Tässä eräänä iltana viisi kemiläistä kirjailijaa kokoontui ja päätti perustaa epävirallisen ryhmän nimeltään Kemin prosaisti-ryhmä, minä mukana. Ensimmäinen puheenaiheemme kosketteli kirjan menekkiä. Ongelma ei ole yksin pienkustantamojen vaan isommissakin kustantamoissa tahtovat monet jäädä muutaman harvalukuisen kirjailijajoukon jalkoihin.
Siiri Magga-Miettunen kertoi kulkevansa puhumassa ja esiintymässä kouluilla, laitoksissa ja missä tahansa tilaisuudessa, jonne pyydetään. Ja minne ei pyydetä, hän saattaa itse ottaa yhteyttä. Näissä tilaisuuksissa hän on myynyt mm. Siirin kirjaa jo useita tuhansia kappaleita. Keskusteltuamme huomasimme, että jokainen meistä käyttää kaikki eteen tulevat mahdollisuudet kirjansa markkinointiin. Jos ei näin tee, ei myöskään myy.
Usein kirjailijat luulevat työn loppuvan siihen, kun he ovat pitäneet julkistamistilaisuuden. Jotkut eivät vaivaudu pitämään edes sitä. Mutta nyt vasta alkaa työ. Yhdelläkään pienkustantajalla ei ole mahdollisuutta eikä voimavaroja - ei fyysisiä eikä taloudellisia - markkinoida yhden kirjailijan kirjaa kovalla ponnella. Kirjan eteen tehdään kaikki mitä voidaan kohtuuden rajoissa, mutta lopullinen työ kirjan menekistä jää kuitenkin kirjailijan harteille. Pieni lehtimainos jossain sanomalehdessä, jonka hinta on useita satoja euroja, ei tuo lisämyyntiä sen vertaa, että kattaisi edes mainoskulut, joten kirjailijan on turha opastaa: - Miksi te ette mainosta!
Kirjailijan on jaksettava osallistua, mentävä mukaan paneeleihin, seisottava myyntipöydän takana esittelemässä niin itseään kuin kirjaansakin esim. nykyisin joka paikkakunnalla järjestettävillä messuilla yms. tilaisuuksissa. Kaikki kontaktipinnat on käytettävä hyödyksi. On käveltävä itse rohkeasti alueella julkaistavien sanomalehtien toimituksiin ja esiteltävä kirjansa kulttuuritoimittajille. On käytettävä hyväksi oman ammattialansa lehdistöä lähettämällä tietoja kirjastaan, sukulaisten ja ystävien piiriä on käytettävä puskaradiona ja uskallettava tuoda kirjaansa julki. Eräs kirjailijoistamme sanoi, että hänhän on jäävi menemään toimitukseen viemään tietoa kirjastaan. Ei missään tapauksessa! Vaikka meiltä lähteekin lehtiin tiedot kirjojen ilmestymisestä, se ei takaa sitä, onko toimittaja lukenut sähköpostia tai onko hän regaoinut siihen mitenkään. Paras vain kiltisti mennä toimitukseen itse. Kukas sen kissan hännän nostaa, ellei kissa itse?
Ottakaa osaa keskustelupalstoihin, klikkiytykää toistenne kanssa ja lukekaa sen verran toistenne kirjoja, että saatte yhteistyöllä netissä keskustelua aikaan. Uteliaisuus on hyvä keino markkinoida. Kun tarpeeksi puhutaan, niin aina löytyy ihmisiä, jotka haluavat tietää, miksi tuosta tai tästä kirjasta puhutaan.
Nyt sitten jokainen miettimään ja ideoimaan kirjan menekin lisäämistä. Miten hullua tai huvittavaa tahansa, josta saa lähtökohtia ja joka ehkä poikii uusia ajatuksia ja tapoja myydä kirjaa. Vaatimattomuus ei tässä kaunista ketään. Antaa palaa vain!
Näin on. Ottakaa huomioon, että ei edes isot kustantamot ala mainostamaan kaikkia kirjojaan, vaan huomio kiinnitetään keskeisesti myyvimpiin. Suositan, että alatte kirjoittamaan iskeviä ja ytimekkäitä mielipiteitä jne. päivälehtiin ja jos laajempaa kulmaa haluaa keskittää, niin viikkolehtiin. Ne ottavat kyllä jos juttu on riittävän hyvä. Ei kukaan isokaan kustantamo varmaan jaksa kannatella kirjailijaa, joka ei viitsi itse mitään muuta tehdä kuin olla ns. tumput suorina. Tää on sellainen ala, että kun kirja on saatavilla, siitä se työ vasta alkaa, ja on väärin kustantamoa - mitä tahansa kustantamoa - kohtaan, että se jätetään yksin myynnin kanssa kuin nalli kalliolle eikä itse tehdä mitään.
VastaaPoistaHei kaikille.
VastaaPoistaMeitä on jo paljon, tekijöitä Eijan kustantamolla, ja useimmat näyttävät olevan hiljaa tällä blogilla. Jos kirjan kerronta onnistuu, onnistuu myös muu teksti. Moni sanoo: ei minulla ole kommentoitavaa. Sellainen kirjailija, jolla ei ole mitään kirjoitettavaa vaikka näihin kommentteihin, voi jo jättää tämän harrastuksen.
Itse kirjoitan kirjakritiikkejä sen mukaan mitä saan kirjoja käteen. Mutta en malta muutenkaan näemmä olla hiljaa.
Joka päivä käyn täällä, odotan, odotanko turhaan. Kirjailijat- sivulta näen, ketä on mukana. Eikö kenelläkään ole aikaa, tai asiaa?
ap//
Tervehdys kaikille.
VastaaPoistaEnsinnäkin kirjan markkinoinnista:
Sain hetimiten kirajani julkaisemisen jälkeen Nordbooksilta hyviä ohjeita teokseni markkinointiin.
Juuri noita jälleen toistettuja, mutta ilmeisen tarpeellisia ja yleispäteviä.
Olen sen verran onnellisessa asemassa, että kuulun monenlaiseen "viiteryhmään" (kaupungin valtuusto, opetuslautakunta, senioriopettajien pj, poliittisen yhdistyksen sihteeri, kaupunginosaseuran pj ja mitä kaikkia niitä onkaan), joissa kaikissa voin mainostaa kirjaani.
Ja olen niin myös tehnyt. Lisäksi olen suorastaan tyrkyttänyt itseäni kirjallisuusmatineoihin ja muihin vastaaviin tilaisuuksiin.
Tämän julkisuuspläjäyksen jälkeen uskon, että suusta suuhun kerronta toimii hyvänä kirjani markkinointikeinona.
Lisäksi aivan kuin Jommi kirjoitti,kannattaa osoittaa kirjallisia kykyjään kirjoittelemalla alueen lehtiin mielipiteitä, kolumneja, yleensä tekstiä. Paikallinen Länsi-Savo julkaisee n. kerran kuussa kirjoittamani jutun, ja uskon tämän auttaneen myös kirjani myynnissä.
Tumput suorana seisominen ja odottaminen auttaa vain vanhenemisessa!
Aarnelle: Olet aivan oikeassa siinä, että mielipiteiden vaihto kirjoittajien kesken on vain hyväksi. Sinunkin kanssa haluaisin tehdä läheisempää tuttavuutta. Jo kirjojesikin takia.
Yritän kirjoitella jatkossa tälle palstalle ajatuksiani. Sanokaa sitten, kun ne riittävät.
Kirjoittamisiin.
Osmo Ukkonen
Tervehdys kollegat
VastaaPoistaOsmo on erittäin hyvässä asemassa, viiteryhmien suhteen. Näin on hyvä. Maankiertäjä kun olen, en ole missään toimipaikassani ehti nyt saada tuttavapiiriä kasaan. Nyt en enää ole edes yrittänyt, kun eläköidyin aika vieraaseen paikkaan.
Tämä ei kuitenkaan vie pohjaa alta. Pienelläkin paikkakunnalla on mahdollista lyödä rumpua (vaikka kirjastotoimen johtaja ei edes tuntenut) ja saada myyntiä eteenpäin. Tein luultavasti kaikki virheet alun alkaen: ujoutta, vaatimattomuutta, laiskuuttakin. Nyt olen jo? vahvempi, kun uusi mahdollisuus koittaa.
Osmolle:
Käy blogissani tai kotisivuillani jättämässä e-mail osoitteesi. Palaan.
Jommille:
Näistä meidän kustantajan kirjoista sinä olet semiabstraktiutesi (- sokeus- ) ansiosta kai lähinnä Finlandiaa. Sokeuden vaikeaselkoisuus (viittaan arviooni) ja leijuvuus ajassa antaa olettaa huikeaa tulevaisuutta. Teen uuden arvion luettuani uuden kirjasi. Toivon linjan jatkuvan, muutoskin on lieventävä asianhaara.
ap//
No kiitos.
VastaaPoistaTosin olen sitä mieltä, että menestys sinänsä on aika... sanotaanko epäilyttävää siinä mielessä, että olennaistahan EI ole se, miten saamme menestystä tai mainetta, vaan se, miten lähelle pääsemme ihmisyyden ideaa. Monet ihmiset ovat liian riippuvaisia toisistaan. Ei saisi olla. Tietysti pitää kunnioittaa toisia ja olla ystävällinen, mutta minua kyllä nyppii se, että ihmiset alkaa pyytää olemassaoloaan anteeksi - ja tämähän EI sitten liity mitenkään tähän vaan tää on ihan yleisellä tasolla - ja menettää sielunsa sitä kautta. Mielestäni ei ole mitään järkeä kirjoittaa, jos se ei kehitä kirjoittajan itsetuntoa ja nimenomaa siten, että hän on vapaa aiheettomasta mielistelystä. Tietysti pitää ottaa kohtuullisesti lukijoiden vastaanottokyky huomioon ettei teksti mene liian vaikeaselkoiseksi, mutta heitä pitää osata silti haastaa ja uskaltaa tehdä se.
Linja jatkuu kyllä. Takaan sen. Mutta myös yllätyksiä on tulossa... ;o)
En ole aikaisemmin ottanut osaa minkäänlaisiin blogi-keskusteluihin yhtään missään palstoilla, joten on korkea aika jo tätäkin kokeilla. Aiemmin oli vähän ennakkoluuloja nettiä kohtaan. Ajattelin että sinnehän se teksti häipyy kuin kusi lumeen sen enempää itseä ja muita hyödyttämättä.
VastaaPoistaSitten oli teknisesti jo kova kynnys opetella profiilien luonnit ym. jutut, kun en itse varsinainen Bill Gates ole.
Mutta tässä alkuselittelyt ja sitten itse aiheeseen. Tosi hyvää kommentointia ja hyviä näkökulmia kaikissa näissä aiemmissa kirjoituksissa. Kirjan varsinainen markkinointi oli itselleni aika vieras asia, vaikka ole toistakymmentä vuotta sitten julkaissut parikin kirjaa. Ujous ja ehkä nuo Jommin kuvaamat itsetunto-kysymykset rajoittivat. Oli myös luulottelua, että kirja tavallaan itse myy itseään ja minusta tulee jonkin novellikokoelman julaisun jälkeen kertaheitolla julkkis. Tällaisia ajatteli se räkänokka jätkä toistakymmentä vuotta sitten.
Tämän Nordbooksin julkaiseman kirjan jälkeen on ote ollut toinen. Olen paljon aktiivisemmin tarjonnut lehdille juttuja ja laittanut sähköpostia ym. sekä myynyt itsekin jonkin verran kirjaa. Minulla on periaate, että teen joka päivä jotain, vaikka pienenkin asian, kirjan markkinoinnin eteen.
Harmi, että kesä meni, sillä huomasin paikallisen ravintolan terassin olevan loistava paikka kirjan myyyntiin ja markkinointiin. Joutoaikaa viettävät ihmiset ovat tulleet terassille hakemaan jotain viihtymisen kokemusta ym. Aika moni kiinnostui kirjasta. Se on tietysti itsestä kiinni, miten asian esittää ja kelle, ettei saa turpaansa, mutta useat iloisissa tunnelmissa olevat ihmiset lähtivät tyytyväisenä kirja kainalossa kotiinsa.
Terassimyynnissä on tietysti oltava varuillaan myös sen suhteen, ettei myyntituotto valu suoraan myyntipaikan pisuaarista alas...