Pitkästä aikaa olen viettänyt laiskaa lauantaita. Kun sain talon imuroitua ja ruuat kärrättyä kaupasta jääkaappiin, olen katsellut tv:tä, kirjoitellut ja lukenut, etsinyt (huh huh) tietoa mitä hirveimmistä sarjamurhista googlettamalla. Vähän mietityttää jaksanko murhata tekstissäni kaksikymmentä tai kaksisataakin ihmistä. Mutta tämmöisiä hirviöitä löytyy ihan oikeasti. Suomessa noita hirviöitä ei onneksi ole ihmeemmin ollut, mitä nyt viime aikoina muutamia naisia, jotka vanhuksia ovat päästelleet päiviltä myrkyillään. Noh, ennen kuin seuraavaa opusta alan rustata, minulla lienee puoli tusinaa ideaa ja aloitusta ja sen näkee sitten mikä ajatus kantaa pitemmälle.
Katselin jonkin aikaa flamencolaulukilpailua Canal Surilta ja sen jälkeen tuli luonto-ohjelmaa, jossa opastettiin, miten löytää tryffelisieniä (vai mitä ne ovat). Eipä ole moista ruokaa tullut koskaan maistettua. Semmoisia mustia möykkyjä näyttivät olevan. Koira niitä enimmäkseen pensaiden alta haisteli.
Espanjasta edelleen: torstaina oli ikävänsorttinen viesti sähköpostissa, jossa vuokralaiseni kiukutteli, että olen minä inhottava, kun olen jättänyt sähkölaskut tahallani maksamatta ja nyt häneltä on katkaistu sähköt. Viesti jatkui kauheana ryöpytyksenä, että hän on ollut sairaalassa eikä ole saanut lähettämiäni laskuja ja voinut niitä maksaa. (En usko, koska kyllä hän tietää, että sähkö veloitetaan joka toinen kuukausi suoraveloituksena tililtäni.) Ei hän kolmea kuukautta siellä ole ollut, vain muutaman päivän. Minähän tietysti tarkistin, että useamman kuukauden sähköt on pankista maksettu. Kuten olikin. Soitin asianajajalleni Espanjaan, mutta hän ei ollut paikalla. Koetin soittaa vuokralaiselle, mutta hän ei vastannut puhelimeen, vaikka hetki aiemmin yrittäessäni puhelin oli varattu. Viestitin sitten itsekin aika äkäisesti, että turha syytellä minua. Endesa on katkaissut sähköt, mutta syynä ei ole se etteikö laskuja ole maksettu. Käskin hänen tulostaa laskut sähköpostistaan ja mennä näyttämään ne Endesan toimistoon. Toinen hänen napinansa aihe on, että laskut ovat isoja (nämä 44, 67 ja 86 euroa -jokainen 2:n kk:n lasku), kun hän ei juurikaan sähköä käytä. Käyttäähän hän kuitenkin pesukonetta, lämmintä vettä, tv on auki aamusta iltaan, vesi nousee kaivosta sähköllä, ja vähän täytyy lämmittääkin. Ja Espanjan sähkön hinta on noussut hirveästi. Kun hän jatkuvasti on kitissyt kaikesta, olen tyytyväinen, kun saan hänet talosta ulos.
Tästä aasinsiltana toiseen kitinään: eräs aivan alkusyksyyn valittu kirja tuli lempattua muille maille. Sen päivän mittari oli jo punaisella ja se, kun kirjailja alkaa vaatia tietyn tyyppistä taittoa, määrittelee fontit ja fontin koon ja vielä esittää vahvana pyyntönään kirjaa koviin kansiin ( se on niin halpa-arvoinen pehmeänä - kirja olisi ollut esikoinen kaiken lisäksi), niin tuli sanottua, että viisainta kun kustantaa kirjansa itse tai hakee kustantajan, joka suostuu hyppyheikiksi. Purin sopimuksen ja se siitä.
Ja edelleen aasinsiltaa käyttäen; milloinkahan suomalaiset isot kustantamot alkavat ajatella ekologisesti ja vaihtavat kovat kannet pehmeisiin kuten Keski-Euroopassa on tehty. Siellä kun on kirjakauppoja,jotka eivät edes ota kovakantisia myyntiin. Ehkä me pienet olemme olosuhteiden pakosta tässä asiassa edelläkävijöitä ja toimimme tahtomattamme ekologisesti, koska pieniä painoksia ei kannata taloudellisista syistä liimata koviin kansiin. E.kirjathan kaikkein ekologisimpia olisivat, mutta itse en moisia lukea kuin ihan ison pakon edessä.
Ryhmä Pullman ratkoo vanhaa rikosta ja minä ryhdyn sitä nyt katsomaan. Mukavia kevään hiihtokelejä toivotellen
Eija
lauantai 19. maaliskuuta 2011
lauantai 12. maaliskuuta 2011
Aurinkoista viikonloppua
Aurinko paistaa ja hanki hohtaa. Metsä ja rikkumaton luonto houkuttelevat hiihtämään, mutta ei tästä ihan heti sinne asti pääse. Imurin letku vääntyilee tuskissaan kuin käärme, pölypallot haukkuvat nurkissa, kukkaparat kuihtuvat hoidon puutteessa, mankeloimaton lakanakasa kasvaa, työpöytäni sortuu kohta paperikuorman alle ja varastokin keikahtaa nurin niskoin - no hyllyt varastossa ainakin.
Jostain kumman syystä kirjastojen tilaukset ovat vähentyneet dramaattisesti. Ihan jokaista kehotankin nyt menemään tietokoneensa ääreen ja tarkistelevan hieman kirjastojen tarjontaa oman kirjansa suhteen. Itse olen sitä iltaisin satunnaisten kirjojemme kohdalla tehnyt ja saanutkin aikaan aina kirjan tai parin tilauksen tekemällä hankintavinkin. Mutta kun päivät istun koneen ääressä, en enää yhdeksän uutisilla viitisisi vinkkailla kirjastoja.
Nyt on ollut joulun kahta puolta aika montakin nimikettä, joiden menekki on suoraan suomeksi sanottuna heikko. Tämä vahvistaa vain entisestään uutta strategiaa, josta nyt en tässä julkisesti ryhdy kertomaan. Sen sanon, että jos kirjailija on esikoinen, niin otan hyvin tarkkaan selville hänen oman halunsa markkinoida kirjaansa.
Eilen juuri keskustelin erään meille tulevan uuden kirjailijan kanssa, mitä tarkoitan sanalla MARKKINOINTI. Sehän ei tarkoita sitä, että kirjailija ostaisi kasan kirjoja ja juoksi ne kainalossaan myymässä niitä. Se tarkoittaa sitä, että kirjailija osallistuu aktiivisesti tilaisuuksiin, jossa saa tuotua kirjaansa esiin. Hänen olisi esiteltävä myös sukulaisille ja työtovereille yms. lähipiirille kirjaansa. Ja kuten niin usein, korostan edelleen sitä, että minä en voi tulla kirjailijan puolesta tätä lähipiiritarjontaa hoitamaan. Se on se kaikkein potentiaalein myyntipiiri, joka varsinkin esikoiskirjailijalla on. Tuntemattoman kirjoja ei osteta. Muutama kirjailija on oivaltanut sen, että hän pääsee ikävästä tyrkyttämisen tunteesta, kun ohjaa halukkaat ostajat vaikkapa meidän nettikauppaamme. Muutama onkin onnistunut näin myymään kirjojaan tehokkaasti. Heille kunnioittava kumarrus. Sieltä myytynä niin kirjailija kuin kustantamokin saa suurimman katteen, ellei sitten todellakin itse myy omia kirjojaan.
Tuleva kesä on täynnä tapahtumia, joihin jokainen voi ja kannattaa mahdollisuuksiensa mukaan osallistua. En tiedä tarkkaan, miten meidän energisellä kirjailijajoukollamme Lahdessa meni, mutta ainakin heillä tuntuu olleen hauskaa. Minna Mirha, esikoiskirjailija on pannut tuulemaan, hän juhlii oikein olan takaa kirjansa julkkareita. Harmi, kun olen täällä niin kaukana. Täältä ei lähdetä piipahtamaan etelän kokkareisiin noin vain - ei ajallisesti eikä rahallisesti.
Tämän vuoden ensimmäisessä Pienkustantajien tiedoituslehdessä pohditaan monenlaista, johon pitää saada muutosta. Minä itse olen ensinnäkin kritisoinut sitä, että yhteinen verkkokauppamme on Mediapinnan sivuilla. En halua laittaa toisen firman yhteyteen kirjojamme myyntiin. Toisekseen, olen ollut kolme vuotta jäsen Pienkustantajissa eikä netissä olevalla listalla nimeämme näy vieläkään. Viime vuoden pitämättä jääneet kustantajapäivät harmittavat, lisäksi aiemmin hyvin toiminut Sampo-palkinto on jakamatta. Lähetin pyydettäessä sinne kirjoja, mutta en ole nähnyt minkäänlaista palautetta missään, onko palkinto jaettu vai ei. Aiemmin lehdistö huomioi tämän palkinnon ja näin kirja sai näkyvyttää lehdistössä.
Pienkustantajat toimii vapaaehtoisporukalla ja sen ymmärtää, ettei kaikki tapahdu aina niin nopeasti kuin voisi toivoa. Mutta kolme vuotta listoille pääsyä odottamassa, se on jo kaiken huippu.
Nyt Pienkustantajat hakee vapaaehtoisia sihteerin, taloudenhoitajan, jäsensihteerin, messusihteerin ja tiedoitussihteerin tehtäviin. Ne ovat näin jaettuna vähäisiä tehtäviä, mutta kun meistä aika monet tekevät työtään joko toisen työnsä, sen mistä leipä lähtee, ohella tai sitten paiskivat yötä päivää ilman viikonloppuvapaita tai isompia lomiakaan, jotta se leipä lähtisi kustantaamosta, niin aika alkaakin olla rajallinen käsite.
Messuista tiedotteessa oli pohdintaa:- Kirjat tarvitsevat näkyvyyttä, mutta esteeksi tulee heti se, jos joillakin messuilla ei kirjoja myydä. Pienkustantajilla ei ole varaa tehdä kiertueita tai osallistua messuille, elleivät kustannukset peity. Pienkustantajat osallistuvat yhteisellä osastolla joillekin messuille, johon voi antaa maksua vastaan vaikkapa vain yhden nimikkeen myytäväksi. Tulen itse osallistumaan 2-3 tapahtumaan vuoden aikana, mutta vain parilla kolmella nimikkellä ja olematta itse paikan päällä, koska jokainen näistä paikkakunnista on Oulua lukuunottamatta kaukana ja vaatisi yöpymisiä (eikä bensakaan enää halpaa ole) muiden kustannusten ohella.
Pienkustantajien varmoja myyntipaikkoja ovat Sastamala ja Helsinki. Turku on harkinnassa, mikäli tarpeeksi osallistujia tulee. Viime vuonna tapahtuma peruttiin vähäisen osanottajamäärän vuoksi.
Pienkustantajat eivät myöskään enää osallistu Oulussa. Viime vuonnahan olin siellä yksin ja siitä voi lukea aiemmista blogeista. Oulun messut eivät hirveästi minuakaan innosta viime kesäisen kokemuksen jälkeen.
Kesä-Suomi on tapahtumia täynnä ja nuo tapahtumat lähellä kotipaikkakuntaa kannattaa hyödyntää, jos siihen kirjoilla on pienikin mahdollisuus. Jos et näy, et myöskään myy.
Nyt imurini ihan selvästi jo murisee, kun pölykoirat hyökkivät sen kimppuun, joten lähden apuun ja koetan taltuttaa tuon harmaan armeijan.
Mukavia hiihtokelejä kaikille!
Jostain kumman syystä kirjastojen tilaukset ovat vähentyneet dramaattisesti. Ihan jokaista kehotankin nyt menemään tietokoneensa ääreen ja tarkistelevan hieman kirjastojen tarjontaa oman kirjansa suhteen. Itse olen sitä iltaisin satunnaisten kirjojemme kohdalla tehnyt ja saanutkin aikaan aina kirjan tai parin tilauksen tekemällä hankintavinkin. Mutta kun päivät istun koneen ääressä, en enää yhdeksän uutisilla viitisisi vinkkailla kirjastoja.
Nyt on ollut joulun kahta puolta aika montakin nimikettä, joiden menekki on suoraan suomeksi sanottuna heikko. Tämä vahvistaa vain entisestään uutta strategiaa, josta nyt en tässä julkisesti ryhdy kertomaan. Sen sanon, että jos kirjailija on esikoinen, niin otan hyvin tarkkaan selville hänen oman halunsa markkinoida kirjaansa.
Eilen juuri keskustelin erään meille tulevan uuden kirjailijan kanssa, mitä tarkoitan sanalla MARKKINOINTI. Sehän ei tarkoita sitä, että kirjailija ostaisi kasan kirjoja ja juoksi ne kainalossaan myymässä niitä. Se tarkoittaa sitä, että kirjailija osallistuu aktiivisesti tilaisuuksiin, jossa saa tuotua kirjaansa esiin. Hänen olisi esiteltävä myös sukulaisille ja työtovereille yms. lähipiirille kirjaansa. Ja kuten niin usein, korostan edelleen sitä, että minä en voi tulla kirjailijan puolesta tätä lähipiiritarjontaa hoitamaan. Se on se kaikkein potentiaalein myyntipiiri, joka varsinkin esikoiskirjailijalla on. Tuntemattoman kirjoja ei osteta. Muutama kirjailija on oivaltanut sen, että hän pääsee ikävästä tyrkyttämisen tunteesta, kun ohjaa halukkaat ostajat vaikkapa meidän nettikauppaamme. Muutama onkin onnistunut näin myymään kirjojaan tehokkaasti. Heille kunnioittava kumarrus. Sieltä myytynä niin kirjailija kuin kustantamokin saa suurimman katteen, ellei sitten todellakin itse myy omia kirjojaan.
Tuleva kesä on täynnä tapahtumia, joihin jokainen voi ja kannattaa mahdollisuuksiensa mukaan osallistua. En tiedä tarkkaan, miten meidän energisellä kirjailijajoukollamme Lahdessa meni, mutta ainakin heillä tuntuu olleen hauskaa. Minna Mirha, esikoiskirjailija on pannut tuulemaan, hän juhlii oikein olan takaa kirjansa julkkareita. Harmi, kun olen täällä niin kaukana. Täältä ei lähdetä piipahtamaan etelän kokkareisiin noin vain - ei ajallisesti eikä rahallisesti.
Tämän vuoden ensimmäisessä Pienkustantajien tiedoituslehdessä pohditaan monenlaista, johon pitää saada muutosta. Minä itse olen ensinnäkin kritisoinut sitä, että yhteinen verkkokauppamme on Mediapinnan sivuilla. En halua laittaa toisen firman yhteyteen kirjojamme myyntiin. Toisekseen, olen ollut kolme vuotta jäsen Pienkustantajissa eikä netissä olevalla listalla nimeämme näy vieläkään. Viime vuoden pitämättä jääneet kustantajapäivät harmittavat, lisäksi aiemmin hyvin toiminut Sampo-palkinto on jakamatta. Lähetin pyydettäessä sinne kirjoja, mutta en ole nähnyt minkäänlaista palautetta missään, onko palkinto jaettu vai ei. Aiemmin lehdistö huomioi tämän palkinnon ja näin kirja sai näkyvyttää lehdistössä.
Pienkustantajat toimii vapaaehtoisporukalla ja sen ymmärtää, ettei kaikki tapahdu aina niin nopeasti kuin voisi toivoa. Mutta kolme vuotta listoille pääsyä odottamassa, se on jo kaiken huippu.
Nyt Pienkustantajat hakee vapaaehtoisia sihteerin, taloudenhoitajan, jäsensihteerin, messusihteerin ja tiedoitussihteerin tehtäviin. Ne ovat näin jaettuna vähäisiä tehtäviä, mutta kun meistä aika monet tekevät työtään joko toisen työnsä, sen mistä leipä lähtee, ohella tai sitten paiskivat yötä päivää ilman viikonloppuvapaita tai isompia lomiakaan, jotta se leipä lähtisi kustantaamosta, niin aika alkaakin olla rajallinen käsite.
Messuista tiedotteessa oli pohdintaa:- Kirjat tarvitsevat näkyvyyttä, mutta esteeksi tulee heti se, jos joillakin messuilla ei kirjoja myydä. Pienkustantajilla ei ole varaa tehdä kiertueita tai osallistua messuille, elleivät kustannukset peity. Pienkustantajat osallistuvat yhteisellä osastolla joillekin messuille, johon voi antaa maksua vastaan vaikkapa vain yhden nimikkeen myytäväksi. Tulen itse osallistumaan 2-3 tapahtumaan vuoden aikana, mutta vain parilla kolmella nimikkellä ja olematta itse paikan päällä, koska jokainen näistä paikkakunnista on Oulua lukuunottamatta kaukana ja vaatisi yöpymisiä (eikä bensakaan enää halpaa ole) muiden kustannusten ohella.
Pienkustantajien varmoja myyntipaikkoja ovat Sastamala ja Helsinki. Turku on harkinnassa, mikäli tarpeeksi osallistujia tulee. Viime vuonna tapahtuma peruttiin vähäisen osanottajamäärän vuoksi.
Pienkustantajat eivät myöskään enää osallistu Oulussa. Viime vuonnahan olin siellä yksin ja siitä voi lukea aiemmista blogeista. Oulun messut eivät hirveästi minuakaan innosta viime kesäisen kokemuksen jälkeen.
Kesä-Suomi on tapahtumia täynnä ja nuo tapahtumat lähellä kotipaikkakuntaa kannattaa hyödyntää, jos siihen kirjoilla on pienikin mahdollisuus. Jos et näy, et myöskään myy.
Nyt imurini ihan selvästi jo murisee, kun pölykoirat hyökkivät sen kimppuun, joten lähden apuun ja koetan taltuttaa tuon harmaan armeijan.
Mukavia hiihtokelejä kaikille!
torstai 3. maaliskuuta 2011
ORAVANPYÖRÄ
Muutama vuosi sitten, toipuessani sairaudestani, mietin mille alkaisin isona. Haaveita ihmisellä on varmaan hautaan saakka ja minun eräs haaveistani oli olla tekemisissä kirjojen kanssa. Nyt olen ja olen sitä kurkkuani myöten.
Tässä eräänä päivänä sain tylyn tokaisun, että hyvähän minulla, kun voin tehdä työtä kotona, silloin kun itselle sopii ja mitä tuo kotona olo nyt muka on. Koetinpa tuota selittää, että en minä voi tehdä työtä silloin kun itselle sopii, töistä ei tulisi mitään. Minä istun tietokoneen ääreen usein jo paljon ennen kahdeksaa, joskus lopetan työt illalla kello kymmenen. Tämä tokaisija sanoi, ettei usko pikku puljun teetättävän mokomaa työmäärää, että narraan vain. Sovimme siis, että pidän kolme päivää päiväkirjaa töistäni ja kerron sen hänelle. Karua luettavaa se oli ja se sai minut päättämään, että töitä on vähennettävä ja pyrittävä satsaamaan menestyviin kirjoihimme.
Haluatteko tietää, mitä tein alkuviikosta? Jos ette, älkää jatkako lukemista, mutta jos olette uteliaita, ottakaa mukava asento. Lista on pitkä.
Maanantaina heräsin puoli seitsemän. 7.30-10.30 sähköposteja (joita vaan riittää), oikolukua, painoon menevien tarkistuksia, kahvit seisoen. 10.40 postiin, 11.00 kirjastoon esittelemään uutuuksiamme,12.00 ruokakauppa, 12.30 puhelinkeskustelu, sähköposteja, oikolukua, laskujen maksua, 14.15 ruuan laittoon, 15.00 hiihtämään, työasioita puhelimessa keskellä metsää, 16.30 kahvit laskiaispullan kera, 17.00 oikolukua, 18.10 kahvit voileivän kera ja hiihdon loppuhuipennus tv:stä, 18.35 - 19,05 oikolukua, omaa aikaa, 21.30 unohtunut mainos KT:lle sähköpostilla, 21.50 käsikirjoituksen lukua, 22.40 valot sammuivat nukkumatin tulla.
Tiistaina heräsin ennen kuutta huonosti nukutun yön jälkeen, aamukahvi, 6.50 tietokoneen ääressä oikolukua, 9.20 sähköpostit ja 5 min. taukojumppa, 10.40 kahvi ja voileipä,11.00 sähköposteja ja punaista ketutusta, kun eräs yrittää määräillä miten kirja taitetaan. Hemmetti! Tekee mieli heittää koko kirja syrjään. 12.30 pitkä puhelu e-kirjoista,kylläpä on e-pub-tiedostojen tekijöillä valtava hintahaitari! 12.50 laskujen kirjoitusta yms., kirjojen pakkaamista lähetettäväksi, 14,30 ruuanlaitto, kahvit, jäin hiihdon ajaksi tv:n ääreen, 16.10 veroilmoituksen täyttöä, 16.40 oikolukua, 17.15 kahvit ja kotihommia,selkä sietämättömän jumissa, 18.10 kirjastoon lisää kirjoja, 18.30 -19.30 bailatino, jossa paineltiin afrikkalaisittain ja hiki lensi, kotona 19.45 ja tv:n katselua, saunomista, 21.30 -22.10 kässärin lukemista. Uni armahti väsyneen.
Keskiviikkona ihan samaa, paitsi bailatinon kohdalla oli espanjan opiskelua 1,5 tuntia ja sitä ennen tapasin erään kirjailijoistamme.
Ja torstai se on toivoa täynnä. Jenina otti paikkani tietokoneen ääressä, mutta olin sitä ennen ehtinyt jo tunnin verran vastailla sähköposteihin ja tehdä kaikenlaista. Kun Jenina teki taittoja yms. järjestelin paperikasoja, soittelin parille käsikirjoituksen lähettäjälle ja - haa, muistin kastella kukat!
Kävin neljän korvilla hiihtämässä ja tulin sitten taas työpisteeseen tarkistamaan muutamaa e-kirjaksi muutettavaa taittopohjaa ja laitoin ne eteenpäin. Tänään kuitenkin aion lopettaa tähän.
Miksikö näin paljon hommaa? No, kun se leipä tällä alalla onkin niin tiukassa, että jos olisin tämän tiennyt, en koskaan olisi alalle alkanut. Mutta koska olen aina ollut liiankin sisupussi, en anna periksi - vielä. Nyt vain muutan strategiaa, miten julkaistaan, keiden tekstejä julkaistaan ja käytetään hyväksi print on demand sekä sähkökirja. Töitähän niidenkin eteen pitää tehdä, mutta eipä jää varaston hyllyjä koristamaan, jos ei sitten liikukaan. Eli vähemmän kirjoja, satsausta kirjalijoihimme, jotka ovat tehneet jo jotain nimensä eteen ja kaikki muu vähemmälle.
Ja arvatkaa vaan, toukokuun aion olla Espanjassa ja käyn vain joka toinen päivä nettibaarissa katsomassa, mitä firmaan kuuluu. Luen varmasti kässäreitä ja kenties oikoluen jotain, mutta pääpaino on puutarhani kuokkimisessa, astelussa sembramännikössä, jasmiinin ja sitruunankukkien haistelussa ja muutamissa mukavissa ostosretkissä esim. Miramarissa tai Fuengirolassa. Ja vieraat toivotan tervetulleeksi. Kutsu seuraa...
Tässä eräänä päivänä sain tylyn tokaisun, että hyvähän minulla, kun voin tehdä työtä kotona, silloin kun itselle sopii ja mitä tuo kotona olo nyt muka on. Koetinpa tuota selittää, että en minä voi tehdä työtä silloin kun itselle sopii, töistä ei tulisi mitään. Minä istun tietokoneen ääreen usein jo paljon ennen kahdeksaa, joskus lopetan työt illalla kello kymmenen. Tämä tokaisija sanoi, ettei usko pikku puljun teetättävän mokomaa työmäärää, että narraan vain. Sovimme siis, että pidän kolme päivää päiväkirjaa töistäni ja kerron sen hänelle. Karua luettavaa se oli ja se sai minut päättämään, että töitä on vähennettävä ja pyrittävä satsaamaan menestyviin kirjoihimme.
Haluatteko tietää, mitä tein alkuviikosta? Jos ette, älkää jatkako lukemista, mutta jos olette uteliaita, ottakaa mukava asento. Lista on pitkä.
Maanantaina heräsin puoli seitsemän. 7.30-10.30 sähköposteja (joita vaan riittää), oikolukua, painoon menevien tarkistuksia, kahvit seisoen. 10.40 postiin, 11.00 kirjastoon esittelemään uutuuksiamme,12.00 ruokakauppa, 12.30 puhelinkeskustelu, sähköposteja, oikolukua, laskujen maksua, 14.15 ruuan laittoon, 15.00 hiihtämään, työasioita puhelimessa keskellä metsää, 16.30 kahvit laskiaispullan kera, 17.00 oikolukua, 18.10 kahvit voileivän kera ja hiihdon loppuhuipennus tv:stä, 18.35 - 19,05 oikolukua, omaa aikaa, 21.30 unohtunut mainos KT:lle sähköpostilla, 21.50 käsikirjoituksen lukua, 22.40 valot sammuivat nukkumatin tulla.
Tiistaina heräsin ennen kuutta huonosti nukutun yön jälkeen, aamukahvi, 6.50 tietokoneen ääressä oikolukua, 9.20 sähköpostit ja 5 min. taukojumppa, 10.40 kahvi ja voileipä,11.00 sähköposteja ja punaista ketutusta, kun eräs yrittää määräillä miten kirja taitetaan. Hemmetti! Tekee mieli heittää koko kirja syrjään. 12.30 pitkä puhelu e-kirjoista,kylläpä on e-pub-tiedostojen tekijöillä valtava hintahaitari! 12.50 laskujen kirjoitusta yms., kirjojen pakkaamista lähetettäväksi, 14,30 ruuanlaitto, kahvit, jäin hiihdon ajaksi tv:n ääreen, 16.10 veroilmoituksen täyttöä, 16.40 oikolukua, 17.15 kahvit ja kotihommia,selkä sietämättömän jumissa, 18.10 kirjastoon lisää kirjoja, 18.30 -19.30 bailatino, jossa paineltiin afrikkalaisittain ja hiki lensi, kotona 19.45 ja tv:n katselua, saunomista, 21.30 -22.10 kässärin lukemista. Uni armahti väsyneen.
Keskiviikkona ihan samaa, paitsi bailatinon kohdalla oli espanjan opiskelua 1,5 tuntia ja sitä ennen tapasin erään kirjailijoistamme.
Ja torstai se on toivoa täynnä. Jenina otti paikkani tietokoneen ääressä, mutta olin sitä ennen ehtinyt jo tunnin verran vastailla sähköposteihin ja tehdä kaikenlaista. Kun Jenina teki taittoja yms. järjestelin paperikasoja, soittelin parille käsikirjoituksen lähettäjälle ja - haa, muistin kastella kukat!
Kävin neljän korvilla hiihtämässä ja tulin sitten taas työpisteeseen tarkistamaan muutamaa e-kirjaksi muutettavaa taittopohjaa ja laitoin ne eteenpäin. Tänään kuitenkin aion lopettaa tähän.
Miksikö näin paljon hommaa? No, kun se leipä tällä alalla onkin niin tiukassa, että jos olisin tämän tiennyt, en koskaan olisi alalle alkanut. Mutta koska olen aina ollut liiankin sisupussi, en anna periksi - vielä. Nyt vain muutan strategiaa, miten julkaistaan, keiden tekstejä julkaistaan ja käytetään hyväksi print on demand sekä sähkökirja. Töitähän niidenkin eteen pitää tehdä, mutta eipä jää varaston hyllyjä koristamaan, jos ei sitten liikukaan. Eli vähemmän kirjoja, satsausta kirjalijoihimme, jotka ovat tehneet jo jotain nimensä eteen ja kaikki muu vähemmälle.
Ja arvatkaa vaan, toukokuun aion olla Espanjassa ja käyn vain joka toinen päivä nettibaarissa katsomassa, mitä firmaan kuuluu. Luen varmasti kässäreitä ja kenties oikoluen jotain, mutta pääpaino on puutarhani kuokkimisessa, astelussa sembramännikössä, jasmiinin ja sitruunankukkien haistelussa ja muutamissa mukavissa ostosretkissä esim. Miramarissa tai Fuengirolassa. Ja vieraat toivotan tervetulleeksi. Kutsu seuraa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)