Sattuipa käteeni uusin Parnasso. Puheenvuorossa Erkki Kiviniemi tekee tunnustuksia. Hän kertoo työskennelleensä kustannustoimittajana parisenkymmentä vuotta aloittaen työnsä kunnianhimoisena ja tunnollisena nuorena idealistina. Hän oli luvannut myös antaa jokaiselle jonkinlaista palautetta tekstistä, jonka sai luettavakseen. Hän sanoo ihanteensa murentuneen hitaasti mutta varmasti. Hän ei enää lue kaikkia käsikirjoituksia, hän vain silmäilee ja selailee niitä.
"Vain harva käsikirjoitus jaksaa sytyttää niin, että luen kaikki sivut," hän kertoo tunnustaneensa eräälle konkarikirjailijalle. Kirjailija oli vastannut, että sinusta on siis vihdoinkin tulossa kunnon kustantaja.
Näin. Minun on jo tässä vaiheessa myös tunnustettava kaikille julkisesti, että teen ihan samaa. Selailen ja silmäilen. Yleensä luen ensimmäiset sivut. Jos teksti ei imaise minua mukaansa niillä ensimmäisillä sivuilla, hyppään jonnekin muutaman kymmenen sivun päähän, luen vähän, jos ei vieläkään tunnu miltään, luen vielä pätkän jostain ja se jää siihen, ellei sytykettä ole tarpeeksi. Jos jo ensimmäiset sivut ovat täynnä kirjoitusvirheitä, puuttuvia pilkkuja jne. en jatka edes selailua, vaikka tarina tuntuisi hyvältäkin. Kirjoitusvirheet osoittavat välinpitämättömyyttä ja sitä, että kunhan nyt kokeillaan kepillä jäätä. Kirjoittaja ei ole tosissaan. Jos ei osaa välimerkkejä sijoittaa oikein, osaako sitten muodostaa edes luettavia lauseita.
Kiviniemi sanoo nuorena lukeneensa Vilho Vikstenin ohjeeksi laatiman Kolmen sivun säännön ja närkästyneensä siitä: Lue kolme ensimmäistä sivua ja päätä sen jälkeen, jatkatko. Kiviniemi myöntää, että sääntö on viisas. Käsikirjoitusten tulvasta ei ehdi kaikkea lukea kokonaan, ja miksi haaskata aikaansa, kun jo alkumetreiltä huomaa, että tarina ei saa uteliaisuutta heräämään, ei vie edes sen vertaa, että tahtoisi lukea eteenpäin. Itse käytän apunani esilukijoita, jotka kommentoivat lukemaansa.
Kiviniemi sanoo etsivänsä tekstistä henkeä, kosketusta, aitoutta. Hän sanoo etsivänsä tekstissä elävää kirjoittajaa, jonka ilmaisut sytyttävät. Niin minäkin - aina kun avaan uuden tekstin, toivon todella, että siinä on jotain sellaista, mikä pitää minut tiivisti tekstissä kiinni, että kuljen kirjoittajan tarjoamien sanallisten kuvien kautta oman mielikuvitukseni loihtimiin kuviin ja elän kirjaa, elän kirjassa. Silloin kirja on minun mieleiseni.
"Todenmukaisuutta" tavoittelevat omaan elämään perustuvat romaanit ovat kaikkein väsyttävintä luettavaa, Kiviniemi toteaa lopussa. Minä yhdyn hänen sanoihinsa. Niin ovat. Jokaisen elämä on arvokas ja ainutkertainen hänelle itselleen, mutta ei muille, elleivät tapahtumat ole niin järkyttäviä tai historiallisia, että ne ylittävät elämäkertojen hankalan kynnyksen.
Mutta- nyt sateisen päivän jälkeen tuuli puskee pilvet horisonttiin, aurinko muistuttaa olemassaolostaan ja on oikea aika lähteä ulos. Suomen kesä kun on niin lyhyt.
Eija
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
tiistai 15. kesäkuuta 2010
TARPEELLINEN TARVEPAINATUS TAI SITTEN EI
Jatkuvasti kehittyvän tekniikan myötä myös kirjankustantaminen on murroksessa. Kirjan elinikä on supistunut vuosi vuodelta. Kirjakohtainen menekki on laskenut ja tittelimäärät kasvaneet vuosittain. Tämä panee myös kirjailijan kustantajan kera ponnistelemaan saadakseen kirjansa esiin. Kirjatulva alkaa olla jo niin suurta, että uusi kirja on nopeasti vanha.
Print on demand eli tarvepainatus onneksi antaa mahdollisuuden pitää kirjaa myynnissä ilman varastoa. Usa:ssa tarvepainatus on jo arkipäivää. V. 2008 siellä julkaistujen On Demand-nimikkeiden määrä oli jo suurempi kuin perinteisellä tavalla painettujen kirjojen. Trendi Suomessakin on ollut, että nimikemäärät kasvavat, mutta painosmäärät pienenevät. Tarvepainatuksessa kirja ei ole koskaan loppuunmyyty ja näin kirjan elinkaari pitenee. Silti kaikki jakelukanavat ovat käytössä. Lisäksi tarvepainatus on ympäristöystävällistä. Varastossa pyöriviä vuosien vanhoja kirjoja ei tarvitse makuloida, säästyy varastotilaa, säästyy varastovuokria, säästyy raaka-aineita ja rahaa, koska varasto on digitaalisessa muodossa.
Tarvepainatuksessa kustantaja tuottaa kirjan tiedot annetun formaatin mukaisena. Me olemme lähes alkumetreiltä lähtien hakeneet mahdollisimman kannattavaa toimintatapaa ja ainoa oikea suunta on paperisten kirjojen osalta Prin On Demand. Juvenes Pritin verkkokaupasta löydät sellaisia kirjojamme, joista osa on jo loppuunmyyty. Juvenes niitä kuitenkin toimittaa tilauksesta. Kirjan saa postitse tai sen voi noutaa sovitusti Juveneksen kirjakaupasta Tampereelta. Lisäksi Kirjavälityksen ja Hansa Printin tarjoama uusi toimintatapa on mieleinen. Kirjan tiedot ladataan tietyn kanavan kautta Kirjavälityksen tiedostoihin, josta ne menevät Hansan digitaaliseen varastoon. Kun kirjakauppa tai kirjasto tilaa kirjaa Kirjavälityksen kautta, Kirjavälitys "painaa nappia" ja Pod-kirjaksi tallennettu kirja (yksi tai useampia) on painettuna Kirjavälityksellä yleensä 2:n työpäivän kuluessa, josta se lähtee välittömästi tilaajalle. Näin kustantamon ei todellakaan tarvitse miettiä, kannattaako ottaa lisäpainosta makaamaan varastoon, kun alkuperäinen painos on myyty loppuun. Pod-kirja on aina pehmeäkantinen, koska kovakantisen kirjan yhden kappaleen hinta nousee niin kovaksi, ettei sitä osta kukaan.
Koska kirjan myynnin ennustaminen on vuosi vuodelta vaikeampaa tarvepainatus vähentää riskiä, pienentää varastoja, parantaa saatavuutta ja lisää myös kustanteen tulosta.
Jotkut ovat tätä kehitystä vastaan, mutta ainakin minä olen ottanut sen ilolla vastaan. Tällä hetkellä meillä on meneillään niin pod-kirjojen tallennus uuteen palveluun kuin e-kirjojenkin muokkaus. Tekniikan edessä vain pitää olla nöyrä. Me nimittäin taittajan kanssa etsimme formaattia e-kirjoille. Yleisesti suositellaan epub-tiedostomuotoa, mutta se vaatii kokonaan uuden taiton aikaa vievällä tavalla. Ja kirjaan käytetty aikahan nostaa hintaa. Lisäksi mahdollisia formaatteja on muitakin, mutta koska lukulaitteita on myös eri merkkisiä ja eri formaatteja tukevina sellaisena sillisalaattina maailmalla, niin päätimme yksinkertaisuuden vuoksi muokata e-kirjat pdf-muotoon. Silloin työstämme vain muutamia yksityiskohtia painoon menneestä formaatista ja saamme hyvän e-kirjaformaatin, joka ainakin Adoben ilmaisessa lukuohjelmassa näytti hyvältä. Yksikään e-kirja ei lukulaitteessani näytä hyvältä (olen ladannut siihen meille tulleita käsikirjoituksia sekä joitakin ilmaisia e-kirjoja). Joudun zoomaamaan tekstin isommaksi, koska en muutoin näe lukea. Ehkä minun olisi pitänyt ostaa paljon isompi laite ja oikeasti nähdä laitteet luonnossa eikä tietokoneen ruudussa nettikaupassa. Rivit juoksevat mukavan epäsäännöllisen näköisesti, sillä e-kirjaa ei saa tavuttaa. Lukulaite kun ei ymmärrä tavutusta. Välillä nämä tekniset asiat tuntuvat ylipääsemättömiltä ja turhauttavat, mutta eteenpäin vain mennään. Torstaina ryhdytään uuden nettisivun tekoon, joten vanhat sivut eivät päivity hetkeen. Jonkin aikaa lukulaitetta käyttäneenä, en suostu koskaan lukemaan valmista romaania lukulaitteelta vaan haluan kirjani kirjana - paperisena kirjana. Lukulaite on minulle vain työkalu, josta en todellakaan lempikirjailijoideni teoksia haluaisi lueskella.
Juhannusta odotellen
Eija
Print on demand eli tarvepainatus onneksi antaa mahdollisuuden pitää kirjaa myynnissä ilman varastoa. Usa:ssa tarvepainatus on jo arkipäivää. V. 2008 siellä julkaistujen On Demand-nimikkeiden määrä oli jo suurempi kuin perinteisellä tavalla painettujen kirjojen. Trendi Suomessakin on ollut, että nimikemäärät kasvavat, mutta painosmäärät pienenevät. Tarvepainatuksessa kirja ei ole koskaan loppuunmyyty ja näin kirjan elinkaari pitenee. Silti kaikki jakelukanavat ovat käytössä. Lisäksi tarvepainatus on ympäristöystävällistä. Varastossa pyöriviä vuosien vanhoja kirjoja ei tarvitse makuloida, säästyy varastotilaa, säästyy varastovuokria, säästyy raaka-aineita ja rahaa, koska varasto on digitaalisessa muodossa.
Tarvepainatuksessa kustantaja tuottaa kirjan tiedot annetun formaatin mukaisena. Me olemme lähes alkumetreiltä lähtien hakeneet mahdollisimman kannattavaa toimintatapaa ja ainoa oikea suunta on paperisten kirjojen osalta Prin On Demand. Juvenes Pritin verkkokaupasta löydät sellaisia kirjojamme, joista osa on jo loppuunmyyty. Juvenes niitä kuitenkin toimittaa tilauksesta. Kirjan saa postitse tai sen voi noutaa sovitusti Juveneksen kirjakaupasta Tampereelta. Lisäksi Kirjavälityksen ja Hansa Printin tarjoama uusi toimintatapa on mieleinen. Kirjan tiedot ladataan tietyn kanavan kautta Kirjavälityksen tiedostoihin, josta ne menevät Hansan digitaaliseen varastoon. Kun kirjakauppa tai kirjasto tilaa kirjaa Kirjavälityksen kautta, Kirjavälitys "painaa nappia" ja Pod-kirjaksi tallennettu kirja (yksi tai useampia) on painettuna Kirjavälityksellä yleensä 2:n työpäivän kuluessa, josta se lähtee välittömästi tilaajalle. Näin kustantamon ei todellakaan tarvitse miettiä, kannattaako ottaa lisäpainosta makaamaan varastoon, kun alkuperäinen painos on myyty loppuun. Pod-kirja on aina pehmeäkantinen, koska kovakantisen kirjan yhden kappaleen hinta nousee niin kovaksi, ettei sitä osta kukaan.
Koska kirjan myynnin ennustaminen on vuosi vuodelta vaikeampaa tarvepainatus vähentää riskiä, pienentää varastoja, parantaa saatavuutta ja lisää myös kustanteen tulosta.
Jotkut ovat tätä kehitystä vastaan, mutta ainakin minä olen ottanut sen ilolla vastaan. Tällä hetkellä meillä on meneillään niin pod-kirjojen tallennus uuteen palveluun kuin e-kirjojenkin muokkaus. Tekniikan edessä vain pitää olla nöyrä. Me nimittäin taittajan kanssa etsimme formaattia e-kirjoille. Yleisesti suositellaan epub-tiedostomuotoa, mutta se vaatii kokonaan uuden taiton aikaa vievällä tavalla. Ja kirjaan käytetty aikahan nostaa hintaa. Lisäksi mahdollisia formaatteja on muitakin, mutta koska lukulaitteita on myös eri merkkisiä ja eri formaatteja tukevina sellaisena sillisalaattina maailmalla, niin päätimme yksinkertaisuuden vuoksi muokata e-kirjat pdf-muotoon. Silloin työstämme vain muutamia yksityiskohtia painoon menneestä formaatista ja saamme hyvän e-kirjaformaatin, joka ainakin Adoben ilmaisessa lukuohjelmassa näytti hyvältä. Yksikään e-kirja ei lukulaitteessani näytä hyvältä (olen ladannut siihen meille tulleita käsikirjoituksia sekä joitakin ilmaisia e-kirjoja). Joudun zoomaamaan tekstin isommaksi, koska en muutoin näe lukea. Ehkä minun olisi pitänyt ostaa paljon isompi laite ja oikeasti nähdä laitteet luonnossa eikä tietokoneen ruudussa nettikaupassa. Rivit juoksevat mukavan epäsäännöllisen näköisesti, sillä e-kirjaa ei saa tavuttaa. Lukulaite kun ei ymmärrä tavutusta. Välillä nämä tekniset asiat tuntuvat ylipääsemättömiltä ja turhauttavat, mutta eteenpäin vain mennään. Torstaina ryhdytään uuden nettisivun tekoon, joten vanhat sivut eivät päivity hetkeen. Jonkin aikaa lukulaitetta käyttäneenä, en suostu koskaan lukemaan valmista romaania lukulaitteelta vaan haluan kirjani kirjana - paperisena kirjana. Lukulaite on minulle vain työkalu, josta en todellakaan lempikirjailijoideni teoksia haluaisi lueskella.
Juhannusta odotellen
Eija
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Aurinko paistaa. Toivottavasti kylmien jälkeen uusi lämmin kausi alkaisi. Kukkapenkit työntävät juolaheinää, pääskyset ovat muuttaneet autokatokseen -jokakesäiset vuokralaiset, joten siirrän autoni pois sieltä, etten häiritsisi pesintää.
Päivät ovat vilahtaneet ohitse kuin huomaamatta, kaikenlaista puuhaa on niin paljon eikä valmista tule. Se naisten iänikuinen riesa- ikkunoiden pesu on parhaillaan menossa. On tosin ollut jo useamman viikon, kun en ehdi yhtä tai kahta enempää kerralla pestä, saati että jaksaisin. Puolustuksekseni voin sanoa, että taloomme on jostain kumman syystä siunaantunut 25 kpl ikkunoita, joten niitä saa todellakin pestä.
Ja kun noita lämmityspisteitäkin - takkoja ja uuneja on useampia, niin se teettää töitä puusavotassa. Mies tilasi rekkakuorman - luitte oikein - rekkakuorman koivurankoja. Iltaisin niiden läheltä kuuluu kummallisia ääniä, kun miehen tekemä kone halkoo ja pätkii puita. Sen kun piti tehdä semmoinen aparaatti, vaikka niitä lienee kaupassakin. Tyhmään kysymykseeni tuli kipakka vastaus: tuli paljon halvemmaksi. No, moni asia meillä on tullut paljon halvemmaksi teknisten kojeiden osalta, sillä mies niitä värkkää tallissaan illat pitkät - ellei sitten kiillota moottoripyöräänsä tai korjaa jotain autonrämää. Minä kutsun häntä usein Pelle Pelottomaksi, sillä kaikenmoista se romuistaan kehittää. Tämä puusavotta siis työllistää minuakin, sillä puut on saatava liiteriin. Miksi tehdä tällainen työ lämmityksen eteen? En tiedä, kai siksi, että on vähän hullu eikä opi koskaan ymmärtämään, että vääntäisi sähkötaulusta patterit isommalle ja maksaisi sähkölaitokselle kunnon laskut. Niin että huvinsa kullakin.
Eilinen päivä sai karmaisevan alun, kun sain puhelun onnettomuudesta. Poikani ja hänen serkkunsa laittoivat nyt keväällä sora-auton, koska molemmat olivat työttömiä nuoria miehiä. He saivat sopimuksen ja osakkuuden välitysfirmassa, mutta työt eivät alkaneetkaan silloin kuin oli suunniteltu. Mutta kaikki kulut alkoivat juosta ja siinä on tarvittu avuksi meidänkin lompakkoa. No, nyt kun auto vihdoin oli täydessä työn hyörinässä, sen lento katkesi kuin kanan kaula. Sukulaispoika oli ollut ajamassa kapeaa tietä murskaamolta täydessä lastissa kohti ratatyömaata ja toinen auto oli tullut vastaan. Pusikot peittivät näkyvyyden. Nämä kaksi autoa kohtasivat ja yrittivät väistää toinen toistaan. Tyhjä auto osui täyden auton lavan reunaan ja sinne meni sukulaispoika jänkään, että vilahti. Tuulilasi lähti lentoon, tietokoneet, piirturit, radiot, la-puhelimet löysivät osoitteen jostain hillankukkien keskeltä ja sukulaispoika itsensä kaiken rojun alta hieman mustelmilla ja naarmuilla - luojan kiitos. Sillä vahinko olisi voinut olla niin paljon suurempi hänen osaltaan. Niin että kahden työttömän nuoren miehen työttömyys jatkuu, kunnes mahdollisesti saadaan uusi auto tai tai vanha on korjattu. Ja kuinka kauan se vie, sillä auton pitää olla tiettyä tyyppiä, muutoin joutuu vaihtamaan lavankin. Tämäkin auto metsästettiin Saksasta ja lava Ruotsista, kun Suomessa ei vastaavia käytettyjä ollut yhdelläkään myyjällä tarjolla.
Ja mitä onnettomuus minulta vaati - hermoja. Jokainen pommitti minua; anna vakuutusnumero, mistä saa kiinni tarkastajan, soita sinä, ei täältä pysty,soita sille..., annoin sinun numeron..., loputtomiin. Ja kun minä menin nukkumaan, Ylitorniolla aherrettiin auton noston kimpussa yökahteen. Ne pusikot raivattiin muuten välittömästi. Että semmoista tässä elämässä...
Miten tämä sitten liittyy kirjoittamiseen. No ei mitenkään. En jaksanut saarnata vanhoista, mitä niistä jo moneen kertaan puhutuista ja kirjoitetuista. Ja ainahan tällaisia tapahtumia voi käyttää vaikka jossain romaanissa, jos joku haluaa.
Kirjoista puheen ollen tuli mieleeni: suuret kiitokset niille kirjailijoillemme, jotka ovat leikkeitä tai linkkejä lehtijuttuihin lähettäneet. On mukava lukea ja seurata, millaisia arvosteluja kirjat saavat. Tänään posti toi Kirsi Pehkosen juttuja ja ilahduin jutuista kovasti. Kiitos Kirsi ja tsemppiä sinulle ja Saulille sinne, minne nyt olittekin menossa. Ja taisipa Katajiston Janne ja Sauli Uhlgren olla myös jossain tilaisuudessa yhtä aikaa kirjojaan esittelemässä. Siellä Etelä-Suomessa onkin kaikenlaisia tapahtumia pitkin kesää, mutta valitettavasti välimatka on niin pitkä täältä, että vaikka mieli tekisi lähteä moniin tapahtumiin, on se vain mahdotonta. Mutta kaikki jotka kynnelle kykenevät, tulkaa sitten Ouluun elokuussa.
Lämmintä kesäkuuta toivotellen
Eija
Päivät ovat vilahtaneet ohitse kuin huomaamatta, kaikenlaista puuhaa on niin paljon eikä valmista tule. Se naisten iänikuinen riesa- ikkunoiden pesu on parhaillaan menossa. On tosin ollut jo useamman viikon, kun en ehdi yhtä tai kahta enempää kerralla pestä, saati että jaksaisin. Puolustuksekseni voin sanoa, että taloomme on jostain kumman syystä siunaantunut 25 kpl ikkunoita, joten niitä saa todellakin pestä.
Ja kun noita lämmityspisteitäkin - takkoja ja uuneja on useampia, niin se teettää töitä puusavotassa. Mies tilasi rekkakuorman - luitte oikein - rekkakuorman koivurankoja. Iltaisin niiden läheltä kuuluu kummallisia ääniä, kun miehen tekemä kone halkoo ja pätkii puita. Sen kun piti tehdä semmoinen aparaatti, vaikka niitä lienee kaupassakin. Tyhmään kysymykseeni tuli kipakka vastaus: tuli paljon halvemmaksi. No, moni asia meillä on tullut paljon halvemmaksi teknisten kojeiden osalta, sillä mies niitä värkkää tallissaan illat pitkät - ellei sitten kiillota moottoripyöräänsä tai korjaa jotain autonrämää. Minä kutsun häntä usein Pelle Pelottomaksi, sillä kaikenmoista se romuistaan kehittää. Tämä puusavotta siis työllistää minuakin, sillä puut on saatava liiteriin. Miksi tehdä tällainen työ lämmityksen eteen? En tiedä, kai siksi, että on vähän hullu eikä opi koskaan ymmärtämään, että vääntäisi sähkötaulusta patterit isommalle ja maksaisi sähkölaitokselle kunnon laskut. Niin että huvinsa kullakin.
Eilinen päivä sai karmaisevan alun, kun sain puhelun onnettomuudesta. Poikani ja hänen serkkunsa laittoivat nyt keväällä sora-auton, koska molemmat olivat työttömiä nuoria miehiä. He saivat sopimuksen ja osakkuuden välitysfirmassa, mutta työt eivät alkaneetkaan silloin kuin oli suunniteltu. Mutta kaikki kulut alkoivat juosta ja siinä on tarvittu avuksi meidänkin lompakkoa. No, nyt kun auto vihdoin oli täydessä työn hyörinässä, sen lento katkesi kuin kanan kaula. Sukulaispoika oli ollut ajamassa kapeaa tietä murskaamolta täydessä lastissa kohti ratatyömaata ja toinen auto oli tullut vastaan. Pusikot peittivät näkyvyyden. Nämä kaksi autoa kohtasivat ja yrittivät väistää toinen toistaan. Tyhjä auto osui täyden auton lavan reunaan ja sinne meni sukulaispoika jänkään, että vilahti. Tuulilasi lähti lentoon, tietokoneet, piirturit, radiot, la-puhelimet löysivät osoitteen jostain hillankukkien keskeltä ja sukulaispoika itsensä kaiken rojun alta hieman mustelmilla ja naarmuilla - luojan kiitos. Sillä vahinko olisi voinut olla niin paljon suurempi hänen osaltaan. Niin että kahden työttömän nuoren miehen työttömyys jatkuu, kunnes mahdollisesti saadaan uusi auto tai tai vanha on korjattu. Ja kuinka kauan se vie, sillä auton pitää olla tiettyä tyyppiä, muutoin joutuu vaihtamaan lavankin. Tämäkin auto metsästettiin Saksasta ja lava Ruotsista, kun Suomessa ei vastaavia käytettyjä ollut yhdelläkään myyjällä tarjolla.
Ja mitä onnettomuus minulta vaati - hermoja. Jokainen pommitti minua; anna vakuutusnumero, mistä saa kiinni tarkastajan, soita sinä, ei täältä pysty,soita sille..., annoin sinun numeron..., loputtomiin. Ja kun minä menin nukkumaan, Ylitorniolla aherrettiin auton noston kimpussa yökahteen. Ne pusikot raivattiin muuten välittömästi. Että semmoista tässä elämässä...
Miten tämä sitten liittyy kirjoittamiseen. No ei mitenkään. En jaksanut saarnata vanhoista, mitä niistä jo moneen kertaan puhutuista ja kirjoitetuista. Ja ainahan tällaisia tapahtumia voi käyttää vaikka jossain romaanissa, jos joku haluaa.
Kirjoista puheen ollen tuli mieleeni: suuret kiitokset niille kirjailijoillemme, jotka ovat leikkeitä tai linkkejä lehtijuttuihin lähettäneet. On mukava lukea ja seurata, millaisia arvosteluja kirjat saavat. Tänään posti toi Kirsi Pehkosen juttuja ja ilahduin jutuista kovasti. Kiitos Kirsi ja tsemppiä sinulle ja Saulille sinne, minne nyt olittekin menossa. Ja taisipa Katajiston Janne ja Sauli Uhlgren olla myös jossain tilaisuudessa yhtä aikaa kirjojaan esittelemässä. Siellä Etelä-Suomessa onkin kaikenlaisia tapahtumia pitkin kesää, mutta valitettavasti välimatka on niin pitkä täältä, että vaikka mieli tekisi lähteä moniin tapahtumiin, on se vain mahdotonta. Mutta kaikki jotka kynnelle kykenevät, tulkaa sitten Ouluun elokuussa.
Lämmintä kesäkuuta toivotellen
Eija
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)