Olen saanut useita viestejä kirjailijoilta liittyen heidän kirjojensa esillä oloon kirjakaupoissa. Joku osoittaa sormellaan minua, mutta useimmat ymmärtävät, että en pysty vaikuttamaan yhdenkään kirjakaupan päätöksiin siitä millaisia kirjoja he hyllyynsä tilaavat.
Joitakin päiviä sitten lähetti Hannu Hakonen seuraavan viestin, jota sen pituuden vuoksi olen lyhentänyt ja julkaisen hänen luvallaan.
"Kirjalijayhdistyksen vieraana oli Suomalaisen kirjakaupan Joensuun myymäläpäällikkö. Hän kertoi ensin omalta puoleltaan näkemyksiä asiakaspalvelusta, pienkustantajien kirjojen esilläolosta, oman maakunnan kirjailijoiden suosimisesta ja myynnistä Suomalaisessa kirjakaupassa. Tässä vaiheessa hän ei tiennyt, että esim. minun kirjani ei ollut läpäissyt esillepääsyä myyjän toimesta. Kysyin miksi? Vastaus oli, että jos olisin esitellyt kirjan hänelle, niin hän olisi toiminut samoin. Heillä kyllä on hylly, joka on tarkoitettu pienkustantajielle, mutta kauppa käy huonosti. Siksi kirjoja ei oteta helposti, tilaavat jos joku kysyy.
Itse en tiedä missä ko. hylly kaupassa on ja epäilen, että tuskin moni muukaan asiakas. Ei ihme jos kauppa ei käy. Kuka osaa kysyä jos kukaan ei tiedä kirjan olemassaolosta, varsinkin jos lehdistö ei kiinnostu.
Parhaat hyllymetrit varataan valtakunnan julkisuuskirjailijoille, koska menekkiä pitää olla tilojen kalleuden takia. Rouva kiisti jyrkästi sen, että Suomalainen boikotoisi pienkustantajia. Mutta riskejä ei haluta ottaa eli Suomalainen ei osta pienkustantajien kirjoja sen vuoksi hyllyynsä.
Näkyvillä olo edistää kirjan myyntiä, ei jossain tiukassa rivissä vaikeasti otettavissa.
Voisihan kirjailija itsekin mainostaa lehdissä. Olen sitä joskus tehnyt muiden tuotteideni osalta, mutta lehti-ilmoittelu syö tuloksen, jos myynti on pientä. (Tässä kustantajan huomautus: myös meidän katteet menevät tästä syystä, muutama pieni ilmoitus kun ei myy yhtään enempää kuin ilmoittamatta jättäminen.) Ja tiedetäänhän, että hyvinmarkkinoitu ja mainostettu kirjakaan ei välttämättä myy. Myymäläpäällikkö kertoi tästä esimerkin. Eräs paljon mainostettu Finlandia-palkinnon saanut kirjakaan ei myynyt edes 60 sentin ale-hinnalla ja lopulta iso kasa kirjoja joutui tuhottavaksi. Joensuussa pidetään hyvänä myyntinä jo 20 kpl:een myyntiä.
Rouva myymäläpäällikkö oli ollut Saksassa edustamassa Suomalainen-ketjua nuorten kirjakauppiaiden päivillä. Siellä on tullut hyvin voimakkaasti esiin ekologisuus kirjojen valmistuksessa. Pehmeäkantiset kirjat tulevat syrjäyttämään entistä enemmän kovakantisia, pokkarit lisääntyvät jne. Hän oli ollut jopa hämmästynyt siitä voimakkaasta asenteesta mikä kirjakauppiailla vallitsi tässä eko-asiassa. Sähköisen kirjan nopeaan läpilyöntiin hän ei uskonut. Mutta mikä on nopeaa?
Tarina jatkuu: rouva kutsui minut käymään, mutta vasta pääsiäisen jälkeen. Lisäksi hän esitti kutsun syksyisin myymälässä pidettäville maakunnan kirjailijapäiville esittelemään teostani. Että silleen... punainen vaihtui jo keltaselle ja kohta vihreälle."
Tästä samasta asiasta väännetään kättä myös täällä Kemissä ja varmaan monessa muussakin kaupungissa. Varmaan paras keino saada kirja hyllyyn, on panna ystävät, tuttavat ja kylänmiehet kysymään kirjaa kaupasta. Tosin en tiedä, auttaisiko sekään.
Eija
perjantai 26. maaliskuuta 2010
tiistai 16. maaliskuuta 2010
VÄHÄTTELYÄ
Yöpakkaset paukkuvat, mutta iltapäivällä aurinko paistaa ja hanki kimmeltää niin, että ihan silmiin sattuu. Tulee se kevät sittenkin. Kevään kirjojakin on saatu maailmalle jo jonkinmoinen määrä, joihin kannattaa teidänkin tutustua vaikkapa lainaamalla kirjastosta niitä luettavaksi.
Käsikirjoituksiakin on tullut yhdessä humauksessa melkoinen määrä. Kun niitä lukee pitkään ruudulta, ovat silmät eri paria ja kiitän sitä, joka tekstinsä lähettää paperikopiona, koska se on ehdottomasti lukijaystävällisempi. Nyt on ollut kovasti taas esillä sähköisen kirjan tulo ja mikä siinä, jos vain tahtoo kirjan lukea muutoin kuin painettuna. Minä haluan kirjan kirjana, mutta kenties voisin matkaseuraksi harkita lukulaitetta, jolloin saa mukaansa paljon luettavaa, ja se vie vain vähän tilaa eikä paina paljon.
Tänään sain yllätävän viestin, jossa eräs kirjailija kertoi, että eräs kaupunkilehti Itä-Suomessa vastasi hänen visiittinsä tylysti:"Noita pienkustantamoita ei paljon kannata noteerata. Tänä päivänä kirjojen teko on niin helppoa." Sanoisin, että tuskin yhdellekään kirjan kirjoittaminen hirveän helppoa on, eikä täälläkään päässä niitä tuosta vain toisella kädellä huitaisten pysty työstämään. Joku menee helpommin, jonkun kanssa saa taistella, kun ei sitten millään tule valmista ja kaikki vastustaa. Ko. lehden toimittajasta voisi sanoa, että ammattitaito toimittajan ja käytöstavat tarvitsisivat hiomista aika lailla. Mutta sehän on nii-in helppoa nykyisin...
Ja aika kapoinen olisi kirjallinen kulttuurimme, jos ei pienkustantamoita olisi. Usein monet pienet ovat erikoistuneet vain tiettyyn genreen. Ja hyvä näin. Monta hienoa taidejulkaisua, sarjakuvakirjaa tai romaania olisi jäänyt julkaisematta, koska ne eivät ole kiinnostaneet isoja.
Me jatkamme omaa linjaamme edelleen, pienin uudistuksin, pienin askelin ja toivon menestystä jokaiselle kirjailijallemme - menestystä ja uusia hyviä ideoita tekstin pohjaksi.
Eija
Käsikirjoituksiakin on tullut yhdessä humauksessa melkoinen määrä. Kun niitä lukee pitkään ruudulta, ovat silmät eri paria ja kiitän sitä, joka tekstinsä lähettää paperikopiona, koska se on ehdottomasti lukijaystävällisempi. Nyt on ollut kovasti taas esillä sähköisen kirjan tulo ja mikä siinä, jos vain tahtoo kirjan lukea muutoin kuin painettuna. Minä haluan kirjan kirjana, mutta kenties voisin matkaseuraksi harkita lukulaitetta, jolloin saa mukaansa paljon luettavaa, ja se vie vain vähän tilaa eikä paina paljon.
Tänään sain yllätävän viestin, jossa eräs kirjailija kertoi, että eräs kaupunkilehti Itä-Suomessa vastasi hänen visiittinsä tylysti:"Noita pienkustantamoita ei paljon kannata noteerata. Tänä päivänä kirjojen teko on niin helppoa." Sanoisin, että tuskin yhdellekään kirjan kirjoittaminen hirveän helppoa on, eikä täälläkään päässä niitä tuosta vain toisella kädellä huitaisten pysty työstämään. Joku menee helpommin, jonkun kanssa saa taistella, kun ei sitten millään tule valmista ja kaikki vastustaa. Ko. lehden toimittajasta voisi sanoa, että ammattitaito toimittajan ja käytöstavat tarvitsisivat hiomista aika lailla. Mutta sehän on nii-in helppoa nykyisin...
Ja aika kapoinen olisi kirjallinen kulttuurimme, jos ei pienkustantamoita olisi. Usein monet pienet ovat erikoistuneet vain tiettyyn genreen. Ja hyvä näin. Monta hienoa taidejulkaisua, sarjakuvakirjaa tai romaania olisi jäänyt julkaisematta, koska ne eivät ole kiinnostaneet isoja.
Me jatkamme omaa linjaamme edelleen, pienin uudistuksin, pienin askelin ja toivon menestystä jokaiselle kirjailijallemme - menestystä ja uusia hyviä ideoita tekstin pohjaksi.
Eija
keskiviikko 10. helmikuuta 2010
ASIAN TYNKÄÄ
Lueskelin edellisen blogin alle kertynyttä keskustelua. Marikille kerrottakoon, että kyllä kustantajan intressissä on myös myynti ja markkinointi, mutta pienkustantaja ei yksin ehdi eikä ennätä joka paikkaan, vaikka tahtoisikin. Mutta kaikki mahdollinen apu ja neuvot annetaan, tosin toisten kirjailijoiden neuvot voivat olla käytännönläheisempiä kuin kustantajan. Lisäksi kirjastot ja kirjakaupat ovat erilaisia eri paikkakunnilla, joten julkkareiden järjestäminen on kirjailijan vastuulla.
Huomautettakoon, että ehdotin eräälle arvostelijalle (kirjailijamme), että puretaan sopimus, niin hän voi tarjota kirjaansa ihan minne tahtoo. Hän lähetti minulle mainion kirjeen, jonka vaatii allekirjoitettavaksi. Siinä sanotaan mm. että en ole hankkinut hänelle haastatteluja Iltasanomiin tai Iltalehteen, vaan hän on joutunut tekemään sen itse. En ole järjestänyt julkistamistilaisuutta J:n kirjakauppaan, vaan hän on joutunut tekemään sen itse. En ole levittänyt kirjaa kirjakauppoihin ja näin asiakkaat eivät ole voineet ostaa sitä. (Tästähän on jo ollut puhetta, että me emme voi vaikuttaa kirjastojen tai kirjakauppojen hankintoihin. Kirjakaupat eivät pienkustantamoiden kirjoja hyllyynsä ota, ellei se ole Finlandia- tms. ehdokas tai muutoin ponnahtanut pinnalle koko valtakunnassa.)
En ole myöskään hoitanut kirjan markkinointia ja myyntiä sopimuksen mukaisesti (?), sekä paljon muuta mukavaa. Näyttää siltä, että selittäminen on turhaa. Vaikka kuinka täältä lähettelisin sähköposteja ja tiedotteita itse kunkin kirjasta, niin eipä se paljon auttaisi, jos jossain takahikiällä kauppias innostuisi ja tilaisi yhden. Miksikähän useimmat pienkustantajat kyselevät kirjailijoilta, että kertokaapa, miten voitte auttaa meitä kirjanne markkinoinnissa? Ei varmaan turhaan. Kirjan myyntiin tarvitaan myös kirjailija. Kustantamo lähettää kirjoistaan tiedot tukkuihin, josta niiden pitäisi normaalisti levitä nettikauppoihin. Näin tosin ei aina käy. Siitä sainkin toiselta kirjailijalta äkäisen viestin. Kun itse soitin tukkuun, jonne hän oli ehtinyt soitella ja saanut tiedon, ettei kirjaa ole sinne ilmoitettu ollenkaan, niin minä taas sain tiedon, että onpa ja että on myös aika monien nettikauppojen tietokannoissa. Jälkijättöisesti tuli tieto, että kuva ei ollut tullut perille, vaikka meillä tiedosto näytti, että on mennyt sinne minne pitikin.
Voi kun äkäinen kirjailija älyäisi ensin ottaa yhteyttä tänne eikä ryhtyä soittelemaan tukkuihin. Se ei tunnu kivalta. Selvittäisin puutteet mieluummin itse. Tässä huomattiin se, että saa kaksi eri vastausta - kirjaa ei ole tiedostoissa ja kirja on tiedostoissa, ja että virhekin sitten löytyi - se kuvan puuttuminen, jota tosin meiltä käsin ei voinut mitenkään varmistaa. Kun katselette kirjanne tietoja netistä, ilmoittakaa ihmeessä tänne, jos ei sitä löydy nettikaupoista tai ei ole jostain syystä kuvaa.
Huomatkaa edelleen, että en myöskään pysty vaikuttamaan siihen, ilmoittelevatko nettikirjakaupat kaikkia kirjoja sivuillaan.
Tänään olen kerännyt tieoja taas sellaisen paikkakunnan kulttuuritoimituksista, joista meillä ei ennestään ollut osoitetiedostoa. Markkinointia kai on sekin, että lähetetään tulevista kirjoista tiedot alueen lehtiin. Tästä olen myös saanut useitakin nootteja. Kyllä ne tiedot meiltä menevät, mutta luulenpa, että kulttuuritoimittajat saavat jatkuvasti sähköposteja ja jotain menee ohi tai asia vain ei yksinkertaisesti heitä sillä kertaa kiinnosta.
En siis istu kädet ristissä tai pelaa pasianssia, vaan teen kaiken sen minkä osaan ja pystyn. Virheitä ja unohduksia sattuu jokaiselle ja toivonkin lempeää huomautusta, en tulikivenkatkuista silmille hyppäävää viestiä sähköpostiini. Eihän siinä olisi mitään järkeä, jos ei täältä käsin yritettäisi myydä kirjoja siinä missä kirjailijakin. Minä saan kapean leipäni tästä hommasta. En tee tätä harrastuksen vuoksi. Minähän toivoisin kaikille kirjailijoillemme useiden tuhansien menekkiä, sepä helpottaisi kummasti täälläkin.
Ai niin, arvatkaapa allekirjoitanko moisen kirjeen. Kyllä minä sen sopimuksen puran, koska itse sitä ehdotin, mutta en tuollaisella kirjeellä, koska siihen ei ole mitään syytä.
Tänään taidankin lopettaa hyvissä ajoin ja lähteä hiihtämään.
Eija
Huomautettakoon, että ehdotin eräälle arvostelijalle (kirjailijamme), että puretaan sopimus, niin hän voi tarjota kirjaansa ihan minne tahtoo. Hän lähetti minulle mainion kirjeen, jonka vaatii allekirjoitettavaksi. Siinä sanotaan mm. että en ole hankkinut hänelle haastatteluja Iltasanomiin tai Iltalehteen, vaan hän on joutunut tekemään sen itse. En ole järjestänyt julkistamistilaisuutta J:n kirjakauppaan, vaan hän on joutunut tekemään sen itse. En ole levittänyt kirjaa kirjakauppoihin ja näin asiakkaat eivät ole voineet ostaa sitä. (Tästähän on jo ollut puhetta, että me emme voi vaikuttaa kirjastojen tai kirjakauppojen hankintoihin. Kirjakaupat eivät pienkustantamoiden kirjoja hyllyynsä ota, ellei se ole Finlandia- tms. ehdokas tai muutoin ponnahtanut pinnalle koko valtakunnassa.)
En ole myöskään hoitanut kirjan markkinointia ja myyntiä sopimuksen mukaisesti (?), sekä paljon muuta mukavaa. Näyttää siltä, että selittäminen on turhaa. Vaikka kuinka täältä lähettelisin sähköposteja ja tiedotteita itse kunkin kirjasta, niin eipä se paljon auttaisi, jos jossain takahikiällä kauppias innostuisi ja tilaisi yhden. Miksikähän useimmat pienkustantajat kyselevät kirjailijoilta, että kertokaapa, miten voitte auttaa meitä kirjanne markkinoinnissa? Ei varmaan turhaan. Kirjan myyntiin tarvitaan myös kirjailija. Kustantamo lähettää kirjoistaan tiedot tukkuihin, josta niiden pitäisi normaalisti levitä nettikauppoihin. Näin tosin ei aina käy. Siitä sainkin toiselta kirjailijalta äkäisen viestin. Kun itse soitin tukkuun, jonne hän oli ehtinyt soitella ja saanut tiedon, ettei kirjaa ole sinne ilmoitettu ollenkaan, niin minä taas sain tiedon, että onpa ja että on myös aika monien nettikauppojen tietokannoissa. Jälkijättöisesti tuli tieto, että kuva ei ollut tullut perille, vaikka meillä tiedosto näytti, että on mennyt sinne minne pitikin.
Voi kun äkäinen kirjailija älyäisi ensin ottaa yhteyttä tänne eikä ryhtyä soittelemaan tukkuihin. Se ei tunnu kivalta. Selvittäisin puutteet mieluummin itse. Tässä huomattiin se, että saa kaksi eri vastausta - kirjaa ei ole tiedostoissa ja kirja on tiedostoissa, ja että virhekin sitten löytyi - se kuvan puuttuminen, jota tosin meiltä käsin ei voinut mitenkään varmistaa. Kun katselette kirjanne tietoja netistä, ilmoittakaa ihmeessä tänne, jos ei sitä löydy nettikaupoista tai ei ole jostain syystä kuvaa.
Huomatkaa edelleen, että en myöskään pysty vaikuttamaan siihen, ilmoittelevatko nettikirjakaupat kaikkia kirjoja sivuillaan.
Tänään olen kerännyt tieoja taas sellaisen paikkakunnan kulttuuritoimituksista, joista meillä ei ennestään ollut osoitetiedostoa. Markkinointia kai on sekin, että lähetetään tulevista kirjoista tiedot alueen lehtiin. Tästä olen myös saanut useitakin nootteja. Kyllä ne tiedot meiltä menevät, mutta luulenpa, että kulttuuritoimittajat saavat jatkuvasti sähköposteja ja jotain menee ohi tai asia vain ei yksinkertaisesti heitä sillä kertaa kiinnosta.
En siis istu kädet ristissä tai pelaa pasianssia, vaan teen kaiken sen minkä osaan ja pystyn. Virheitä ja unohduksia sattuu jokaiselle ja toivonkin lempeää huomautusta, en tulikivenkatkuista silmille hyppäävää viestiä sähköpostiini. Eihän siinä olisi mitään järkeä, jos ei täältä käsin yritettäisi myydä kirjoja siinä missä kirjailijakin. Minä saan kapean leipäni tästä hommasta. En tee tätä harrastuksen vuoksi. Minähän toivoisin kaikille kirjailijoillemme useiden tuhansien menekkiä, sepä helpottaisi kummasti täälläkin.
Ai niin, arvatkaapa allekirjoitanko moisen kirjeen. Kyllä minä sen sopimuksen puran, koska itse sitä ehdotin, mutta en tuollaisella kirjeellä, koska siihen ei ole mitään syytä.
Tänään taidankin lopettaa hyvissä ajoin ja lähteä hiihtämään.
Eija
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)