Vuosi 2009 vetelee viimeisiään. Se on ollut ainakin minulle työntäyteinen ja raskaskin. Kaikenlaista vähän kapeanlaisille harteilleni on kasattu, ei vain työssä vaan monessa muussakin asiassa. Kestokyky on ollut todellisella koetuksella, mutta tässä vain seison, maaliviivalla tämän vuoden suhteen. Kirjojakin on saatu aikaiseksi melkoinen määrä tällä minijoukolla. Jotkut ovat onnistuneet myynneissään ja jotkut jääneet huonolle menestykselle. Syitä ei pysty kertomaan - no tosin jotain voi osoittaa suoralta kädeltä; rikosromaanit ovat päivän hitti. Rakkaus ei ole varsin suosittua ja ne ovat jääneet muiden jalkoihin, mikä sinällänsä on sääli, sillä esimerkiksi Jussi Wahlgrenin romaani ei ole vain naisen käteen tarkoitettu imelä luritus vaan sopii luettavaksi muillekin. Vaikka Jussin teemana onkin rakkaus, tapahtuu kirjassa myös paljon muuta. Joten kysykää ihmeessä kirjastosta tätä kirjaa ja lukekaa. Toisen kirjan, jonka soisin kuluvan lukijoiden käsissä, on Hellevi Viemerön Saattaja - monikerroksinen psykologinen romaani, jossa rikos kulkee taustalla koko ajan. Hellevi on tehnyt kirjansa eteen loputtomasti työtä, korjannut ja muokannut monenkin esilukijan ohjauksen mukaan. Kustantajana toki tahtoisi kaikkien kirjojen menestyvän, mutta tässä ne, jotka erityisesti tästä kirjallisuuden piiristä toivoisi nousevan esiin.
Uudistuksia on tulossa, kuten useimmat tietävät. Olemme järjestäneet ne kirjamme print-on-demand-painoon, jotka ovat Juvenes Printillä painettu, josta niitä on saatavissa sittenkin kun meidän varastomme on tyhjä.
Menneitä muistellen, tulee mieleen eräs kirjailija, joka sanoi, että koska hän olen julkkis, tulet myymään kirjaa niin paljon, ettet koskaan ole myynyt. Valitettavasti hän ei ole kuunnellut, kun moneen kertaan totesin hänelle, että hyvä jos myy, mutta minulla on realiteetit tiedossa. Nyt kun kirjaa ei ole myytykään siten kuin hän ajatteli, olen saanut viestejä, joiden rivien välistä voi lukea, että minä pimitän myyntiä. Kirjailija tilasi aiemmin omia kirjojaan ja jätti laskut maksamatta ajatellen kai, että kuittaa niillä huonoa menestystä. Puoliso oli jo menossa kovaa kyytiä Wsoy:lle tai Tammelle. Eilen nappasi koukku kiinni (ei siis heillä vaan minulla) ja ilmoitin purkavani sopimuksen, jotta saavat tarjota kirjaansa isommille, niille joiden myynnin olettavat olevan kymmeniä tuhansia.
Eivät monet kirjailijat myy isoilla kustantamoillakaan kuin muutamia satoja ja näitähän isot kustantamot ovat panneet maailmalle. Eivät kaikki voi olla Ilkka Remeksiä tai Laila Hirvisaaria. Muistakaa myös, etteivät kaikki saa pienelläkään kustantamolla kirjaansa julki. Ainakin minä hylkään useamman tarjokkaan kuin hyväksyn.Siksi - olkaa ylpeitä työstänne. Pienen ja vähän isommakin kustantamon kirjailija joutuu itsekin markkinoimaan kirjaansa olan takaa. Mitä enemmän esillä, mitä tunnetumpi, aktiivisempi henkilö omalla paikkakunnallaan on, sitä paremmin hän on myös saanut myytyä kirjoja.
Ensi vuoden kevään kirjat ovat sivuillamme näkyvissä, nyt lueskellaan käsikirjoituksia jo syksyä ajatellen. Sinnekin on ehditty sopia muutamia, jotka kirjailijoilla ovat parhaillaan korjattavana. Raakaa jännitystä, leppoisampaa rikostutkintaa ja valtakunnan turvallisuutta uhkaavia jännäreitä on syksylle tiedossa ja iso pino lukemattomia käsikirjoituksia odottelee joko papereina tai tietokoneella.
Olkaapa ihmiset varovaisia rakettien kanssa. Onhan se hyvä olla sormet ja silmät tallella vuonna 2010.
Hyvää vuotta 2010!
toivottelee
Eija
Kolmas viikko pakkasta
VastaaPoistaKäyn aika ajoin vilkaisemassa tätäkin blogia. Alku oli lupaava, mutta näyttää kiinnostus hiipuneen! Lukijoita tietysti on, mutta kirjoittaminen, mikä oli alun alkaen kai palstan tarkoitus, on jäänyt Eijan varaan. Onneksi meillä on Eija. Mielipiteiden vaihto on vankkaa kehitystä, eikä vie paljon aikaa. Ei aina edes tarvita kannanottoa (ei kenelläkään ole aina painavaa sanottavaa), pelkkä ilmoitus olemassaolosta riittää.
Tuntemattoman meikäkirjoittajan on turha hamuilla suurta lukijamäärää, tai ainakaan tuhansittain ostajia. Kirjoittaminen ei takaa kenellekään elinkeinoa pienessä maassa. No mitä nyt muutamille. Silti se tarjoaa henkireiän, pienen putken kurkistaa. Riittää ihmeesti, jos kaupan kassalla tulee joku sanomaan, että mitäs nyt kirjoitat?
Laivojen lunnaat on tulossa. Tiedän sen olevan edellistä kutkuttavampi, vaan tuskin saa aikaan suurta myyntiä. ”Latomaa trilogia” kaipaa vielä lopputeosta, jonka idea on jo nipussa. Ajattelin kirjoittaa hajasijoituksesta ja päättää hauskanpidon siihen. Loppujen lopuksi Eijahan sen ratkaisee. Lienee sitten aika joko lopettaa tai siirtyä dekkareihin. Konnuudet ovat aina olleet lähellä sydäntäni, noin teoriassa. Voisi niitä viljellä käytännössäkin. Tiedän kyllä, että genre ei anna minulle juuri mahdollisuuksia. Rikoskirjallisuuden kun pitää (ainakin siltä tuntuu, kun lukee) olla tiukan totista! Minun käsissäni ei voi välttää absurdia hulluutta, ja sen myötä menetän mahdollisuuteni. Tai sitten en – pähkähullu poliisi voisi puhdistaa ilmaa ja luoda uuden genren, -moridekkarin.
Jommin, Osmon ja Jannen kanssa vaihdan mielipiteitä. Muutkin ovat tervetulleita rinkiin.
Hyvää vuoden jatkoa.
ap//
http://aarnehenri.blogspot.com/
Niinpä se on. Tätä blogia haluttiin yhteydenpitokanavaksi, mutta se on edelleen sähköposti, jonne monet sellaisetkin kysymykset kirjoitetaan, joihin joku kirjailija voisi vastata. Kysymyksiä esittävät varsinkin esikoiskirjailijat. Vinkkejähän kannattaa kysellä nimenomaan toisilta, jo aiemmin julkaisseilta julkistamistilaisuuksista, omasta panoksesta kirjan menekin edistämiseksi jne.
VastaaPoistaMinua kutkuttaisi lukea Aarnen rikoskirja. Hänen sanavalmiudellaan ja ulosannillaan, siitä saattaisi tulla mitä vain. Jäänpä mielenkiinnolla odottamaan.