Non-nih, sanoisinko kenties ruman sanan. En sano ääneen vaan ajattelen. Olen odottanut viikon lomaani Albufeiraan kieli pitkällä ja eikun islantilaiset pilaavat sen - kenties. Ensin ne veivät rahat - ei kylläkään minun, panivat maan polvilleen nuo nuoret kukkopojat ja tuottivat tuskaa yhdelle jos toiselle heidän huippukorkotuloihin uskottuaan, ja nyt sylkevät Euroopan taivaalle tuhkaa, jotta lentoyhtiöt keikahtavat. Onneksi en omista Finnairin osakkeita. Tästä tuhkasta ei kuitenkaan kasva timantteja, päinvastoin.
Meillä lumi sulaa kohisten ja paikat ovat rapaa täynnä. Tarvitaan tosissaan mielikuvitusta löytää lenkkipaikka, jossa käydä koirien kanssa,ilman että tarvitsee pesuhuoneen kautta palatessa käydä. Eilen kuljetin kolmea koiraa, yksi on Martti, "andalusian haukkuja" -löytökoira Espanjasta, toinen on pikkuinen Pipsa, pojan kasvamassa oleva pystykorva ja kolmas on Urkki, dogo argentino, joka on niin paksupäinen ja itsepäinen kuin vain voi olla. Jos Urkki päättää, että nyt mennään, niin sitä sitten mennään. Tai silloin on paras päästää remmistä irti, ellei halua olla kädetön. Ajelin autolla metsätietä, kunnes päättelin, että ketään ei maisemissa ole, kaksi ensin mainittua irti ja Urkki remmiin. Eihän se remmi mitään auta, jos tulee poro tai kauris tai ilves tai karhu, joita kaikkia tuossa takalistolla asustelee. Karhun tullessa on viisainta katsella taaksesepoistu-reittiä, ilvestä en kahden ison koiran kanssa pelkää. Kesää kohti mennessä toivoo vain, että karhut vetäytyvät kivaloille, jotta uskaltaa marjaan.
Aarne toivoi ranking-listaa takaisin. Pari muutakin on toivonut. Mietin -kenties ne palautetaan. Poistaessani ne sivuilta tuli vain mieleeni, että jospa joku pahoittaa mielensä, kun ei ikinä pääse listalle. Mutta jotakuta se kenties kannustaisikin - siinä minäkin kuin joku toinen. Reilu puolet kirjailijoista ostaa omia teoksiaan ja myy niitä, josta varmasti saakin paremman tuoton kirjaa kohti kuin meiltä kirjailijapalkkioina, toiset eivät hanki yhtään kirjaa vapaakappaleiden lisäksi. Vain yksi kirjailija niistä, jotka eivät osta kirjojaan, myy hyvin. Mutta tämä kirjailija sanoikin kerran minulle, että hän kulkee tapahtumissa ja kirjastoissa matineoissa ja on muutoin aktiivinen. Kirjaasi siis voit markkinoida usealla tapaa: olemalla näkyvissä ja aktiivinen yleisöön päin tai myymällä tuttaville, ystäville ja eri tapahtumissa kirjaa.
Tästä kirjan menekistä on ollut jatkuvasti puhetta. Nyt muutamat ovat sekaantuneet jopa meidän ja tukkujen väleihin. Tuntuu ihmeelliseltä, ettei kirjailija usko ja luota siihen, että hänen kirjansa on ilmoitettu Suomessa kahden toimivan kirjatukun kautta listoille, vaan vielä niistäkin muistutetaan ja lähetellään sähköposteja, joita asiakaspalvelusta ovat saaneet. Sanottakoon siis vielä kerran: Me työskentelemme tukkuihin päin, älkää hyvät ihmiset aiheuttako sekaantumisella lisätyötä tähän enää! Kun kysyn, miten voit auttaa meitä markkinoimaan omaa kirjaasi (kuten kaikki pienet taitavat kysyä), niin se tarkoittaa oman elinpiirisi ja vaikutusalueesi ihmisiä ja yrityksiä tai niitä tahoja, joissa olet tunnettu ja joihin voit kirjaasi tarjota. Mehän täällä emme tunne esim. Kokkolaa tai Hyvinkäätä, me emme tiedä, mitä lehtiä siellä ilmestyy, katsomme ne netistä ja luultavasti johonkin lehteen tiedote jää lähettämättä sen vuoksi. Siksi on hyvä, kun kirjailija listaa alueensa lehdet meille, jo se on yksi apu. Me emme tunne ihmisiä noista kaupungeista, emme tiedä paikkakunnan tapahtumia, emme tunne kirjastoporukkaa tai kirjakauppiaita, emme innokkaita lukijoita jne. Nämä pitäisi jokaisen miettiä ja hyödyntää ja varsinkin kahden enimmäisen kirjan kanssa painiskelevat - teidän kannattaa käyttää kaikki mahdollinen markkinointi-ja myyntitilanne hyväksi. Kun tunnettuus kasvaa, myynti helpottuu jonkin verran ja kirjastotkin ostavat kirjoja ilman kädenvääntöä. Kirjailijan oma aktiivisuus myynnin osalta on äärettömän tärkeää. Jos kirjaa myydään sata kappaletta, me olemme saaneet painokustannukset, kirjailijanpalkkiot ja kannentekijän palkan kasaan, mutta itse ollaan vielä vailla palkkaa. Ei meitäkään kirjan pieni myynti innosta. Vaikka seuraava kirja olisi kuinka hyvä, mutta kirjailija on passiivinen ja myynti jäänyt heikoksi, tuskin teemme uutta kustannussopimusta.
Noista kirjastoista tulikin asiaa: Kävin esitelemässä kevään uutuudet Kemin kirjastossa ja eräästä kirjasta sanottiin, että eivät ota tuon kirjailijan kirjaa, edellistä oli ostettu kolme ja niitä oli lainattu 16 kk:n aikana vain 24 kertaa eli yksi kirja oli keskimäärin ollut lainassa 8 kertaa. Se on kuulemma niin vähän, että jos ei edellistä lainata, ei ainakaan seuraavan vuoden kakkosta hankita.
Tässäkin siis yksi työmaa - jos joku tuttava/ystävä/kylänmies ei halua ostaa kirjaa, usuta se kirjastoon. Lainausmäärät näyttävät olevan yksi kirjasto-ostojen ratkaiseva tekijä.
Ohoh! Kuuletteko, nyt minun mattoni tuolla huutavat:- Jokos me päästään ulos? Koetan vastustella, että juu, juu, kunhan...
- Eikö mitä, minä haluan vihdoinkin tuulettumaan, muutenhan tässä ihan homehtuu, huutaa iso villamatto ja tomupilvi peittää hallin lattian.
Se lienee oikeassa, joten toivottelen hyvät viikonloput kaikille, mukavia ulkoiluilmoja ilman tuhkaa. Timantit löytyvät jokaisen sydämestä, kun osaa oikeaan kammioon katsoa.
Eija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti