keskiviikko 19. syyskuuta 2012

SYKSYN KUULUMISIA

Kesä on mennyt kuin huomaamatta. Minun kesäni on ollut sadetta ja tuulta. Monenlaiset elämäntilanteet ovat johdattaneet pitkin polkua, joka on tuntunut kovin kuoppaiselta. Syksyn kauniit päivät ovat olleet harvassa ja marjametsään menokin on ollut välillä sadesäässä tarpomista. Talven marjat on kuitenkin kerätty. Kuun vaihteessa sain uutisen suuresta palosta Coinissa, Alhaurinissa ja Mijaksessa. Jännitin taloni puolesta eikä tulirintama kovin kaukana siitä ole kulkenutkaan. Surettaa monien paikallisten puolesta. N. 200 taloa on tuhoutunut, Ojenissa kokonaisia kerrostaloja. Tuhansia eläimiä kuoli liekkehin, kun pakopaikkaa ei ollut. Ihmisiä kuoli 1 ja joitakin loukkaantui. Kauheaa on myös se, että luonto on tuhoutunut äärettömän laajalta alueelta; mm. kauniit sembramänniköt, eukalyptukset, jotka humisivat tuulessa kauniin Barranco Blancon rinteillä. Tähän laaksoon olen myös kirjani Valkoinen laakso osan tapahtumista sijoittanut. Liekö tuo kirjoitettava uusiksi, jossa joku roikale sytyttää maastopalon ja se hotkaisee niin rosvot kuin poliisitkin. No, tällä hetkellä ei ole aikaa kirjoitella, vaikka pää on täynnä ideoita. Ne työnnän syrjään toistaiseksi ja lähdenkin katsomaan, mitä talolleni kuuluu. Onko ohutta tuhkaa tunkenut huoneisiin, joudunko taas niin siivous- kuin maalaustalkoisiinkin? Sydän sykkyrällä mietin, miltä ympäristössä näyttää. Mitä pikkukaupungissa mietitään kaikista menetyksistä? Mitkä ovat naapureideni tunnelmat? Monet ovat kirjoitelleet ja soitelleetkin kysyen arasti vuokraanko minä taloa. Vastaus on kyllä, vuokraan sitä ihmisille, joiden kuvittelen asuvan talossa särkemättä ja sotkematta. Yksi peruutus tuli tuon tulipalon takia, pariskunta ei halunnut tuhkan sekaan. No, minun pihani eikä naapurinkaan piha ole palanut ja rintaman on kerrottu olevan n. puolen kilometrin päässä, joten ehkä siellä vähän voi tuulella nyt pölistä. Toivotaan syyssateita sinnekin. Kirjasyksy on ollut mielenkiintoinen. Kolme kovaa, Kaikkonen, Pipatti ja Anttila ovat panneet tahoillaan tuulemaan ja jokainen heistä on myynyt kirjojaan mukavia määriä. Ja jokaisella on ollut suunnitelmia kirjojensa markkinointiin omassa elinympäristössään. Mennään kirjapiireihin, lukupiireihin, markettien aulaan, kirjastoihin puhumaan, kouluille puhumaan. Ideat eivät näytä tältä kolmikolta loppuvan. Toivonkin heille onnellisia hetkiä lukijoiden kanssa keskustellessa. Toki jokaiselle kirjailijallemme toivoo menestystä. Kirjan eteen on tehty työtä, mutta se lopu siihen, että valmis kirja on käsissä. Se on saatava omista käsistä lukijoiden käsiin. Aina se vain ei ole niin helppoa, jos ei uskalla, ehdi tai ei ole sen vertaa kontakteja, että saisi vetoapua. Kuitenkin kaikille kirjailijoille oikein satoisaa syksyä! Toivottelee Eija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti