Viime vuotisen hissuttelun jälkeen Pienkustantajiin on tullut uutta puhtia, minkä ilolla otan vastaan. Harmittaa vain se, että täältä kaukaa pohjoisesta on vaikea toimia mukana. Tärkeää on kuitenkin olla jäsen ja saada näin tietoa kirja-alan tapahtumista.
Kannanotttoon kirjojen arvolisäveron noususta ei media ole juuri ottanut kantaa. Kansan Uutiset on nettiversiossaan kirjoittanut siitä näyttävästi, mutta kysymys kuuluu, onko kukaan huomannut Pienkustantajien tiedotteen saavan pienintäkään palstatilaa lehdissä? Itse en ole nähnyt mitään. Miksi Pienkustantajat ottavat kantaa veron nousuun, miksi eivät isommat kustantamot tee niin? Heillä olisi paljon enemmän vaikutusvaltaa. Prosentin korotus ei tunnu kai isojen lompakossa ja hyvin myyviin kirjoihin sekin nousu on helppo upottaa, mutta pienilevikkisiin se on vaikeampaa lisätä jälleen kerran. Hintamme kun ovat muutoinkin korkeammat kuin isoilla eikä yhtälöä tahdo ymmärtää kirjailijammekaan saati sitten ostava yleisö.(Mitä pienempi painos, sitä kalliimpi painohinta+ muut kulut kirjaa kohden.)
Yhdistyksen puheenjohtaja kirjoittaa tomerasti:"Hallituksen muodostamisen jälkeen käymme sekä kulttuuri- että valtiovarainministerin kimppuun, keitä he sitten ovatkin. Tavoitteena on kertakaikkiaan puristaa esiin totuus: onko valtiovalta kiinnostunut kirjallisuuspolitiikkaansa kehittämisestä vai ei. Nyt katsotaan kortit ja sillä siisti." Jään mielenkiinnolla odottamaan...
Pienkustantajien yhteinen nettikauppakin tulee uusiutumaan kesäkuun alusta ja sitä alkaa pyörittää Kustannustaito puolestamme. Näin asiakkaat voivat tilata kirjoja joko kustantajan omasta verkkokaupasta tai Kirjapuodista (www.kirjapuoti.fi), joten kirjailijankin on helppo ohjata omat lukijansa ostamaan jommasta kummasta kanavasta. Tämä myös helpottaa toimintaa. Uskomme vahvasti, että tämä tulee myös lisäämään asiakaskuntaa (sormet ristiin!).
Myös yhdistys tulee uusimaan kotisivunsa ajanmukaiseksi, jonka senkin uskon vaikuttavan positiivisesti.
Joten uutta on luvassa kevään korvalla. Toivottavasti kaikki tämä vaivannäkö tuottaa tulosta, jotta puuhakas hallituksemme saa vastinetta ponnisteluilleen.
Meillä kevään kirjat on jo tehty, pari viimeisintä odottaa painossa vuoroaan. Lastenkirjoissa tapahtui iloinen yllätys, sillä hyvä kun ehdimme ensimmäisen painoksen saada varastoon, se olikin jo myyty. Toista odotellaan tulevaksi. Kyseessä on Saara Heikkisen Tavallista taiteellisempi hevonen. Hänen julkaistamitilaisuutensakin oli mukava, piti oikein nieleskellä, kun pikkutyttö lausui ujosti kirjasta opettelemansa runon ja Saara esitti yhden saduistaan ja eläytyi sen kertomiseen niin, että me vanhatkin kuuntelimme häntä silmät loistaen. Tuli lapsuusajan kunnon sadut mieleen. Kiitos Saara!
Kesäkuussa ilmestyy Armi Toivolan Silmät. Se kirja on myös vienyt sydämeni. Hän käsittelee romaanissaan montaakin vaikeaa aihetta, perhettä, jossa on kehitysvammainen poika ja äiti on työpaikkakiusattu, joka yrittää selvitä parhaansa mukaan. Poika aiheuttaa yllätyksiä yrittäessään toimia itsenäisesti, vanhemmat venyvät työnsä ja kodin välillä joskus soikeiksi. Kehitysvammaisen lapsen hyväuskoisuus saa jopa dramaattisia piirteitä eikä kirjasta puutu jännitystäkään. Kiusattuna olemisesta tulee mieleen, että toivottavasti kirjailija itse ei ole ollut se työpaikkakiusattu... Tämä kirja kannattaa ehdottomasti lukea.
Kripo-sarjamme saa uutta puhtia Unto Kettusen kirjasta Rikolliset menevät ansaan. Lisää sydäntäraastavia kokemuksia voi lukea Heidi Tujusen tositarinasta "Kyllä minä sinua rakasta", jossa hän kertoo vastasyntyneiden kaksosten eloonjäämiskamppailusta. Kirjan on kuvittanut hänen miehensä herkillä lyijykynäpiirroksilla. Huumoria ja aivan erilaista genreä edustaa Petri Sauvolan Naurava ryöstäjä. Kirjaa lukiessa oli ihan pakko työntää sen ensimmäinen editointi miespuoliselle ihmiselle ja suuret kiitokset siitä annettakoon Pynnösen Aarnelle. Minulla olisi punakynä viuhunut liikaa, mutta uskoin Aarnen osaavan siivota alatyylin termeistä kirjaa ilman, että se menettää sen huikean huumorin. Vasta sen jälkeen ryhdyin itse työhön ja siinäkin katsoin parhaaksi olla kovin puuttumatta kirjailijan kynänjälkeen, koska se ei olisi ollut ollenkaan sama kirja sen jälkeen. Välillä piti nauraa niin, että vesi roiskui silmistä. Tätä on ollut todella hauska tehdä!
Lisää tulevista kirjoistamme myöhemmin.
Minna Mirha on pannut omalla sarallaan tuulemaan, ja kirja, ja hän itsekin on saanut vallan tavattomasti julkisuutta. Nyt pitää toivoa, että tämä julkisuus myös myy. Nyt täytyy vain odotella, nappaako lukija kirjan mukaansa ja mitä sitten tapahtuu.
Minä lähden tästä Jaakko Selinin mukana maailmalle. Mukavaa lauantaiehtoota kaikille.
Eija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti