Vappupäivä valkeni aurinkoisena, linnut tekevät pesää pihakuuseen, kuovit huutavat läheisellä pellolla ja sorsapariskunta on saapunut pihan vesilätäköihin syömään kuten joka kevät.
Itse olen työn touhussa, sillä tiistaiaamuna häämöttää lähtö Espanjaan ja ennen sitä täytyy saada viime kuun kirjanpito ajantasalle niin omassa kuin miehenikin yrityksessä, laittaa laskut maksupalveluun ja laskuttaa kaikki laskutettavat asiakkaat sekä tehdä monet muut pienet, mutta välttämättömät asiat siihen malliin, että täällä päässä pärjätään. Espanjasta voin vain vastailla sähköposteihin. Läppäri lähtee mukaan, joten en ihan lomaa perillä vietä. Oikoluettavat menevätkin nyt toistaiseksi toisaalle, mutta muuta työtä on ihan omiksi tarpeiksi. Lisäksi sormiani syyhyttää päästä punomaan kieroja juonia tarinaan, jonka synopsiksen tässä jo taannoin kirjoitin. Saa nähdä jaksaako ja ehtiikö sitä sitten työstää yhtään.
Vuokralaiseni jätti talon ilmoittamatta siitä minulle, lisäksi hän jätti sähkölaskuja maksamatta niin paljon, että minulta katkaistiin sähkö. Sain tietää siitä vasta kun pommitin naapuriani sähköposteilla kysyäkseni mitä ihmettä siellä tapahtuu. Espnajalainen puutarhurini sitten valisti minua. Jopa sähkömittari on viety pois. Siinäpä sitten soittelemaan gestoriaan, että socorro, por favor! Asia oli juuri niin kuin Paco kertoi. Ei mittaria eikä sähköä. Gestoria sitten solmi uuden sopimuksen ja maksoi erääntyneet laskut, mutta kun kaikki on hidasta, niin mennessäni talooni, saan varautua taskulampun kanssa toimimiseen. Vettä ei myöskään tule, koska ei ole sähköjä, vesi kun tulee porakaivosta ja toimiakseen pumppu tarvitsee sähköä. Sähköt on luvattu seuraavaksi päiväksi saapumiseni jälkeen, mutta otan lupauksen varauksella.
Odotan myös mokoman vuokralaisen jättäneen asunnon siivoamatta ja kuinka paljon lienee seinissä reikiä, kun sillä oli semmoisia paneelipattereita ruuvattuna vähän joka puolelle. Tuskin on pakkeloinut ja maalannut niitä. Arvannette, että odotan näkeväni talon päivänvalossa.
Sen lisäksi on mentävä asianajani luokse ja pantava sähkölaskut perintään, jos ei hyväkäs vapaaehtoisesti niitä maksa.
Jos koko lähes kuukauden oleskeluni menee maalaus- ja paklausurakoinniksi, on turha kuvitella, että juuri muuta jaksaa edes tehdä. Olisi edes tuttuja paikalla, että voisi värvätä talkooporukan, mutta monet ovat paenneet lamaa takaisin Suomeen.
No jotain positiivista on toki. Aiemmin sain heilua puutarhassa saksien, sahan ja viidakkoveitsen kanssa eikä sittenkään tullut valmista ennen pois lähtöäni. Nyt on onneksi Paco, joka hoitaa sen puolen. Joten ehkä selviän kunnialla kaikesta ja ehdin istuskella terasilla tai sitruunapuun alla ja antaa Andalusian auringon sulatella talven aikana jumituneita lihaksia. Kenties ehdin tutustua kaupungin kirjastoonkin, käydä vähän shoppailemassa (joka tosin kohdallani tarkoittaa sitä, että katselen, käyn kahvilla tai syömässä ja mukaan tarttuu jostain tuore leipä ja luultavasti kirja tai pari.)
Aion silti uskaltaa vuokrata taloani edelleen - tosin lyhytaikaisesti, mutta nyt sinne pääsevät vain suomalaiset, ihmiset jotka tunnen tai joiden taustaa voi vähän tarkistaa.
Toivotan kaikille oikein ihanaa toukokuuta, palaan blogiin Espanjan kokemusten kera, kunhan olen taas kotona.
Eija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti