KOHTA LENTÄÄ...

nimittäin tietokone ikkunasta. Olen torstaista asti vääntänyt kättä tietokoneen yhteyksien kanssa, keskustellut Soneran robotin kanssa, soittanut Helpsoniin ja välillä toimii, välillä ei. Tänään olen saanut avattua yhteyden useaan otteeseen, yhtä monta kertaa yhteys on katkennut enkä ole ennättänyt tallentaa muutoksia kotisivuille. Osa muutoksista ei edes suostu tallentumaan. Yritin vaihtaa sivujen yleisilmettä kesäisen vihreäksi ja sellaisena se minulle taustaan näkyykin, mutta eipä näy ulos, ei. Yksi huokaus ei riitä eikä kaksikaan ja potutus on häijyimmillään. Töitä pitäisi tehdä, mutta olen jumissa. Hyvä, kun olen ehtinyt pariin kolmeen sähköpostiin kerrallaan vastata. Tai maksaa laskun ja naps, yhteys ei toimi. Nytkin ruudun alalaidassa on keltainen huutomerkki: ei verkkoyhteyttä. Neljästi olen tänään yrittänyt myös laittaa Aarnen arvosteluja Armin kirjasta kotisivuille. Vissiin pitää tallentaa ensin linkki ja sitten alalinkki ja sitten taas äkkiä kirjoittaa otsikko, tallentaa ja ja ja... Tekstin olen saanut sentään tallennettua kotisivun tiedostoon. Ja tämä homma meni tämmöiseksi, kun ahneuksissani vaihdoin Elisan kalliin yhteyden Soneraan. Jos Elisakin pätki joskus, niin koskaan ei tällaisia vaikeuksia ollut. Tämä mukamas halvempi yhteys on tullut kalliiksi, sillä Helpsoniin soittaminen ei ole halpaa ja muutoinkin kuluu aikaa turhaan tuhertamiseen.
Meidän kesä taisi mennä, sillä sadetta on piisannut nyt kolme päivää. Ruoho kasvaa, linnut elämöi puissa, myyrät vipeltää röyhkeästi vastaleikatun nurmikon poikki ja lihava naapurin kissa vain katsoo silmät puoliummessa. Taisi syödä talvella itsensä myyräpaistista kylläiseksi. Kissan tehtävää myyrien jahtaajana jatkaa pystykorvamme Pipsa. Se pomppaa ilmaan, sitten heinikkoon ja katsoo kohta silmät napittaen, häntä terhakkaasti pystyssä ruskea karvamötkäle suussaan meitä. Ihan selvästi se sanoo: - Enkö olekin taitava!
Eikä voi kuin kehua, sillä mitä enemmän se noita jyrsijöitä metsästää, sitä parempi. Talven aikana ruusupensaat, vuorimännyt ja hanhikit ja monet muut pihan koristeet katosivat parempiin suihin, mikä tietysti harmittaa vietävästi.
Meidän kemiläisten kirjailijoiden kesäjatkis on jo ilmestynyt kolmesti Meri-Lapin Helmi-lehdessä. Sitä voi seurata myös netin kautta www.merilapinhelmi.fi, jos on kiinnostunut kuinka Urho Lillukasta, kuntaselvitysmiehestä tuli Lapin emiiri. Hurttia huumoria siis, mutta ajankohtaista asiaa pikku piikkeinä siinä seassa. Lehti järjestää myös kilpailun jatkiksen tiimoilta suurin piirtein niin, että arvaa ellet tiedä, kuka on kirjoittanut minkäkin osan. Palkintojakin on luvassa.
Ja nyt - nyt tallennan tämän kirjoituksen koneelle ja kokeilen saanko siirrettyä jossain vaiheessa blogiin. Peukut pystyyn tai tukkani harmaantuu!
Eija