Vihdoinkin. Tässä se on, keskustelupalsta, jota on toivottu ja odotettu. Sen avaaminen vain on ollut saamattomuutta, laiskuutta ja kenties kesän helteet ovat hidastaneet hommia.
Otetaanpa ruodinnan alle kustantamon julkaisemat kirjat ja keskustellaan niistä näin alkuun. Ruoditaan ensin kirjoja Kertomus sokeudesta, Alais sekä Kyytipoika.
Mukavia lukuhetkiä.
Kaikki keskustelun avaukset ovat paikallaan. Uskon, että tämäkin forumi on tarpeen, ainakin saa palautetta ja yhteyttä muihin kirjoittajiin. Voi vertailla kokemuksia, suunnitella uutta, mikäs sen näpäkämpää.
VastaaPoistaAarne Pynnönen
Jommi Leppälä: Kertomus sokeudesta
VastaaPoistaKun Jommi Leppälä esiteltiin kustantajan etusivulla, tuli mieleeni skeptisiä ajatuksia miehestä, joka on opetellut alkutekstiä varten tukuttain tietoja taiteen eri alojen mestareista, joilla briljeeraa. Se nostatti karvat pystyyn ja herätti epäilyksiä. Kirjaihmisenä en kuitenkaan säikähtänyt. Uteliaisuuteni heräsi ja ostin kirjan. Kuinka väärässä olinkaan, pahoittelen, Jommi. Et ainakaan sortunut ostajien kosiskeluun.
Jo kirjan ranskalainen viitekehys on lukijalle vaikea hallita, saati sitten kaikki se suurten mestareiden ja outojen nimien paljous heti alussa (ja pitkin teosta). Vaati kupeittain kahvia, mutta sitten alkoi kirkastua. Minulle ainakaan ei kaikki viisaudet ja analyysit avautuneet kertarysäyksellä tai –lukemalla. Jo sijoittuminen aikaan tuotti hankaluuksia, jos kohta loppupuolen kännykkäjuttu ajoitti kertomuksen. Missään tapauksessa kirja ei ole helppoa ajanvietelukemista, siihen pitää keskittyä.
Kerronta on toisaalta suoraviivaista, mutta paikoin limittäistä ja sitä ryydittää kirjoittajan epäilemättä ylen laaja eri taiteenalojen ja niiden mestareiden ja teosten tuntemus, vanhojen, uusien ja ilmeisesti myös keksittyjen. Kun en itse kvasihumoristina alaa hallitse, en tuota pysty kommentoimaan. Vaikka kaikki olisivat fiktiivisiä henkilöitä ja teoksia, laajaa tuntemusta osoittaa dialogien väliin sijoitetut paikoin erittäin yksityiskohtaiset kuvaukset mestareiden töistä ihan uskottavin taiteen termein, päähenkilö Thomas mukaan lukien. Tuntui välillä, että vaikka Jommille antaisi tulitikun kuvattavaksi, hän repäisisi siitä tulen sijasta ainakin esseen ja hyvin värikkäin kielikuvin maustettuna.
Hulluus on ollut ja on kirjallisuuden herkullisinta sisältöä, sehän antaa ymmärrettävän luvan toimia kuin vain ja kirjailijalle kerron vapautta. Jos siihen lisää vielä puhevian ja kemialliset piristeet, ei vauhdilla ole äärtä ei rajaa. Loppua kohti sekin ilmeni. Ihmettelemään jäin, kuinka paljon kirjan kirjailijassa (Jacques) oli Jommia itseään?
Sujuvan esityksen varjoon jäivät lukuisat sanatoistot, sanojen poisjäännit, kirjoitus- ym. virheet ja mahdolliset lapsukset, joita valitettavasti kukaan ei voi välttää, varoa toki voi ja pitääkin. Tuskin edes pilkunviilaajat niihin osaavat puuttua. Olen lukenut huonompia Finlandiaehdokkaitakin, jotka sentään luetaan maan valioihin. Turha nostaa tietenkään aloittelevaa kirjailijaa liian ylös, ettei ylpisty, mutta mielipiteen saa kertoa, ja sen tein.
Jatkoja odotellaan, Jommi. Anna palaa.
Aarne.
VastaaPoistaKiitos kommentista/arviosta. Tuota noin. Kun kirjoitin kertomus sokeudesta romaania, oletin ilmeisen hieman liiaksi lukijoiden lukeneisuuteen ja siihen että taiteen perusasiat kulkee. En halunnut vääntää rautalangasta oikeastaan mitään ja vielä vähemmän briljeerata. Menin hieman liian pitkälle, mutta tulevaisuudessa asia taitaa olla kunnossa.
Jacquesissa ei oikeastaan ole juurikaan mitään itse minusta, mutta kolmannessa romaanissani on n. 90%. Olen sitä mieltä, että kirjailijan ei missään tapauksessa saisi - ihan varmaan ymmärrettävistä syistä - jatkuvasti luoda hahmoja itsensä mukaan, mutta kokoknaistuotannon yhdessä teoksessa kirjailija voi esittäytyä itsenään, siinä tuskin on mitään väärää.
Mies ja Leopardi onkin taas IHAN toisenmoinen teos kuin Kertomus sokeudesta joka suhteessa.
Olen lukenut sekä Leppälän että Pynnösen kirjat, joista Leppälää joutuu todella funtsimaan, mutta itse pidin kirjan erikoisesta tyylistä. Pynnösen veijariromaani on huikea ja nauruhermoja kiristi todella. Hän vetää vertojaan, on mielestäni jopa parempi kuin ylimainostettu Paasilinna. Pynnösen kirjan toivoisin todellakin lukevan kansan löytävän.
VastaaPoistaParhaillaan on menossa Alais. En osaa siitä vielä enempää sanoa, mutta teksti on helppoa ja osin herkkääkin, vaikka alussa ajattelin jotain ihme scifisoopaa tulevan. Olen hämmästynyt ja aion ahmia kirjan tänä päivänä. Riemastuttava, hauska, lempeä ja salaperäinen näin alkusanoiksi.
No mukava että pidit siitä. Itse asiassa yksi romaanini "tosite" - samoin kuin koko tuotantoni - on se, että se tulee olemaan massasta poikkeavaa tyyliltään, sisällöltään ja toteutukseltaan. Yritän varioida mahdollisimman paljon ja yleensä haastan lukijaa ajattelemaan itse. Mies ja Leopardi nojaa taas enemmän kieleen ja siinä onkin keskitytty äärimmäiseen kielen hiomiseen, joskaan mikään syvällinen em. verrattuna se ei tietenkään ole. Kolmas romaanini taas on toteutettu siten, että siinä on vähemmän analyysiä, mutta tapahtumien ja henkilöiden psykologiaa saa lukija miettiä tarpeen vaatiessa sitten senkin edestä.
VastaaPoistaNyt sitten tuli luettua Alais. Kirjan luki myös 16-vuotiaani ja ihastui siihen ikihyviksi. Tarina todellakin sopii niin nuorille kuin meille vanhemmalle väellekin eikä todellakaan tarvitse olla scifi-fani. Kirja oli aito ja hauska, mutta hivenen jännitystäkin sieltä löytyi. Kieli on hyvää ja teksti tempaa mukaansa. Suosittelen.
VastaaPoistaTässä välissä lukaisin myös Manuel Vicentin Jalokivisilmäinen tonnikala. Kirja kertoo kirjallisuuden opettajasta, joka vaihtaa ammattia ja lähtee merille. Tarinan toinen päähenkilö on hänen vaimonsa. Pidän kyseisen kirjailijan tyylistä kertoa tarinoita. Hän kirjoittaa kepeää,huumoria sisältävää tekstiä kuitenkaan liioittelematta. Tutustumisen arvoinen kirjailija.
Näin kesälomalla sitä voikin ahmia erilaisia kirjoja ja tuon jälkeen otin käteeni Eija Janssonin Kivisydän, jota aloittelen. Kunhan olen lukenut, palaan asiaan.
On muuten aika hiljainen tämä palsta. Eikö kenelläkään ole sanottavaa kirjoista? Kai täällä voi kommentoida muitakin kuin Nordbooksin kirjoja? Mitä te muut kirjailijat yleensä luette? Luetteko te kustantamonne muiden kirjailijoiden kirjoja? Minä luen niitä aika lailla, vaikka en ole mukana kuin novellikokoelmassa. Luen osin uteliaisuuttani ja helmiäkin on käteen osunut. Toivottavasti niitä on tulossa lisää.
Hei!
VastaaPoistaSain alun perin itsekin sen käsityksen, että blogia on kaivattu keskusteluareenaksi. Eevan tavoin olen ihmetellyt kirjoittajien kiireitä. Taitaa olla muillakin kädet jo niin monessa blogissa, ettei juttu irtoa. Ehkä syynä on myös kustantajan rajoitteet kolmeen kirjaan. Olen kanssasi samaa mieltä E, että kunhan vaan keskustelua irtoaa se on good.
Itse sekoilen turhankin monella alueella ja harvakseltaan pidän omaa blogia (http://aarnehenri.blogspot.com/), joten en uskalla tänne paljon kirjoitella, ettei sitä koettaisi …?
Kaikkia lukemiani kirjoja en millään kykene kommentoimaan, vaikka useimmat olisivat sen väärttejä. Oman kustantajan kirjoja olen myös lukenut, mutta kaikkia niitä on paikoin vaikea saada kirjastoista, eikä ihan kaikkia kantsi ostaakaan, siis rahan puolesta, muuten tietysti kannattaisi.
Vilkastukaa, tämän ei tarvitse olla kaunokirjallista tuotetta, vapaasti mukaan!
ap//
Kiitokset Eevalle kommenteista. Myönteistä kuulla, että maistui.
VastaaPoistaTaisin mennä hieman metsään tuossa vaiheessa, kun annoin Alaisille scifi-leiman.
Jälkikäteen, tolkun kanssa ajateltuna, tarina on kuitenkin jotain muuta; ei fantasiaa, ei scifiä, eikä ennen kaikkea mitään avaruusteknoilua.
Jos joku keksii jonkun sopivan määritelmän, niin olisin syvästi kiitollinen.
Myöskään "Avaruusseikkailu" ei ole hyvä, koska myös Maapallolla, Rasmuksen koululla, tapahtuu kaikenlaista.
Avaruuskin on kirjassa toki tärkeässä asemassa, sillä siellähän me tälläkin hetkellä parhaillaan mennä viipotamme. Tässä kohdin tosin voidaan kiistellä siitä, mistä avaruus alkaa (maanpinnalta katsoen), mutta Maapallo joka tapauksessa matkustaa omaa rataansa pitkin avaruudessa.
Toisaalta kirjassa hieman vääristellään historiallisia tapahtumia (jatko-osassa vieläkin enemmän), joten jollain tapaa kyse on parodiasta. Parodia mistä? Ehkä kaikesta.
Ja sen verran on kiireitä pidellyt, etten ole paljon ennättänyt viimeaikoina lueskella. Yksi kestosuosikki on Terry Pratchetin & Neil Gaimanin "Hyviä enteitä". Douglas Adamsia jaksaa aina lukea. Ja Juhani Peltosta.
-m-
:) Kyl sen Matti heti huomasi, että olet Adamsia lukenut. Pidin Alaisista oikeinkin paljon. Aivan loistavaa.
VastaaPoistaHenrylle tattis kommentista. "Rundilla" oli myös aika lennokas lukukokemus ja kirja toi mieleen Paroni von Münchhausenin seikkailut. Samalla tapaa mielikuvituksekasta meisinkiä. Suosittelen.
VastaaPoistaPidin myös Eijan kirjasta "Kivisydän". Agathan hengessä suomalaiseen talvimaisemaisemaan sijoittuva dekkari. Suosittelen myös sitä.
-m-
Hei lukijat ja kommentoijat. Eijalla on ymmärrettävästi pirunmoinen kiire, joten alan itse hallinnoimaan tätä palstaa piakkoin. Jos hiljaisuus on häiritsevää, vihjatkaa palstan olemassaolosta muille. Ehkä he kiinnostuvat. Pitäkää hauskaa, keskusteltaa ja kysykää asiallisesti kuten tähänkin mennessä.
VastaaPoista