sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Työrauha on kullan arvoista

Ilta on pimentynyt, tammikuu takanapäin, lumituisku takoo ikkunaa ja viheltää piipussa. Käsikirjoituksia on kertynyt luettavaksi melkoinen pino, joku jo odottamiseen kyllästynyt pommittaa kysymyksillä, milloin, milloin... Kevään kirjat ovat työn alla ja esikoiskirjailijat jännittävät jo nyt millaisen vastaanoton kirja saa.
Sähköposti tulvii kysymyksiä ja kun yhteen vastaa, tulee paluupostissa lisää, lisää, lisää... Huomaan, että jokaisen päivän aamusta menee hyvää työaikaa pelkkiin selittelyihin ja tyhjänaikaisiin kysymyksiin tunti, maananataiaamuisin jopa parikin tuntia. Mietin mitä teen noille kysyjille. On sellaisiakin, jotka eivät lue sopimustaan kunnolla ja sitten saan viestejä asioista, jotka selviävät lukemalla kustannussopimuksen läpi. Minulla ei valitettavasti ole aikaa olla kirjeenvaihdossa, ellei asia koske käsillä olevia töitä. Olen päättänyt olla vastaamatta osaan posteista heti kohta, kuten olen oppinut kohteliaasti tekemään. Vastaan sitten joskus, kun on luppoaikaa - siis sellaisiin posteihin, joilla ei ole mitään tekemistä kirjojen ja niiden työstön kanssa. Raja on pakko vetää johonkin kohtaan, koska muutoinkin työ pitää tiukasti tuolissa ja silmät tietokoneen ruudussa. Kymmentuntisen istumasession jälkeen on takamus turra ja silmät punaiset kuin ryyppyputken jälkeen. Jokainen ylimääräinen koneen ääressä vietetty turha hetki lisää vain rasitusta. Olen tosin alkanut irrottautua päivällä tunniksi tuosta tuolista, joka tuntuu välillä oman ruumiin jatkeelta, ja lähden ulos kävelemään koirien kanssa. Sitten jaksaa taas jatkaa.
Ai niin, eivät yksin sähköpostit häiritse vaan myös puolen tunnin puhelut ovat punainen vaate ja joskus tekee mieleni sanoa jotain vähemmän kannustavaa. Milloin minä ehdin lukea käsikirjoituksia, oikolukea tai hoitaa monet, monet asiat, jos aikani menee kirjailijoiden kanssa seurusteluun? En tiedä, onko tämä vain minun ongelmani, kenties ei. Isommissa yrityksissä on kustannustoimittajaa, tiedottajaa, taittajaa ja ties ketä tekemässä niitä asioita, joista yritän selvitä Sannan avulla, Matin tehdessä kirjojemme kannet.
Mutta ihan mukavasti menneen viime vuoden jälkeen, on hyvä ponnistella eteen päin.

Eija

14 kommenttia:

  1. Millähän kurin ne kysyjät saisi ohjattua tälle palstalle? Varmaan me "vanha tekijät" (höm) osaisimme jotain vastailla.

    VastaaPoista
  2. Tervehdys kaikille! Nimeni on Reijo Rask. Asustelen Hämeenlinnassa ja näillä näkymin Nordbooks julkaisee esikoisteokseni toukokuussa, näin olemme alustavasti Eijan kanssa sopineet. Hienoa, tuntuu tosi mukavalta tälläinen tilanne elämässäni. Kirjoittaminen on ollut aina lähellä sydäntäni, se on vähän niin kuin sairaus, no kyllä te tiedätte!

    Eijakin jo mainitsi samaa kuin Matti tuossa yllä, eli te vanhat kirjailijakonkarit neuvotte mielellänne nosviisia, stämmer det? Neuvot ovat tässä vaihessa todella tärkeitä, tosin en tähän hätään osaa vielä kysyä mitään, mutta eiköhän niitä matkan varrella tule!

    Tuo Eijan meilin ja puhelimen tukkiva kysymystulva on kieltämättä ikävä asia! Tee siinä sitten sitä tuottavaa työtä kun samoihin kysymyksiin saa vastailla tuskastumiseen asti. Olisiko ideaa koota tänne ne yleisimmät kysymykset vastauksineen, josko se edes hiukan helpottaisi?

    No eipä tässä aluksi tämän enempää, jos teillä on minulta jotain kysyttävää, niin kysykää pois!

    VastaaPoista
  3. Katsos pahus kun jäi yksi sana (tänne) pois tuosta:

    Olisiko ideaa koota tänne ne yleisimmät kysymykset vastauksineen tänne, josko se edes hiukan helpottaisi?

    VastaaPoista
  4. Hei
    uutena osallistujana (olen kyllä lueskellut jo tovin) toivoisinkin mahdollisuutta esittää kysymyksiä konkareille, jotten lisää Eijan työtaakkaa.
    Itseltäni on tässä kevään kuluessa tulossa eka tuotos ja haluaisin tietää, miten muut olette tehneet julkaisutilaisuuden kanssa? Itse olin vain ajatellut, että kirja tulee kun tulee, sitten alan sitä myydä ja koetan pakottaa ainakin paikallislehden sitä kommentoimaan. Mutta sitten Eija mainitse julkaisutilaisuuden, ja iski hirveet paineet:)

    t
    Marikki

    VastaaPoista
  5. Tervehdys kaikille!

    No niin, uteliaisuus ja tiedonjano ovat nyt niissä mitoissa, että aletaan neuvojen kysyntä rankalaisittain.

    - Mitkä ovat markkinointitoimenpiteet joita kustantaja tekee? Eli mille tahoille infoa teoksesta lähetetään, lähettääkö kustantaja tutustumiskappaleita, ja jos niin minne?


    Itse suoritettu markkinointi on tietenkin mahdollisimman hyvän myynnin aikaansaamiseksi kaiken a ja o. Muutamia neuvoja pyytäisin tähänkin asiaan.

    - Missä vaiheessa kannattaa olla yhteyksissä paikallis- ja mahdollisesti valtakunnallisiin lehtiin, ennen vai julkaisun jälkeen. Pitääkö heille toimittaa kirja tutustumista varten (todennäköisesti näin on, mutta kysytään nyt kaikki mikä hiemankin mietityttää).
    - Edellä esitetty kysymys myös kirajkauppojen suhteen, siis paikallisten. Entä valtakunnalliset ketjut, ollaanko niihin yhteydessä, ja jos niin kenen toimesta, kirjailija / kustantaja?
    - Netissä on varmaan myös syytä alkaa markkinoimaan kirjaa, kohteina varmaankin keskustelupalstat joissa on itse mukana, minne muualle?

    Eli asia joka eniten mietityttää on ainakin minulle tuo ajoitus. Koska on oikea aika alkaa toimiin mihinkin suuntaan?

    Kiitos jo kaikille jotka näkevät vaivaa ja auttavat noviisia "oikeille tavoille"!

    Reijo

    VastaaPoista
  6. Hei Reijo, Marikki ja muutkin

    En koe olevani kokenut ainakaan tällä kirjallisella alalla, mutta tyrkkään lusikkani soppaan siitä huolimatta.

    Ensimmäisen kirjan kohdalla meni kaikki pieleen, mutta näin tein:
    - pidin julkkarit kotona toimittajille, joita sain kasaan kolme, joista 3 juttua, ja yksi juttu papereiden pohjalta
    - esitteen (kirjan esittely +kansikuva, tekstinäyte ja henkilötietoja) lähetin mailina
    - kaikille tutuille, sidosryhmien edustajille ja joillekin kirjastoille
    - erilaisiin julkaisuihin
    - liikkeille ympäri maakuntaa, joille olin tehnyt hommia
    - pankeille ym.
    - kaikkia en varmaan muistakaan
    - e-mailit kaikille tutuille myös siitä, että tallaavat paikallisiin kirjastoihinsa vaatimaan kirjaa tilaukseen
    - samaa esitettä jaoin hiihtoreissuillani jopa pitkin Lappia ja huoltoasemia
    - esittelyreissuja tein muutamaan kaupunkiin muun toimen ohella, negativ!
    - lehtien edustajat itse valitsevat kohteensa, mutta heille kannattaa laittaa tietoa etukäteen
    - kirjan voi lähettää itse, koska he harvemmin vaivautuvat sitä mistään tilaamaan, arvostelun saaminen onkin sitten jo toinen juttu

    -näkisin niin, että jos saa julkkareihin lehdistöä, saa siitä jutun, jakun siellä antaa kirjan, voi jatkossa saada toisen uutisen kirja-arvostelun muodossa
    - nyt aion tämän toisen kohdalla pitää julkistamistilaisuuden paikallisessa kirjastossa, johon kutsun tiedotusvälineitä kautta linjan ja joitain yksityisiä ”importantes”, muut menovinkit-palstan kautta
    - edelliset toimet suoritan alusta loppuun
    - olen sopinut myynnistä LPR:n Suomalaisen kirjakaupan kanssa, joka tilaa tavaraa hyllyyn ja paikallisen kaupan kassalta omiani ja tämä pitää saada mukaan lehtijuttuihin
    - mietin jopa 5 m pitkää lakanaa 6-tien varteen, jossa teksti kirjasta ja myyntipaikoista, mutta muusa kielsi jyrkästi
    - kirjaa myydään parhaiten paikallisesti, joten valtakunnalliset yritykset liene ajanhukkaa
    - nettipalstat tuovat mahdollisesti vähän lisämyyntiä, mutta ei niidenkään funktio ole kirjansa mainostaminen, se kannattaa tehdä hienovaraisesti, samoin nettikirjakauppojen arvostelut
    Jos/kun keksitte muuta, ilmoittakaa pian, koska julkkarit ovat 17.2.

    Vaivaa kannattaa nähdä, toinen ei mene sen paremmin kuin ensimmäinenkään. Ellei myyntiä, ei seuraavalle kustantajaa. Vain myyviä kirjoja kustannetaan, kirjan ”hyvyydellä” ei ole kuin enintään lisäarvo.Se on fakta, mikä kannattaa pitää visusti mielessä myyntiponnisteluja harkittaessa.

    Valoisaa kevättä

    ap//

    VastaaPoista
  7. Onnea Reijolle ja Marikille kirjajulkaisujen johdosta! Tuskin mitään "oikeita tapoja" on olemassakaan, mutta tässä jotain: Pidin oman julkistamistilaisuuteni paikallisen kirjaston neukkarissa. Kutsuvieraslistalla oli ystäväpiiri ja pari lehdykkää. Tilaisuudessa pidin Power Point-esityksen, jolla valotin kirjan tekoprosessia ja taustoja. Paineita tuosta tilaisuudesta sai repiä jo monta kuukautta etukäteen. Myöhemmin työkaverini järjestivät kakkukahvit, joiden yhteydessä raapustelin nimmareita ja kertoilin kirjasta. Ilmaiskappaleita olen lähettänyt muutamaan lehteen arvioitavaksi ja ottanut käyttöön Google Adwords-mainostsydeemin. Lisäksi olen tehnyt mainoslehtisiä, joita on jaeltu satunnaisiin paikkoihin. Keskustelupalstoille kannattaa tunkea vaikka useammallakin nimimerkillä. Kotisivutkin on hyvä tehdä, mikäli mahdollista ja Facebook on hyvä muistaa. Enemmänkin olisi voinut tehdä, mutta kaikkeen ei vain yksinkertaisesti ennätä.

    VastaaPoista
  8. Tervehdys. Täällä on peräänkuulutettu keskustelua ja samaa toivon minäkin. Olisiko kuitenkin parempi vaihtoehto vilkkaammalle keskustelulle blogin sijaan keskustelupalsta? Blogin ongelma on mielestäni se, että jos kommentoit vanhempiin viesteihin saattaa olla vaikea sitä huomata. Keskustelupalstan etu on se, että vastaukset aiheisiin erottuvat huomattavasti paremmin.

    Tälläinen asia tuli mieleeni. Jos asia saa kannatusta, voin perustaa foorumin, joka olisi tietysti tarkoitettu ensisijaisesti vain meille nordbooks ihmisille.

    Ottakaa kantaa!

    VastaaPoista
  9. Hei
    foorumi voisi olla hyvä juttu, sillä blogissa on juuri se ongelma, että jos jotain aikaisempaa juttua kommentoi, jääpi se herkästi huomaamatta...

    Tohon kirjojen eri tahoille lähettämiseen kommentoisin sen verran, että ei todellakaan kannata lähetellä kirjaansa summamutikassa, kalliiksihan se tulee ja hyöty on, noh, melkeinpä olematon.
    Itselläni on tämmönen kokemus jaettavana: puolisoltani ilmestyi kirja In memoriam, joka käsittelee Suomen itsenäisyyden aikana virantoimituksessa surmattuja poliiseja, aihetta, jonka kuvittelisi kiinnostavan maanlaajuisesti. Lähetimme lehdistötiedotteita 30-40 lehteen, kolme pyysi kirjaa, 2 kirjoitti jutun. Kaiken kaikkiaan lähetimme kymmenkunta kirjaa (myyntihinta 40 euroa kappale) ja tulos oli kutakuinkin nolla.

    Pari sanaa kustantajan vastuusta: kustantajan ensisijainen tehtävä on kirjan kustantaminen, eikö? Lisäksi kustantaja huolehtii kirjan tietojen toimittamisesta eri tahoille, tietokantoihin jne jota kautta sitten kirjastot ja kirjakaupat tilaavat. Siinä se. Vai olenko väärässä?

    t
    Marikki
    ps. ja kiitos Matille onnitteluista, lämmittivät...

    VastaaPoista
  10. Ei tuo keskustelupalsta tunnu saavan juurikaan kannatusta, mutta sellaisen alustavan joka tapauksessa tein ja jos kiinnostaa, niin käykää katsomassa ja liittykää mukaan! Tässä linkki:

    http://nordbooks.nstars.org/index.htm

    VastaaPoista
  11. Tervetuloa Aarne mukaan. Rekisteröitymisen jälkeen minun pitää vielä aktivoida homma, jotta ei toivottuja sivullisia eksy mukaan. Nyt Aarne pääset tiedoillasi sisälle foorumille!

    Reijo

    VastaaPoista
  12. Marikki tevetuloa foorumille, olen nyt aktivoinut käyttäjätunnuksesi!

    Reijo

    VastaaPoista
  13. Tervetuloa foorumille Masa, aktivoin tunnuksesi juuri!

    Reijo

    VastaaPoista
  14. Tänks täysii! Koetan saada jotain aikaiseksi silläkin saralla.

    -m-

    VastaaPoista