KESÄNVIETTOA

- Milloinka pidät lomaa? Joko lomat on pidetty? mieheltäni kysellään, vaikka jokainen tietää vastauksen, ettei hänellä lomia ole.(Piruillakseenko kysyvät?) Hän tekee alihankkijana työtä yritykselle, jonka autot rullaavat yötä päivää. Varmaan hän pitäisi pari viikkoa ja lähtisi moottoripyöräretkilleen, mutta kun ei ole ottaa tekijää tuolle ajalle, ei sellaista, joka hänen töistään selviytyisi, eikä kukaan kortistosta lähde pariksi viikoksi töihin, ja millainen työntekijä joku tuntematon sitten on noin vain paikkaamaan yrittäjää. Niin, palkansaajat saavat pekkasia, pyhistä ja ylitöistä maksetaan, samoin sairastamisesta, mutta yrittäjä on kaiken ulkopuolella - lähes kaiken. Omavastuut ovat pitkiä eikä yksinyrittäjä voi jäädä kotiin, ei lomille eikä sairastamaan, sillä siinä kukkaro tyhjenee äkkiä. Ja silti valitetaan kaikesta. Yrittäjä ei aina ole valinnut osaansa, se on pakon sanelema juttu monelle. Onneksi itse voin ottaa osan töistä matkaan, jos lähden jonnekin ja vaikka en voisikaan, niin kyllä ne perässä seuraavat. Eivät asiakkaat tiedä, että olen lomalla, kun naputtelevat numeroni. Jos firmaa meinaa pyörittää, on oltava tavoitettavissa niin puhelimella kuin sähköpostillakin. Nyt olen päättäväisesti tehnyt töitä vain aamupäivän ja nyhtänyt rikkaruohoja ja ulkoillut koirien kanssa muun ajan. Ehtiihän sitä taas pimeänä aikana puurtaa. Asiat vain pakkaavat ruuhkautumaan tällä tapaa, mutta en anna paniikin vallata. Painokin toimii puolella teholla, joten kirjojen ulostulo on pitempi prosessi kuin tavallisesti. Parin kirjailijan kanssa on keskusteltu kovakantisesta kirjasta, sillä aiemmat ovat olleet pehmeitä. Toinen on esikoinen ja toinen kakkonen. Esikoisesta et tiedä, myykö se kymmenen vai tuhat, kakkosesta tiedät, että edellinen myi tietyn määrän, jota pidetään pohjana tulevalle. Koska esikoisesta ei tiedä, sen ensipainos tulisi olemaan 100-150 kpl. Kovakantisen kirjan hinnaksi kaikista halvimmilla vermeilläkin muodostuisi lähemmäs neljäkymppiä. Onnekseni kumpikaan kirjailija ei ole pyytänyt minua kompensoimaan kirjan hintaa muiden kirjojen kautta. Eli että myisin lähes katteetonta tai liian pienellä katteella olevaa kirjaa. Niin ei pienkustantamo pysty kirjan hintaa määrittelemään. Kannet ovat siis tarjouskierroksella ja tiukassa harkinnassa. Muutos palvelukustanteiden suuntaan on ollut suotuisa. Käsikirjoitusten määrä on lisääntynyt aika lailla ja luku-urakkaa riittää. Pari kitkerää kommenttia on tullut, kun ehdotin omakustannetta teokselle, jossa oli kauheasti kirjoitusvirheitä ja jonka juoni oli hukassa. Ei pidä luulla, että ihan kaikki päätyvät palvelukustanteenakaan kirjoiksi. Monet kuvittelevat, varsinkin ne jotka eivät ennen ole julkaisseet, että kyllä hänen kirjansa myy tarpeeksi, jotta siitä saadaan täyskustanne. Harva myy, hyvin harva ja näyttää siltä, että kirjojen kappalemäärien menekki on selkeä aleneva käyrä, koska niitä tehdään niin paljon. Kirja menee lähipiirille, tutuille, ystäville. Kirjastot ottavat jokaista kirjaa, mutta se määrä voi olla vaikka kymmenen. Siinäpä sitten on ihmettelemistä, mitä teemme 90 kappaleella kirjoja, jos normaali ensipainos on ollut 100. Miinusta on viivan alla ja rutkasti. Näitä miinuksia isot talot kestävät, me pienet emme. Palvelukustanne on hyvä ratkaisu, koska kirjailija saa kirjansa kustannettua ja saattaa jopa olla pieni menestys, joka tuo sijoitetun rahan moninkertaisena takaisin. Se oliskin mieluisa yllätys. Tosin palvelukustanne vaatii hieman myyntiponnisteluja, jotta kirjailija saa sijoituksensa pois. Siinä tietysti pyritään yhteistyöhön, koska kirjailijan menestys on meidänkin menestyksemme. Lämmintä kesää toivottelee Eija