittamatta ollut henkilö pitäisi pudottaa liitosta, jos heidän sääntöjään noudatetaan.
Jos myyntilukuja käytettäisiin kriteereinä, täytyy todeta, että alle sadan kappaleen nimikemyynnillä pääsee kirjailijaliiton jäseneksi - tämä tapahtui myös eräälle tuntemallani henkilölle. Kuinka tässä siis laatu kohtaa vaatimukset? Kansan mielestä laatua ei ole ollut, kun kirja ei ole kiinnostanut ketään.
Joulu lähestyy ja sen myötä kaikenlaiset turhat kiireet alkavat painaa itse kutakin. Niin minuakin. Ja tunnustan, että itse ne kiireeni harteilleni kerään painolastiksi. Voisin ravistaa aika paljon pois, mutta tuntuu kuin jokin vaatisi minua mokomia asioita tekemään; Kari Hanhisuannon kanssa vierailemme lähialueen kirjastoissa ja olen myös varannut joulumyyntipöytiä ympäriinsä Kemistä ja Torniosta toiveenani päästä eroon osasta nurkissa lojuvista kirjoista. Halvalla aion myydä, eurolla tai parilla kappale kaikkein vanhimpia vuoden 2008 ja 2009 kirjoja sekä sellaisia, jotka ovat myyneet huonosti ja painos on jäänyt varastoon seisomaan. Sen jälkeen ainakin kaikki myymättä jääneet vuoden 2008 loput kirjat tuhotaan, koska tila ei yksinkertaisesti riitä niiden säilyttämiseen. Myös vuoden 2009 kirjoista osa on loppusuoralla. Nyt jos joku haluaa omia kirjojaan vielä varastostamme haalia (joka tietää niitä siellä olevan), niin on hyvä mahdollisuus ostaa ne edullisesti pois tai osa niistä. Näiden kirjojen osalta kun ei kysyntää ole ollut enää aikoihin. Kirja kuolee lyhyessä ajassa, jo vuoden 2010 aikana ilmestynyt kirja on jämähtänyt tomuttumaan hyllyyn. Kun tarkastelin pari päivää sitten muutamia dokumentteja, tulin tutkineeksi myös eräiden kirjailijoiden myyntitilejä, koska en voinut uskoa, että myyntiaika jäi kuukauden mittaiseksi ja jos kirjailija sinä aikana laiskotteli, niin sielläpä ne nyt sitten odottavat noutajaa ne kirjat. Harvoin kirjastoja tai kirjakauppoja enää kiinnostaa esim. tämän vuoden alkupuolen kirja, ellei siitä yhtäkkiä tule myöhäisheränneen kirjailijan ponnistuksien johdosta kysyntää.
Siispä nyt kaikki barrikaadeille - joulumyyjäisiin, joulun ajan erilaisiin tapahtumiin, sinne missä ihmiset liikkuvat. Myyntipöydät meillä täällä ovat 12-80 euron välillä paikasta riippuen. Eikä nyt olla kirppareilla vaan keskeisillä paikoilla. Toivoa sopii, että viikonloppujen uhrautumiseni tuottaa tulosta ja varasto vajenee ja edes jotain saa kattamaan kirjan painokuluista. Ilmaiseksihan yksikään kirja ei ole painon kidasta varastoon putkahtanut.
Elisa-kirja sekä eLibris ovat myyneet e-kirjojamme. Suksee ei ole ollut kummoinen enkä usko, että näillä myynneillä lähdemme tämän enempää mukaan e-kirjabisnekseen. Kirjan tekeminen maksaa ja kulut pitäisi saada katettua. Näin ei vielä yhdenkään kirjan kohdalla ole tapahtunut. Luultavasti isommat talot saavat omansa ja viivan alle jotain. Meillä miinukset tarkoittavat kenties omasta palkasta luopumista, jotta saa laskut maksettua.
Aasinsiltana tästä erääseen laskuun: Jo elokuun alussa Turun ja Kaarinan seurakunta tilasi Heidi Tujusen kirjan. Kirja lähti laskun kera. Maksua ei kuulunut. Laitoin karhun kirjan tilaajalle sähköpostitse. Ei reagointia, laitoin karhun paperisena, ei reagointia. Soitin tilaajalle, joka lupasi hoitaa asian ja selitykset olivat kuin jostain valheiden raamatusta. Rahaa ei tullut. Laitoin karhun suoraan talousosastolle, ei minkäänlaista reagointia. Odottelin muutaman päivän. Nyt olen antanut laskun perintätoimiston hoidettavaksi. Kysymys ei ole siitä, että kaatuisin 27 euron laskuun vaan periaatteesta ja vielä nimenomaan siitä, että suuri seurakunta jättää laskut maksamatta. Tästä opin ainakin sen, että ilman ennakkomaksua en toimita yhteenkään seurakuntaan ainuttakaan kirjaa. Jos rahaa ei perintätoimiston kauttakaan saada, toimitan laskun vaikka itselleen piispalle. Jokin kohtuus sentään kaikessa, sillä kyllä minun rahani paljon tiukemmassa ovat kuin suuren turkulaisen seurakunnan. Eivätpä ainakaan elä ko. instanssissa kuten kirkonmiehensä saarnaavat, vaan hankkivat kai palvelunsa ja tavaransa petoksella ja valheella. Näyttää siltä, että käytökseltään ovat pahempia kuin tavallinen syntinen lauantaipullon kera.
Pohjoisen synkkyyden keskeltä
terveisin Eija
tiistai 1. marraskuuta 2011
Mietteitä messuilta
Vierailin messuilla minäkin. Oli perjantai ja tungos siedettävä vielä aamupäivällä. Etsin Pienkustantajien osastoa, jossa ei ollut tungosta. Päivittelin sisarelleni, missä kummassa meidän kirjamme ovat. Löytyiväthän ne nurkkahyllystä, paikasta johon en usko monenkaan silmän osuvan. Kenties minulla oli väärä käsitys kuinka paljon kirjoja saa hyllyyn mahtumaan. Sain ohjeistuksen aikanaan, että esille pantavien nimikkeiden määrän voi karkeasti arvioida laskemalla, että yhteen hyllyyn mahtuun 6 nimikettä naamapuoli eteenpäin ja hyllyjä on 6-7. Olin varannut puolikkaan hyllykön ja se puolikas tarkoitti kolmea hyllyä alin pois sulkien. Olin myös kuvitellut, että toisen puolikkaan vuokraajan kanssa jaamme hyllykön ylhäältä alas puoliksi. Meidän kirjamme olivat hyvin piilossa. Järjestelin kirjoja uudelleen ja levittelin niitä vähän tyhjiinkin paikkoihin, mutta eipä tulos kummoinen ollut. Kirjat olisivat tarvinneet taustatuen näkyäkseen. Jos joku lähellä oleva esitteli kirjojaan, meidän kirjamme myös peittyivät tämän esittelijän selän taakse. Harmitti.
Onnistuin tapaamaan pikapikaa pari kirjailijaamme ja muutamia liiketuttavia, ehdin kiertää osastoja ja mukaan tarttui muutamia lastenkirjoja ja pokkareita. Olen vannoutunut pokkarifani - ne ovat käytännöllisiä, edullisia ja keveitä ja sama tarina sisällä kuin kovissa kansissa kalliimmalla.
Ennen kirjaosastolta poistumista ehdin vielä Espanjan osastolle ja sieltäkin mukaan tarttui pari pitkää espanjankielistä rikosnovellia. Sitten suuntasimme ruoka-ja viinipuolelle, joista en ymmärrä yhtikäs mitään. Ihmiset kulkivat lasit kädessä ja puhuivat kummallista kieltä hapokkuudesta, ilmoittumisesta, jälkimausta yms., joka ei minua kiinnostanut. Juustoja ja suklaata osaan arvostaa omien makunystyröideni kautta ja niitä innostuin maistelemaan.
Lähes viiden ja puolen tunnin jälkeen messuhalli alkoi tuntua kaaottiselta, väsymys pyyhki otsaluussa ja jalat oli lainattu halkopinosta.
Illalla Hämeenlinnassa kokeiltiin uutta kummallista viinikarahvia, jonne punainen aine kaadettiin ihmeellisen sihdin läpi - sisareni miehen ostoksia. Yhtä pahaa oli ilman sihtiä ja sihdin läpi, mutta aina yksi lasillinen juustojen ja viinirypäleiden kera joten kuten menee.
Lauantaina sitten lenkille Ahveniston maisemiin ja sen jälkeen Turenkiin antiikkikauppaan. Se taas oli paikka, josta ei olisi malttanut lähteä pois. Ihan pakko oli ostaa jotain. Tällä kertaa se oli vanhaa jäljittelevä feikki taideteos. En tiedä, minne sen laitan vai annanko jollekin lahjaksi. Seinät kun ovat jo täynnä niin nimitaiteilijoita kuin nimettömiäkin. Ei mahdu enempäänsä minunkaan seinilleni.
Odottelen tässä tilannetietoja kirjojemme osalta. Viikonloppu oli onnistunut, mutta kaiken kruunaisi hyvä tai edes kohtuullinen myyntimenestys messuilla. Vielä en ole saanut raporttia tai rahatilityksiä, niitä odotellessa
mukavaa alkanutta marraskuuta, isänpäivää ja heille mukavia kirjalahjoja.
Eija
Onnistuin tapaamaan pikapikaa pari kirjailijaamme ja muutamia liiketuttavia, ehdin kiertää osastoja ja mukaan tarttui muutamia lastenkirjoja ja pokkareita. Olen vannoutunut pokkarifani - ne ovat käytännöllisiä, edullisia ja keveitä ja sama tarina sisällä kuin kovissa kansissa kalliimmalla.
Ennen kirjaosastolta poistumista ehdin vielä Espanjan osastolle ja sieltäkin mukaan tarttui pari pitkää espanjankielistä rikosnovellia. Sitten suuntasimme ruoka-ja viinipuolelle, joista en ymmärrä yhtikäs mitään. Ihmiset kulkivat lasit kädessä ja puhuivat kummallista kieltä hapokkuudesta, ilmoittumisesta, jälkimausta yms., joka ei minua kiinnostanut. Juustoja ja suklaata osaan arvostaa omien makunystyröideni kautta ja niitä innostuin maistelemaan.
Lähes viiden ja puolen tunnin jälkeen messuhalli alkoi tuntua kaaottiselta, väsymys pyyhki otsaluussa ja jalat oli lainattu halkopinosta.
Illalla Hämeenlinnassa kokeiltiin uutta kummallista viinikarahvia, jonne punainen aine kaadettiin ihmeellisen sihdin läpi - sisareni miehen ostoksia. Yhtä pahaa oli ilman sihtiä ja sihdin läpi, mutta aina yksi lasillinen juustojen ja viinirypäleiden kera joten kuten menee.
Lauantaina sitten lenkille Ahveniston maisemiin ja sen jälkeen Turenkiin antiikkikauppaan. Se taas oli paikka, josta ei olisi malttanut lähteä pois. Ihan pakko oli ostaa jotain. Tällä kertaa se oli vanhaa jäljittelevä feikki taideteos. En tiedä, minne sen laitan vai annanko jollekin lahjaksi. Seinät kun ovat jo täynnä niin nimitaiteilijoita kuin nimettömiäkin. Ei mahdu enempäänsä minunkaan seinilleni.
Odottelen tässä tilannetietoja kirjojemme osalta. Viikonloppu oli onnistunut, mutta kaiken kruunaisi hyvä tai edes kohtuullinen myyntimenestys messuilla. Vielä en ole saanut raporttia tai rahatilityksiä, niitä odotellessa
mukavaa alkanutta marraskuuta, isänpäivää ja heille mukavia kirjalahjoja.
Eija
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)