Kesä on edennyt, hillat ovat vielä raakoja, mutta ihmiset painelevat ohitse kohti metsää hullunkiilto silmissä. Jotta kukaan muu ei vain satoa veisi, se pitää repiä sankoihin raakana. Käveleskelin eräänä iltana metsäpolkuja koirien kanssa ja koetin katsastaa mustikkapaikkoja jo etukäteen. Mutta köyhältä näyttää, mustikka kukki mukavasti, mutta mihin hävisivät raakileet, missä ovat nuo ihanat metsän antimet? Ei ainakaan minun lähimaastossani. Nyt alkaa todellinen saalistus. Minulla ei ole aikaa eikä halukaan lähteä autolla marjojen perään, joten etsiydyn lenkeilläni yhä kauemmas ja eri tahoille. Marjoja on saatava edes vähän. Minä kun olen marjojen suurkuluttaja.
Olen saanut muutaman sähköpostin, jossa kysytään neuvoja, kuinka tullaan kirjailijaksi. Mitä siihen vastaisi? Kirjoittamalla, kirjoittamalla ja kirjoittamalla. Ei ole olemassa koulua, joka opettaisi kirjailijaksi. Jos on kirjoittamisen lahja, sitä voi kehittää kursseilla ja kirjoittajapiireissä, ja ennen kaikkea lahja kehittyy ja kypsyy, kun kirjoittaa. Halukas voi aikoa kirjailijaksi, mutta mikä on kirjailija? Kirjailijaliiton jäsenkö, useita kirjoja julkaissut, yhden kirjan julkaissut, omakustanteen julkaissut... Kenpä tietää. Minun puolestani olkoon jokainen kirjan kirjoittanut ja julkaissut kirjailija. Onhan siivojakin siivooja, vaikka ei olisi kursseja käynyt ja se kursseja käymätön voi sitä paitsi olla se parempi siivooja. Vain asiakaskunta sen tietää, ei suuri maailma.
AIOTKO KIRJAILIJAKSI? kysytään Mika Waltarin teoksen kannessa. Siinä selostetaan helppotajuisesti vasta-alkajan tavalliset virheet ja erehdykset, opetetaan oikealla tavalla laatimaan käsikirjoitus ja asettumaan yhteyteen toimittajien ja kustantajien kanssa, neuvotaan tyylitaitoa ja runojen, novellien, aikakauslehtiproosan, romaanien, näytelmien, kuunnelmien, jopa elokuvakäsikirjoitusten sommittelutekniikkaa. Mutta - sopii muistaa, että teos on kirjoitettu 1900-luvun alkupuolella. Mielenkiinnosta sen silti voi lukaista.
"Mistähän teksti kannattaisi aloittaa? Kelpaako tarinaksi ihan mikä vaan? Miten julkaisut ja muut hommat sit jälkeenpäin? Paljonko tossa hommassa tienaa?" kysyy joku keskustelupalstalla. Jos ei edes ensimmäiseen kysymykseen pysty itse vastausta miettimään, tuskin kannattaa harkita kirjailijan uraa.
"Olisi tietysti eduksi, että aihe kiinnostaa lukijaa. Kustannuskynnyksen ylittäminen ja menekki riippuvat kuitenkin täysin siitä, vastaako aihe lukijoiden kiinnostusta. Esikoisen julkaisukynnys on korkea. Arvioisin, että kustantajille tarjotuista käsikirjoituksista pari prosenttia päätyy julkaisuun. Tarjotun käsikirjoituksen on siis oltava parempi kuin ne n. 95 käsikirjoitusta, jotka kustannustoimittaja on sitä ennen hylännyt, mielellään merkittävästi parempi.
Palkkio on sidottu myyntimääriin. Suomi on pieni maa ja maassa on tehokas kirjastolaitos. Siten kirjallisuuden markkina on hyvin pieni eikä se tuota suuria palkkioita kirjailijoille. Vain painosten kuninkaat saavat kohtuullisia tuloja teostensa myynnistä. Kirjailijoille muut tulonlähteet (lehtijutut, esiintymiset) sekä apurahat ovat tärkeä elinehto."Ohikulkijan nimimerkillä kirjoittanut vastaa. Siinäpä se.
"Miten menestyneeksi kirjailijaksi voisi tulla?" Hyvällä tekstillä ja hyvällä onnella.
"Mistä pitäisi kirjoittaa ja miten?" Aiheesta joka kiinnostaa suurta yleisöä. Kiinnostavasti, niin että kirjaa ei voi jättää käsistään.
"Kuinka hyvä pitää olla kirjoittamaan, jotta voisi onnistua kirjailijana." Hyvä.
"Miksei kirjailijan ammattia pidetä ammattina?" Toki se on ammatti ainakin silloin kun on täysipäiväinen kirjailija.
"Mikä on kirjailija?" Pieni onneton, joka yrittää tulla kuuluisaksi, vastaa parikymppinen siskontyttöni ironisesti ja katsoo minua säälivästi.
Mikäpä siinä, nauran hänelle.
Keksikääpä te kysyjille paremmata vastaukset.
toivoo Eija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti