Pitkästä aikaa olen viettänyt laiskaa lauantaita. Kun sain talon imuroitua ja ruuat kärrättyä kaupasta jääkaappiin, olen katsellut tv:tä, kirjoitellut ja lukenut, etsinyt (huh huh) tietoa mitä hirveimmistä sarjamurhista googlettamalla. Vähän mietityttää jaksanko murhata tekstissäni kaksikymmentä tai kaksisataakin ihmistä. Mutta tämmöisiä hirviöitä löytyy ihan oikeasti. Suomessa noita hirviöitä ei onneksi ole ihmeemmin ollut, mitä nyt viime aikoina muutamia naisia, jotka vanhuksia ovat päästelleet päiviltä myrkyillään. Noh, ennen kuin seuraavaa opusta alan rustata, minulla lienee puoli tusinaa ideaa ja aloitusta ja sen näkee sitten mikä ajatus kantaa pitemmälle.
Katselin jonkin aikaa flamencolaulukilpailua Canal Surilta ja sen jälkeen tuli luonto-ohjelmaa, jossa opastettiin, miten löytää tryffelisieniä (vai mitä ne ovat). Eipä ole moista ruokaa tullut koskaan maistettua. Semmoisia mustia möykkyjä näyttivät olevan. Koira niitä enimmäkseen pensaiden alta haisteli.
Espanjasta edelleen: torstaina oli ikävänsorttinen viesti sähköpostissa, jossa vuokralaiseni kiukutteli, että olen minä inhottava, kun olen jättänyt sähkölaskut tahallani maksamatta ja nyt häneltä on katkaistu sähköt. Viesti jatkui kauheana ryöpytyksenä, että hän on ollut sairaalassa eikä ole saanut lähettämiäni laskuja ja voinut niitä maksaa. (En usko, koska kyllä hän tietää, että sähkö veloitetaan joka toinen kuukausi suoraveloituksena tililtäni.) Ei hän kolmea kuukautta siellä ole ollut, vain muutaman päivän. Minähän tietysti tarkistin, että useamman kuukauden sähköt on pankista maksettu. Kuten olikin. Soitin asianajajalleni Espanjaan, mutta hän ei ollut paikalla. Koetin soittaa vuokralaiselle, mutta hän ei vastannut puhelimeen, vaikka hetki aiemmin yrittäessäni puhelin oli varattu. Viestitin sitten itsekin aika äkäisesti, että turha syytellä minua. Endesa on katkaissut sähköt, mutta syynä ei ole se etteikö laskuja ole maksettu. Käskin hänen tulostaa laskut sähköpostistaan ja mennä näyttämään ne Endesan toimistoon. Toinen hänen napinansa aihe on, että laskut ovat isoja (nämä 44, 67 ja 86 euroa -jokainen 2:n kk:n lasku), kun hän ei juurikaan sähköä käytä. Käyttäähän hän kuitenkin pesukonetta, lämmintä vettä, tv on auki aamusta iltaan, vesi nousee kaivosta sähköllä, ja vähän täytyy lämmittääkin. Ja Espanjan sähkön hinta on noussut hirveästi. Kun hän jatkuvasti on kitissyt kaikesta, olen tyytyväinen, kun saan hänet talosta ulos.
Tästä aasinsiltana toiseen kitinään: eräs aivan alkusyksyyn valittu kirja tuli lempattua muille maille. Sen päivän mittari oli jo punaisella ja se, kun kirjailja alkaa vaatia tietyn tyyppistä taittoa, määrittelee fontit ja fontin koon ja vielä esittää vahvana pyyntönään kirjaa koviin kansiin ( se on niin halpa-arvoinen pehmeänä - kirja olisi ollut esikoinen kaiken lisäksi), niin tuli sanottua, että viisainta kun kustantaa kirjansa itse tai hakee kustantajan, joka suostuu hyppyheikiksi. Purin sopimuksen ja se siitä.
Ja edelleen aasinsiltaa käyttäen; milloinkahan suomalaiset isot kustantamot alkavat ajatella ekologisesti ja vaihtavat kovat kannet pehmeisiin kuten Keski-Euroopassa on tehty. Siellä kun on kirjakauppoja,jotka eivät edes ota kovakantisia myyntiin. Ehkä me pienet olemme olosuhteiden pakosta tässä asiassa edelläkävijöitä ja toimimme tahtomattamme ekologisesti, koska pieniä painoksia ei kannata taloudellisista syistä liimata koviin kansiin. E.kirjathan kaikkein ekologisimpia olisivat, mutta itse en moisia lukea kuin ihan ison pakon edessä.
Ryhmä Pullman ratkoo vanhaa rikosta ja minä ryhdyn sitä nyt katsomaan. Mukavia kevään hiihtokelejä toivotellen
Eija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti