Olen saanut moitteita. En ensimmäistä kertaa enkä luultavasti viimeistäkään. Niitä on tullut siitä syystä, että kirja ei ole tuottanut kuin satasia. "Odotin paljon enemmän." Tämä on vakiolause. Ymmärrän pettymyksen. Moni on uskonut löytäneensä sateenkaarenpään, sen kilisevät kulta-aarteet, jotka osoittautuvat ajan myötä kissankullaksi. Näin se vain menee. Useimmat kirjat ovat jo vanhoja ja alennusmyyntitavaraa kolmen neljän kuukauden kuluttua. Ja koska pienkustantamoilla ei ole suuriakaan mahdollisuuksia saada edes sitä ale-kirjaa kirjakauppojen ale-tiskeille, ainoa vaihtoehto on koettaa myydä mitä pystyy Kirjavälityksen kampanjoiden kautta, toivoen tietysti, että kirja hyväksytään kyseiseen kampanjaan ja toisen toiveen ollessa se, että joku tilaa kampanjatuotetta. Nyt on meneillään isänpäiväkampanja, johon sain useampiakin kirjoja ujutettua mukaan, mutta senpä näkee sitten, menikö mitään. Kesäkampanjassa, johon oli yhdistetty lastenkirjat, saimme peräti kaksi romaania ja kourallisen lastenkirjoja menemään. Hoen aina kaikille, että myyty kirja on myyty kirja ja näin on pakko tsempata itseäänkin. Mutta kun muistaa nurkkiin kertyvät kirjakasat, ei paljon hymyilytä. No, meillähän on nimikkeitä valtava määrä eikä koskaan osaa laskea painosmääriä niin oikein, etteikö varastoon jäisi jokunen pölyttymään. Näistä jokusista sitten se kirjavuori kasvaakin. Ja kirjakasat kun eivät maksa sähkölaskuja, maitopurkkia tai niistä en saa muovattua kenkiä jalkaani ja takkia niskaani, niin ne pienetkin kivet on käännettävä.
Mutta vaikeaa se on, kun tilastot kertovat kaunokirjallisuuden myynnin laskeneen edellisvuodesta 10 %. Meillä pienillä se näkyy paljon herkemmin ja saatta olla jollekin jossain vaiheessa jopa kriisin paikka. Onhan se ihan eri juttu myydä 100 kpl:een painoksesta kymmenen kirjaa vähemmän kuin 2000 kpl:een painoksesta 200 kpl. Toisessa jää katetta kummasti, toisesta ei kustantamolle yhtään mitään muuta kuin työn ilo. Näitä työniloja pitääkin pyrkiä karsimaan kovalla kädellä. Yksi päätöksistä on se, että jos emme ole myyneet tiettyä määrää kirjaa kirjailijalta, seuraavaa emme julkaise, vaikka se olisi kuinka hyvä tahansa. Kokemus on osoittanut, että toinenkaan kirja ei kanna. Suomi on täynnä kustantamoja, joten sitten vain tarjouskierrokselle, jollain toisella voi olla toisenlainen tyyli ja asiakaskunta ja kirja löytää lukijoille.

Toinen moite oli pettymys kirjan hintaan. Se nyt on mitä on. Näitä moitteita olen saanut muutamia silloin tällöin. Jos kirjailija haluaa jokusen euron kirjastaan, se on otettava hinnoittelussa huomioon(ja tähän asti jokainen on halunnut), paino ei paina ilmaiseksi, Kiitokuljetus ei kuljeta kirjoja meille ilmaiseksi, me emme saa Itellalta ilmasta palvelua lähettäessämme osan varastosta Kustannustaitoon, emme myöskään saa ilmaiseksi lähetystä Kirjavälitykseen, joka vaatii kirjat ilman toimituskuluja, kuten isoimmat kirjakauppaketjutkin. Myöskään kirjan kanssa työskentelevät eivät toimi hyväntekeväisyysperiaatteella. Joten saapi moittia, mutta ei se auta.

Ja se elinikä, joka kirjalla on, se kummastuttaa ihmisiä.Kuinka se voi olla 3-4 kuukautta. Mutta näin se on. Kun ilmoitamme uuden kirjan syntyväksi, sitä tilataan noin kahden kuukauden aikana se määrä, jonka melkein voimme vannoa lopulliseksi myynniksi. Joskus joku asia potkaisee hetkeksi vauhtia uudelleen, mutta kun sesonki on ohi, tilauksia kirjasta ei enää tule. Ainoa joka siihen voi vaikuttaa, on kirjailija itse. Ahkerat esilläolijat, jotka kulkevat kirjastojen lukupiireissä, keskusteluilloissa, menevät mukaan jos mihin myyjäisiin ja kissanristiäisiin pitävät kirjaansa hengissä ja aina silloin tällöin kolahtaa tilaus sähköpostiin. Kun kirjailija on hiljaa ja odottaa kammiossaan ihmettä tapahtuvaksi, sitä saakin sitten odottaa. Tosin se aina jonkun kohdalla on totisinta totta ja se hänelle sitten suotakoon.

Muistakaa ihmiset Helsingin kirjamessut ja Pienkustantajien osasto 7b58. Sieltä löydät runsaan valikoiman myös Nordbooksin kirjoja.

Tulevaa odotellen, tätä päivää eläen

Kohta taas koittaa viikonloppu, jolloin kirjojen ystävät ovat koolla. Ensimmäistä kertaa myös Nordbooks osallistuu Helsingin messuille yhdessä useiden muiden pienkustantajien kanssa. Toivon, että kauppa käy, että tarjolla olevat kirjamme löytävät lukijoille.
Itsekin lähden tällä kertaa käymään messuilla, sillä koskaan aiemmin en ole Helsingin kirjamessuilla ollut. Paikka on täältä katsottuna liian syrjässä. Lentoliput ja junaliput eivät ole ilmaisia. Nyt järjestelin tulemistani jo hyvissä ajoin. Sairaanhoitajasisareni sai järjesttettyä koko viikonlopun vapaaksi, joten puksuttelen yöjunalla Hämeenlinnaan, aamupalan jälkeen hyppäämme autoon ja kuskiksi on lupautunut hänen miehensä. Näin sitten pääsen mukavasti perjantaina katsastamaan nämä messut. Lauantai on pyhitetty hyvälle ruualle ja Hämeenlinnan teatterille. Tuntuu kuin lomaa odottaisi ja pieni lomahan se onkin. Irtiotto siitä arjesta, jossa elän.
Syksyn kaikki kirjat ovat lähestulkoon ilmestyneet, pari vielä painossa. Aloittelin juuri oikolukua alkuvuodesta ilmestyvään kirjaan ja Tiina työstää toista hyvässä vauhdissa. Sain jopa aloiteltua omaakin tarinaa, joka jauhaa kipeästi mielessä. Jos ei muuta ehdi, niin runko ja pääkohdat on pakko kirjata ylös. Muutoin ajatus ei anna rauhaa.
Pitkin syksyä on tullut todella hyviä käsikirjoituksia, valmiita ja hienosti kirjoitettuja, joita on ollut mukava lukea, mutta kun niitä tulvii joka tuutista, niin välillä pakkaa stressaamaan, kun ei ehdi tarpeeksi nopeasti lukea ja kirjailijat jo kyselevät, missä mennään.
Sattui taas kerran sellainenkin tapaus, että kun soitin eräälle henkilölle, onko hän vielä halukas julkaisemaan tekstinsä, ja lähetettyäni hänelle sopimuksen allekirjoitettavaksi, hän lähettelee sähköpostiin kysymyksiä kirjan työstöstä. Vastasi, että oheistan, kunhan sopimus palautuu. Huomioni olin kirjannut lukiessani ylös, kuten teen aina, mutta eräästä kokemuksesta viisaampana, en ala ohjeistaa enää ketään, ennen kuin sopimus on palautunut. Tänä syksynä ilmestyi eräältä kustantamolta kirja, jota työstettiin etukäteen, annettiin ohjeita kirjailijalle tiettyjen kohtien uudelleen kirjoittamiseksi. Kunnes sitten huomasin, että hei mehän emme ole saaneet sopimusta takaisin. Soitin kirjailijalle, joka vastasi minulle, että hän sai juuri sopimuksen toiselta meitä vähän isommalta kustantamolta.Sori vaan ja anteeksi. Hän oli käyttänyt minua työjuhtana. Hain sitten kirjan ilmestyttyä sen kirjastosta ja kas kummaa, sielläpä nuo tietyt kohdat on korjattuna ja kirjoitettuna juuri niin kuin olin opastanut. Meinasin kerätä sähköpostit ja painella lakimiehelle, mutta ajattelin sitten, että olkoon mokoma, mutta toisaalta säilytän paperisena nuo postit, jos vaikka joskus tulisi rahapula ja lähtisin peräämään palkkaa työstäni. Nyt olen varovainen. Työtä kun on ilman siipeläisiäkin. Siksi meiltä ei enää koskaa tule yksityiskohtaisia neuvoja, ellei minulla ole sopimuspaperi nenän alla. Mutta - ainahan saa yrittää.

Tänä syksynä meillä on monta todella hyvää kirjaa, jotka eivät häpeä isompien kustantamojen kirjoja. Sanoisin jopa, että ovat parempia kuin jotkin isojen uutuuskirjat. Ja näistä erinomaisista kirjoista kannattaa mainita Pertti Kultalahden Kuilun partaalla, Jani Tapolan Roolipeli, Katja Almin Keijuleikki, Jussi Wahlgrenin Taivaanrannan perillinen ja kaikki nuo muutkin. Yksikään ei häpeä isompien rinnalla. Joten nostakaa rinta röyhylle ja hymyilkää. Toivon vain, että nuo kirjat löytäisivät lukijoille.

Menkää hyvät ihmiset käymään messuilla ja vierailkaa myös meidän osastollamme ja tutustukaa pienkustantajien tarjontaan. Osasto on 7 b58. Siellä saatat mahdollisesti tavata myös nordbooksilaisia kirjailijoita.

Eija