Aurinko paistaa ja hanki hohtaa. Metsä ja rikkumaton luonto houkuttelevat hiihtämään, mutta ei tästä ihan heti sinne asti pääse. Imurin letku vääntyilee tuskissaan kuin käärme, pölypallot haukkuvat nurkissa, kukkaparat kuihtuvat hoidon puutteessa, mankeloimaton lakanakasa kasvaa, työpöytäni sortuu kohta paperikuorman alle ja varastokin keikahtaa nurin niskoin - no hyllyt varastossa ainakin.
Jostain kumman syystä kirjastojen tilaukset ovat vähentyneet dramaattisesti. Ihan jokaista kehotankin nyt menemään tietokoneensa ääreen ja tarkistelevan hieman kirjastojen tarjontaa oman kirjansa suhteen. Itse olen sitä iltaisin satunnaisten kirjojemme kohdalla tehnyt ja saanutkin aikaan aina kirjan tai parin tilauksen tekemällä hankintavinkin. Mutta kun päivät istun koneen ääressä, en enää yhdeksän uutisilla viitisisi vinkkailla kirjastoja.
Nyt on ollut joulun kahta puolta aika montakin nimikettä, joiden menekki on suoraan suomeksi sanottuna heikko. Tämä vahvistaa vain entisestään uutta strategiaa, josta nyt en tässä julkisesti ryhdy kertomaan. Sen sanon, että jos kirjailija on esikoinen, niin otan hyvin tarkkaan selville hänen oman halunsa markkinoida kirjaansa.
Eilen juuri keskustelin erään meille tulevan uuden kirjailijan kanssa, mitä tarkoitan sanalla MARKKINOINTI. Sehän ei tarkoita sitä, että kirjailija ostaisi kasan kirjoja ja juoksi ne kainalossaan myymässä niitä. Se tarkoittaa sitä, että kirjailija osallistuu aktiivisesti tilaisuuksiin, jossa saa tuotua kirjaansa esiin. Hänen olisi esiteltävä myös sukulaisille ja työtovereille yms. lähipiirille kirjaansa. Ja kuten niin usein, korostan edelleen sitä, että minä en voi tulla kirjailijan puolesta tätä lähipiiritarjontaa hoitamaan. Se on se kaikkein potentiaalein myyntipiiri, joka varsinkin esikoiskirjailijalla on. Tuntemattoman kirjoja ei osteta. Muutama kirjailija on oivaltanut sen, että hän pääsee ikävästä tyrkyttämisen tunteesta, kun ohjaa halukkaat ostajat vaikkapa meidän nettikauppaamme. Muutama onkin onnistunut näin myymään kirjojaan tehokkaasti. Heille kunnioittava kumarrus. Sieltä myytynä niin kirjailija kuin kustantamokin saa suurimman katteen, ellei sitten todellakin itse myy omia kirjojaan.
Tuleva kesä on täynnä tapahtumia, joihin jokainen voi ja kannattaa mahdollisuuksiensa mukaan osallistua. En tiedä tarkkaan, miten meidän energisellä kirjailijajoukollamme Lahdessa meni, mutta ainakin heillä tuntuu olleen hauskaa. Minna Mirha, esikoiskirjailija on pannut tuulemaan, hän juhlii oikein olan takaa kirjansa julkkareita. Harmi, kun olen täällä niin kaukana. Täältä ei lähdetä piipahtamaan etelän kokkareisiin noin vain - ei ajallisesti eikä rahallisesti.
Tämän vuoden ensimmäisessä Pienkustantajien tiedoituslehdessä pohditaan monenlaista, johon pitää saada muutosta. Minä itse olen ensinnäkin kritisoinut sitä, että yhteinen verkkokauppamme on Mediapinnan sivuilla. En halua laittaa toisen firman yhteyteen kirjojamme myyntiin. Toisekseen, olen ollut kolme vuotta jäsen Pienkustantajissa eikä netissä olevalla listalla nimeämme näy vieläkään. Viime vuoden pitämättä jääneet kustantajapäivät harmittavat, lisäksi aiemmin hyvin toiminut Sampo-palkinto on jakamatta. Lähetin pyydettäessä sinne kirjoja, mutta en ole nähnyt minkäänlaista palautetta missään, onko palkinto jaettu vai ei. Aiemmin lehdistö huomioi tämän palkinnon ja näin kirja sai näkyvyttää lehdistössä.
Pienkustantajat toimii vapaaehtoisporukalla ja sen ymmärtää, ettei kaikki tapahdu aina niin nopeasti kuin voisi toivoa. Mutta kolme vuotta listoille pääsyä odottamassa, se on jo kaiken huippu.
Nyt Pienkustantajat hakee vapaaehtoisia sihteerin, taloudenhoitajan, jäsensihteerin, messusihteerin ja tiedoitussihteerin tehtäviin. Ne ovat näin jaettuna vähäisiä tehtäviä, mutta kun meistä aika monet tekevät työtään joko toisen työnsä, sen mistä leipä lähtee, ohella tai sitten paiskivat yötä päivää ilman viikonloppuvapaita tai isompia lomiakaan, jotta se leipä lähtisi kustantaamosta, niin aika alkaakin olla rajallinen käsite.
Messuista tiedotteessa oli pohdintaa:- Kirjat tarvitsevat näkyvyyttä, mutta esteeksi tulee heti se, jos joillakin messuilla ei kirjoja myydä. Pienkustantajilla ei ole varaa tehdä kiertueita tai osallistua messuille, elleivät kustannukset peity. Pienkustantajat osallistuvat yhteisellä osastolla joillekin messuille, johon voi antaa maksua vastaan vaikkapa vain yhden nimikkeen myytäväksi. Tulen itse osallistumaan 2-3 tapahtumaan vuoden aikana, mutta vain parilla kolmella nimikkellä ja olematta itse paikan päällä, koska jokainen näistä paikkakunnista on Oulua lukuunottamatta kaukana ja vaatisi yöpymisiä (eikä bensakaan enää halpaa ole) muiden kustannusten ohella.
Pienkustantajien varmoja myyntipaikkoja ovat Sastamala ja Helsinki. Turku on harkinnassa, mikäli tarpeeksi osallistujia tulee. Viime vuonna tapahtuma peruttiin vähäisen osanottajamäärän vuoksi.
Pienkustantajat eivät myöskään enää osallistu Oulussa. Viime vuonnahan olin siellä yksin ja siitä voi lukea aiemmista blogeista. Oulun messut eivät hirveästi minuakaan innosta viime kesäisen kokemuksen jälkeen.
Kesä-Suomi on tapahtumia täynnä ja nuo tapahtumat lähellä kotipaikkakuntaa kannattaa hyödyntää, jos siihen kirjoilla on pienikin mahdollisuus. Jos et näy, et myöskään myy.
Nyt imurini ihan selvästi jo murisee, kun pölykoirat hyökkivät sen kimppuun, joten lähden apuun ja koetan taltuttaa tuon harmaan armeijan.
Mukavia hiihtokelejä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti