TAPAHTUMIA ESPANJAN REISSULTA

4.5 keskiviikko

Talossa oli kauhea sotku, tai on vieläkin. Pacon kanssa haimme kaasua, maalia ja tarvikkeita. Alakerta on pakko maalata. Kun yöllä saavuin, näin että jääkaapin ja pakastimen ovet olivat auki ja ne hurisivat kuin viimeistä päivää ja olivat umpijäässä.
Vuokralainen on vienyt pojan taulun, satelliittiboksin virtajohdon ja hukannut jonnekin kattilani ja muut keittovehkeet. Varasto on sekaisin ja senkin ovi retkotti auki, oli vielä vanha polkupyörä pantu oven pönkäksi. Avainta ei löydy eikä ovirejaksien ketjulukkoa avaimineen. Kun näin kaiken, kyllä itku ei ollut kaukana. Tänään on pitänyt hankkia siivousvälineistä alkaen kaikenlaista, sillä juuri mitään ei ollut jäljellä.
Huomenna Paco aloittaa maalausremontin ja minä jatkan keittiön siivousta.

5.5 torstai
Paco tuli kahdeksalta ja lähti yhdeksältä illalla. Piti tosin parin tunnin siestan, mutta silti päivä oli pitkä ja raskas. Itse siivosin edelleen keittiötä, järjestin pikkumakkarin ja siivosin senkin. Keräsin appelsiineja aamumehua varten ja ruokin villikissat. Tai kissat jotka eräs vuokralainen jätti jälkeensä ja nyt ne asustavat jossain lähistöllä ja käyvät syömässä työkaluvajassa.
Paco sai jollain virityksellä minulle radion kuulumaan ja on sentään jotain, vaikka ei tv näykään. Putkimies käväisi aukomassa hanat ja putsaamassa suodattimen. Pitäisi opetella homma itse, kun moskaa kertyy niin nopeasti ja hanoista ei tule vettä. On tämä talo semmoinen työleiri että. En ole ennättänyt nettibaariin, sähköposti varmaan pullistelee viestejä. Kenties huomenna siestan aikaan sitten.

9.5 maanantai
Joka päivä olen raatanut kuin orja. Appelsiinimehun voimalla sitä jaksaa kai. Sunnuntai oli lepopäivä jollekin, minä jatkoin töitä pihalla ja yritin kaksi kertaa kaupungilla nettibaariin. Vaan linjat eivät kuulemma toimineet. Täällä kummastuttaa sekin, että kun puhelimessani on Movistar, en pääse minnekään. Vain viestit kulkevat ja voin ottaa vastaan puheluita. Kun se vaihtuu Vodafoneksi yhtäkkiä, niin taas toimii. Ollaanhan Espanjassa! Enkä osaa mitenkään lukita Vodafonea puhelimeen. Pitää vain odotella, että jospa huomenna olisi oikea yhtiö, jonka linjat pelaavat.
Nyt ollaan talossa jo onneksi ulkopuolella. Pikkuista korjailua siellä täällä, sateet tekevät täällä ylämaissa tuhoja ja maalia suditaan yleensä joka toinen vuosi, jos talo halutaan pitää siedettävän näköisenä.
Yölinnut viheltävät ja kaskaat sirisevät korvia huumaavasti. Ääniin sekoittuu sammakoiden kurnutus ja koirien ääntelyt. Aamulla oli aika kylmä, vain kolmetoista astetta ja sen on täällä kosteudessa todella kylmä. Mutta päivällä oli sitten reilusti päälle kaksikymmentä ja vaikka en paljon auringossa ollut, niin huomasin käsivarsieni kärähtäneen. Aurinko on arvaamaton.

12.5 torstai
Ja sitten tapahtui... puhelin on soinut koko päivän ja se tietää isoa laskua. Jotkut eivät osaa olla jaarittelematta, vaikka kuinka yrittää sanoa, että olen ulkomailla ja vastaanotettu puhelukin maksaa (aika paljon). Ja itse on ollut pakko soittaa paniikkipuheluita putkimiehelle ja kotiin. Eilen illalla alkoi kuulua veden tippumista ja luulin ensin sen tulevan kylppäristä. Ei mitään. Suljin jopa vessan venttiilin ja ei kun tip, tip, tip. Hain taskulampun ja könysin pieneen varastoon, jossa on kuumavesiboileri. Siellä kaikki kunnossa. Tip, tip, tip ja pumppu kolahti vartin välein. Keittiössä ei mitään, tip, tip, pumpun kolahdus. Oli sysipimeää enkä pystynyt enempää asiaa tutkimaan. Nukuin huonosti, koska tip, tip oli muuttunut aamupuolella lirinäksi. Jossain vuotaa ja paljon. Aamulla painelin katolle, kummalliseen pikku komeroon tai mikä lie suoja, jossa on jotkin vesisuodattimet ja järkytyin, sillä siellä velloi varmaan 15 senttiä vettä. Ei kun kippoa hakemaan ja äkkiä paikka kuivaksi. Paco tuli kohta, minä lapoin vettä, puhuin samalla puhelimeen kotiin päin. - Que pasa? Paco huutaa autostaan. Mitäpä siihen kuin muchos problemas. Sain kattokomeron tyhjäksi ja sitten putkimies remmiin ja vähän äkkiä. Paco sai onneksi veden tulon loppumaan aika pian ja kohta ennätti putkimieskin hätiin. Siinäpä sitten hinattiin jopa porakaivon ties kuinka monta kymmentä metriä syvällä ollut pumppu ylös, koska hiekka ja lieju tukkivat suodattimen (viime viikollahan se putsattiin). Hanat eivät toimi, kun sihdit ovat jatkuvasti tukossa ja vessan sisukset saa vaihtaa kerran vuodessa. Toivorikkaana nyt pumpun tarkistuksen jälkeen se jätettiin n. 5 m ylemmäs kuin aiemmin, jos kaivosta onkin noussut pohjalta ajan ja sadeveden mukanaan tuomaa liejua ja maa-ainesta, joka sitten nousee putkiin ja särkee vesilaitteet. Siinä vuotavassa aparaatissa oli hiekkaa sisällä.
Lämmintä oli + 26. Heti kun aurinko laski, vilu värisytti. Säät ovat muuttuneet oudosti. Sataa paljon ja on kylmempi kuin ennen. Pojanpoikani syntyi täällä kolme vuotta sitten huhtikuussa ja nukkui vaunuissa pikkuinen paita yllään ja illallakin oli tosi lämmintä. Nyt auringonlaskun jälkeen pitää vetää kiireesti pitkähihaista päälle. Viva España!

14.5 lauantai
Paco on ollut sairaana eilisaamusta ja olen touhunnut omiani. Putsannut terassin, maalannut sateen syömiä terassin pylväikköjä, kuskannut roskia kaupunkireissulla, kitkenyt ja kastellut. Tänään jatkoin maalaushommia. Putkimies puhdisti jonkin sihdin eilen pesukoneesta ja sain pestyä peräti kaksi koneellista pyykkiä, kun huomasin, että kone pyörii ja pyörii eikä ohjelma lopu. Sammutin koneen ja ihmettelin suhinaa. Kone täyttyi vedellä. Sulkuventtiili ei myöskään toiminut. Puutarhan kasteluun tarkoitettu hana sulki myös veden tulon pesukoneeseen, mutta kun illalla piti kuitenkin kastella, niin vesi tuli vauhdilla myös pesukoneen letkusta, jota yritin tulpata vaikka millä - onnistumatta. Seuraavana aamuna menin yhdenlaisen mutterin kanssa rautakauppaan ja selitin, että tämmöinen, kokomallina oli pesukoneen liitos. Minussa on putkimiesainesta ihan selvästi, sillä onnistuin tulppaamaan putken. Mutta taas yksi rahareikä lisää. Uusi pesukone saa tosin odottaa toiseen aikaan. Keskustassa on pesula, joten isompi pyykki pitää viedä sinne ja pikkupyykin voi pesaista käsin. Jospa huomenna olisi ensimmäinen vapaapäivä eli se lomapäivä, jota ihmiset luulevat minun täällä viettävän.

19.5 torstai
Kolme päivää sadellut. Eilen ehdin juuri käydä Fuengirolassa asioitani hoitamassa ja kohta palatessa alkoi taas sataa ja vettä sitten tuli kuin suihkussa täysillä. Yöllä heräsin kauheaan ukonilmaan. Eipä tullut nukkumisesta mitään, kun paukkui ja salamat leiskuivat. Ja vesi lirisi niin, että epäilin kohta tarvittavan Nooan arkkia. Väsytti vietävästi, kun Paco tuli aamulla ja eikun hommiin. Ne hommat sitten lopetettiin puoli kahdeksalta. Tänään on ollut taas kauhea kielten sekamelska; engl. naapuri kävi juttelemassa ja kohta piti vääntää espanjaa. Ja meillä ei näy tv:stä kuin Astra ja on äärettömän ärsyttävää katsoa saksaksi dubattua elokuvaa, kun tietää millaiset äänet ihmisillä oikeasti on. Onneksi on tullut luettua pitkä saksa. Välillä tuntuu, että muistaa sanat niillä kielillä, joita ei tarvitse. Vaikeaa on myös, kun Paco puhuu andalusialaisittain; esta on ehta, pez on peh eli hän ei sano ässää vaan sen ja h:väliltä ja kyllä sitä välillä on ihan h:na, kun ei tajua yhtään mitään, vaikka luulee tajuavansa. Tällä reissulla on tullut opittua työkalujen nimiä ja kirosanoja miedoista vähän tukevampiin.
Eilen illalla kävin marketissa ja piti ostaa koiran ruokaakin. Panin pussin käsilaukkuun ja tiputtelin kourallisia roska-astioiden tietämille. Toivottavasti se pikkuinen kadulle hylätty koira löysi jotain niistä kourallisista.

21.5 lauantai

Liittykäämme härkätaistelujen vastustajiin. Ne härät eivät ole raivoja, niitä vain ärsytetään ja kidutetaan. Hemmettiin kaikki, jotka ajattelevat että matadori on suuri sankari. Minä huudan hurraata, kun härkä seivästää miehen. Härkätaistelu on silkkaa eläinrääkkäystä! Samoin kuin maalla salaa järjestetyt koiratappelut! Tämä on lauantaiviihdettä tv:ssä.

23.5 maanantai

Äsken juoksi iso hiiri vessassa. Mistä sinne on osannut? Ja pihalla sentään pyörii vakituiseen pari entisten vuokralaisten hylkäämää kissaa. Ovatkohan liian hyvällä ruualla, kun noin lihava otus on päässyt taloon. Toivoa sopii, etteivät piiskahännät ota tavakseen vierailla sisällä. Senpä näkee, kun palaa. Silloin on viriteltävä ansoja. Hyi! Ja muurahaisia, niitä on hirveästi. En muista koskaan nähneeni niitä niin paljon kuin nyt. Ostin suurimman myrkkyjauhepussin, jonka rautakaupasta löysin. Minulle hymyiltiin vinosti, että tähän aikaan muurahaisia on paljon - siis todella paljon eikä niitä saa hengiltä sitten millään. Nyt ei pihalla ole sandaaliaika. Johonkin kun seisahdut, kohta ovat nilkat täynnä pieniä mustia vihulaisia. Tennarit ja nilkkasukat on pakko olla, vaikka kuinka varpaat hikoavat. Tänään oli +30 parhaimmillaan varjossa.

Paco kertoi, että täällä hyysätään pakolaisia samoin kuin Suomessa. Hän on työtön, vaimo kotona hoitaa sairasta äitiään ja poika on eka luokalla. Ruuasta, kirjoista ja koulupuvusta pitää maksaa, ja kun olivat jossain vesipuistossa koulun kanssa, siitäkin piti maksaa, mutta pakolaisten kouluasiat maksaa kunta. Vaimo oli kysynyt, miksi näin, koska eiväthän heidän tulonsakaan ole kummoiset, täällä työttömyyspäiväraha on liitossakin olevalle todella pieni. Vastaus oli, että toiset ovatkin pakolaisia. Paco sanookin, että siinä suhteessa Espanjassa esiintyy aika lailla rasismia. Minimaalisilla tuloilla sinnittelevät tavalliset espanjalaiset eivät viranomaisten selityksiä ymmärrä.
Niinpä niin, samaa joka puolella.
Ajelin iltapäivällä Fuengirolaan isoon ostoskeskukseen. Pojanpojille McQueen t-paitoja, itselle jugurttia, patonki ja suklaata. Vuoristotiellä harhaili laiha koira. Olisin pysähtynyt, mutta ei ollut sopivaa paikkaa. Olisin nakannut patongin koiralle. Suomalaisten pitämä koiratarhakin on tupaten täynnä. 400 koiraa ja Evira aikoo kiristää Suomeen tuontia, on päätellyt homman olevan kaupallista. Mutta homma on vapaaehtoista ja lähestulkoon erilaisten lahjoitusten varassa. Minäkin panen silloin tällöin rahaa kympin pari Espanjankoirat.com tilille. Tässäkin on eläimistä pitäville yksi avustuskohde ja vitonenkin kovaa valuuttaa. Tai sitten voi adoptoida itselleen koiran tai täällä käydessään olla lentokummina. (Koiraa ei saa Suomeen ilman matkustajaa.)

25.5 keskiviikko

Viimeinen päivä. Eilen oli + 32 varjossa. Kävin Guardia Civilin pakeilla ja tein rikosilmoituksen vuokralaisesta. Paco kävi illalla myrkyttämässä muurahaiset, mutta koko tonttia on mahdoton myrkyttää. Ne tulevat kohta taas. Poliisit etsivät jotain roistoa ja helikopteri pörräsi ympäristössä vaikka kuinka kauan. Lienee pahempikin rikollinen, kun helikopterin voimin etsittiin. Eipä silti, jatkuvasti joku listii jonkun, englantilaislehdistä voi lukea, kun espanjalainen tappoi englantilaisen tai englantilaiset tappoivat toisiaan, marokkolaiset tai romanialaiset raiskasivat ja pahoinpitelivät tyttöjä. Marbellassa herrat ja raharikkaat taas tekevät omiaan ja luulevat, ettei heihin lain koura yllä.
Eilen luin, että juuri päättyneessä oikeudenkäynnissä poliisin tappanut espanjalainen nuorukainen sai 93 vuotta linnaa. Täällä ei päätä silitellä.
Siivoilen, kerään vähän hedelmiä kotiin tuotavaksi, ehdin jopa eilen vähän lukeakin, pari lomapäivää ennätin siis saada.

26.5 torstai

Puhelu ennen lähtöä. Pojanpoika 1 v on keuhkokuumeessa ja joutunut sairaalaan. Onneksi olen paluumatkalla, sillä muutoin olisi pakko palata kotiin. En saisi hetken rauhaa mielelleni. Ja totta kai Malaga-Hki kone oli myöhässä kuin myös Hki-Kemi. Hui, kun täällä on kylmä.

MATKALLA MAAILMALLE

Vappupäivä valkeni aurinkoisena, linnut tekevät pesää pihakuuseen, kuovit huutavat läheisellä pellolla ja sorsapariskunta on saapunut pihan vesilätäköihin syömään kuten joka kevät.
Itse olen työn touhussa, sillä tiistaiaamuna häämöttää lähtö Espanjaan ja ennen sitä täytyy saada viime kuun kirjanpito ajantasalle niin omassa kuin miehenikin yrityksessä, laittaa laskut maksupalveluun ja laskuttaa kaikki laskutettavat asiakkaat sekä tehdä monet muut pienet, mutta välttämättömät asiat siihen malliin, että täällä päässä pärjätään. Espanjasta voin vain vastailla sähköposteihin. Läppäri lähtee mukaan, joten en ihan lomaa perillä vietä. Oikoluettavat menevätkin nyt toistaiseksi toisaalle, mutta muuta työtä on ihan omiksi tarpeiksi. Lisäksi sormiani syyhyttää päästä punomaan kieroja juonia tarinaan, jonka synopsiksen tässä jo taannoin kirjoitin. Saa nähdä jaksaako ja ehtiikö sitä sitten työstää yhtään.
Vuokralaiseni jätti talon ilmoittamatta siitä minulle, lisäksi hän jätti sähkölaskuja maksamatta niin paljon, että minulta katkaistiin sähkö. Sain tietää siitä vasta kun pommitin naapuriani sähköposteilla kysyäkseni mitä ihmettä siellä tapahtuu. Espnajalainen puutarhurini sitten valisti minua. Jopa sähkömittari on viety pois. Siinäpä sitten soittelemaan gestoriaan, että socorro, por favor! Asia oli juuri niin kuin Paco kertoi. Ei mittaria eikä sähköä. Gestoria sitten solmi uuden sopimuksen ja maksoi erääntyneet laskut, mutta kun kaikki on hidasta, niin mennessäni talooni, saan varautua taskulampun kanssa toimimiseen. Vettä ei myöskään tule, koska ei ole sähköjä, vesi kun tulee porakaivosta ja toimiakseen pumppu tarvitsee sähköä. Sähköt on luvattu seuraavaksi päiväksi saapumiseni jälkeen, mutta otan lupauksen varauksella.
Odotan myös mokoman vuokralaisen jättäneen asunnon siivoamatta ja kuinka paljon lienee seinissä reikiä, kun sillä oli semmoisia paneelipattereita ruuvattuna vähän joka puolelle. Tuskin on pakkeloinut ja maalannut niitä. Arvannette, että odotan näkeväni talon päivänvalossa.
Sen lisäksi on mentävä asianajani luokse ja pantava sähkölaskut perintään, jos ei hyväkäs vapaaehtoisesti niitä maksa.
Jos koko lähes kuukauden oleskeluni menee maalaus- ja paklausurakoinniksi, on turha kuvitella, että juuri muuta jaksaa edes tehdä. Olisi edes tuttuja paikalla, että voisi värvätä talkooporukan, mutta monet ovat paenneet lamaa takaisin Suomeen.
No jotain positiivista on toki. Aiemmin sain heilua puutarhassa saksien, sahan ja viidakkoveitsen kanssa eikä sittenkään tullut valmista ennen pois lähtöäni. Nyt on onneksi Paco, joka hoitaa sen puolen. Joten ehkä selviän kunnialla kaikesta ja ehdin istuskella terasilla tai sitruunapuun alla ja antaa Andalusian auringon sulatella talven aikana jumituneita lihaksia. Kenties ehdin tutustua kaupungin kirjastoonkin, käydä vähän shoppailemassa (joka tosin kohdallani tarkoittaa sitä, että katselen, käyn kahvilla tai syömässä ja mukaan tarttuu jostain tuore leipä ja luultavasti kirja tai pari.)
Aion silti uskaltaa vuokrata taloani edelleen - tosin lyhytaikaisesti, mutta nyt sinne pääsevät vain suomalaiset, ihmiset jotka tunnen tai joiden taustaa voi vähän tarkistaa.
Toivotan kaikille oikein ihanaa toukokuuta, palaan blogiin Espanjan kokemusten kera, kunhan olen taas kotona.

Eija