Syksyn mietteitä

En ole aikoihin ehtinyt tätä blogia kirjoittaa ja kuten tuolla Nordbooksin sivuilla joku mainitsee pikkulintujen laulaneen, että olen myynyt kustantamon, niin se pitää paikkansa. Jätän nämä areenat, ja uusin voimin ja ideoin astuu jatkaja ohjaimiin ensi vuoden puolella. Helpotus oli valtava. Suuren työn ja ponnistelujen myötä pieni kustantamo on löytänyt paikkansa ja ihmiset kustantamon. On hienoa tietää, että työlle löytyi jatkaja. Ja mitäkö sitten teen, joku jo ehti kysyä. No, tulen ja menen mieleni mukaan, kirjoitan, kaivan pensselit esiin ja puhallan pölyt pois - ja luen. Ja sinne Espanjaan katoan aina joskus. Muutamat blogin lukijoista ovat kyselleet, saisivatko he vuokrata Espanjan taloa. Jo vain, kunhan ei revi, särke eikä sotke. Eli elää ihmisiksi, eikä niin kuin pari vuokralaistani, joiden jälkiä itkun kanssa siivoilin ja maksoin julmettuja sähkölaskuja, jotka jättivät jälkeensä ja jotka nyt ovat toinen perinnässä oikeusteitse Suomessa ja toisesta tappelee espanjalainen asianajaja, koska irlantilaisnainen asuu edelleen Espanjassa ja homma pitää viedä siellä loppuun. Aiemmin kirjoitinkin kuinka paljon vahinkoa hän sai talossani aikaan. En ole ahne vuokran suhteen, vähän ajankohdasta riippuu, koska tiettynä aikana on menijöitä enemmän ja näin talvella sitten vähemmän. Eräs Espanjassa asuva suomalainen kiinteistövälittäjä halusi epätoivoisesti vuokrata taloni 4 kuukaudeksi suomalaiselle pariskunnalle sanoen, että jos tykkäävät asua, aikovat ostaa sen. Ne ovat puheita joihin en usko. Myönnyin lopulta vuokrausehdotukseen, vaikka olen sitä mieltä, että ostaja löytyy aikanaan ja vaikka osamaksulla, mutta jos ei löydy, niin sitten ei. Sitten syödään appelsiineja ja syleksitään siemeniä. Sain sitten vuokralaisten yhteystiedot ja soitin rouvalle kertoakseni niistä pienistä kommervenkeistä, jotka on syytä tietää, jotta ei sormi mene suuhun asuessa. Sanoin, että hedelmiä saa syödä juuri niin paljon kuin jaksaa. - Onko siellä puristin, oli ainoa komentti siihen. (Höh, ajattelin.) Entä netti? (No ei ole. Hullu kai olisin, jos koko vuodelta maksaisin liittymämaksuja, kun en niin paljon paikalla kuitenkaan ole. Kaupungissa on paikkoja, joissa saa eurolla näpytellä tunnin nettiä.Ja Espanjassakin saa ostettua tikun jo vaikka viikoksi.) Entä onko tv taulu-tv? No ei taatusti ole, ainakaan niin kauan kuin se vanha rohju toimii. Jos varaskandidaatti kurkistelee ikkunoista, ei sillä tee mieli varastaa telkkariani. Näkyykö Suomi-tv? Ei näy, miksi siitäkään maksaisin monta sataa vuodessa? Sky oli, mutta kiitos noiden kahden aiemmin mainitun vuokralaisen, lautanen löytyy muurissa edelleen, mutta kaksi kertaa särjettiin boksi ja toisella kerralla vietiin vielä kaapelitkin ja johdot oli sekoitettu jotenkin, kun oli kytketty britti-tv. Siispä vain Astra näkyy toistaiseksi. Haaveilen, että laitan tavallisen antennin Espanjan tv:tä varten. Kerroin, että lämmitykseen voi käyttää ilmalämpöpumppua, kaasulämmintintä ja kahta irtopatteria sekä kaminaa ja takkaa. Huomautin myös sähkön kalleudesta Espanjassa ja kerroin, että puita saa ostaa läheiseltä puutarhalta ja kaasu on halpaa. Onko siellä eläimiä? Ai eläimiä, no kissat juoksevat ulkona, joten hiiriä ja rottia ei ole. Mutta ainahan niitä Espanjassa - hämähäkkejä nurkissa, muurahaisia ja olenpa pari kertaa skorponinkin nähnyt kivikossa ja viime eksänä ihastelimme pojanpojan kanssa gekkoa, joka vilisteli katonrajassa. Uima-allas, nainen halusi tietää. Silloin mietin, että olivatko he käyneet lainkaan katsomassa taloa, kuten minulle oli kerrottu. - Ei ole, varavesiallas on, eli uida voi, mutta kuka kumma talvella ui, kun yölämpötila saattaa olla miinuksella ja kestää puoleen päivään, ennen kuin aurinko on ehtinyt ilmaa lämmittää. Espanjassakin on talvi, hyvänen aika! No ehkä hän oli avantouimari. Kysyin, keneltä he ovat aikoneet vuokrata auton. Ei me vielä mistään, katellaan nyt vähän aikaa, kun nuorisokin tulee, ne ajavat sitten. Ahaa, henkäisen pitkään. Talossa on kolme petipaikkaa ja hätätilassa pieni lapsi nukkuu kahdenistuttavassa sohvassa (heillä oli mukana tulossa 6 v. lapsenlapsi). No, omapa on asiansa, jos jääkylmällä lattialla makoilevat. Ja se auto - utelin, miten he aikovat ostokset hoitaa. Kuulemma linja-auto menee läheltä. Menee se, kilometrin päästä. Ruokamarket on kaupungissa 7 km:n päässä. Huoltoasemalta saa jotain, mutta autoasia pani minut epäilemään, että ei tule mitään koko hommasta. Jos ei ole autoa, niin vaikeaksi menee. Sitten tuli puheeksi vielä vesiasia. Kerroin, että talossa odottaa aina pari pulloa vettä. Se on sääntö, jota kaikkien pitää noudattaa, jättää pullovettä, koska ei tiedä, mihin aikaan kone tulee, ehtiikö kauppaan jne. Talossa on porakaivo, mutta en juo sen vettä kuin keitettynä, sillä aikaisempi omistaja oli laittanut kaivoon kannen, jonka reunoilta meni sateen mukana pölyä ja maa-ainesta ja sitä alkoi sitten nousta suodattimeen ja hanat olivat aina tukossa. Vuosi sitten putkimies katkoi letkua useita metrejä ja nyt vesi on parempaa, mutta ajan kanssa suodatin likaantuu ja se pitää putsata. Mihin se maa-aines katoaisi kaivosta, kun se on sinne päässyt? Tämän kaiken jälkeen sain seuraavana päivänä kipakan soiton kiinteistövälittäjältä ja hän kertoi, että nainen oli hysteerisenä huutanut, että haluaa toiseen paikkaan, kun siellä ei ole vettä ja gekkot ja sisiliskot juoksentelevat seinillä ja on vain yksi lämpöpatteri ja sauna on palanut. (Totta, sauna paloi v. 2008 ja sitä alettiin rakentaa uudelleen, vaan kun poika muutti Suomeen takaisin rakennus on, mutta ei lauteita eikä muutakaan. Ja kun Espanjaan tulee, niin onko espanjalaisilla sauna?) Jotenkin minulle tuli helpottunut tunne. Olen aivan varma, että viikon asumisen jälkeen he olisivat muuttaneet tuolla asenteella muutoinkin pois. Oli parempi, etteivät menneet ollenkaan. Ja on parempi, että minä itse valitsen ihmiset, jotka talooni tulevat. Kun menet Espanjan maaseudulle, asettaudut vanhaan fincaan, asennoidu myös sillä mentaliteetilla, että vanha on vanhaa. Vesi tulee ja menee, sähköt on, jääkaappi ja mikro on kassuhellan lisäksi, sisällä voi olla todellakin joskus gekko tai pari ja hämähäkit ehtivät vallata katonrajat, jos pitkään on pois, joten ne tarvitsevat pölyhuiskaa. Keskuslämmitystä ei ole - fincassa, joka on alunperin tarkoitettu viljelijän oleskelupaikaksi, ei kodiksi. Minä olen pärjännyt hyvin. Kylmällä lämmitän, pistän villapuseroa päälle, ja pidän huopatöppöset jalassa. Niin tekevät espanjalaisetkin. Menepä kauppaan, niin myyjät saattavat olla jopa toppatakeissa tai vähintään hyvin paksuissa vetimissä. Ei siellä hilluta t-paita päällä, jos ulkona on 12 astetta lämmintä. Eikä laiteta heti sähköpatteriakaan päälle. Kwh maksoi viimeksi 14,8 senttiä + verot päälle, joten se tekee n. 16 senttiä kwh, kun annat sähkön tuoman lämmön hivellä ihoasi. Maalaisromantiikkaa ja seikkailumieltä, eikö sitä etsitä jotain erilaista oman arjen vastapainoksi? Nirppanokkien ei kannata vaivautua. Ai niin ja ulkona saattaa olla tietysti ampiaisia, mehiläisiä, muurahaisia, kaiken maailman pistiäisiä, hepokatteja, heinäsirkkoja, perhosia, hämähäkkejä, lintuja ja lämpimällä ärsyttävän äänekkäiksi käyviä kaskaita sekä muita tuhannen öttiäisiä ja saattaapi villisikaperhekin vipeltää alhaalla ojassa. Jos niitä pelkää, niin eipä kannata kotimaata jättää.:) Oikein mukavaa joulun odotusta kaikille. Eija

SYKSYN KUULUMISIA

Kesä on mennyt kuin huomaamatta. Minun kesäni on ollut sadetta ja tuulta. Monenlaiset elämäntilanteet ovat johdattaneet pitkin polkua, joka on tuntunut kovin kuoppaiselta. Syksyn kauniit päivät ovat olleet harvassa ja marjametsään menokin on ollut välillä sadesäässä tarpomista. Talven marjat on kuitenkin kerätty. Kuun vaihteessa sain uutisen suuresta palosta Coinissa, Alhaurinissa ja Mijaksessa. Jännitin taloni puolesta eikä tulirintama kovin kaukana siitä ole kulkenutkaan. Surettaa monien paikallisten puolesta. N. 200 taloa on tuhoutunut, Ojenissa kokonaisia kerrostaloja. Tuhansia eläimiä kuoli liekkehin, kun pakopaikkaa ei ollut. Ihmisiä kuoli 1 ja joitakin loukkaantui. Kauheaa on myös se, että luonto on tuhoutunut äärettömän laajalta alueelta; mm. kauniit sembramänniköt, eukalyptukset, jotka humisivat tuulessa kauniin Barranco Blancon rinteillä. Tähän laaksoon olen myös kirjani Valkoinen laakso osan tapahtumista sijoittanut. Liekö tuo kirjoitettava uusiksi, jossa joku roikale sytyttää maastopalon ja se hotkaisee niin rosvot kuin poliisitkin. No, tällä hetkellä ei ole aikaa kirjoitella, vaikka pää on täynnä ideoita. Ne työnnän syrjään toistaiseksi ja lähdenkin katsomaan, mitä talolleni kuuluu. Onko ohutta tuhkaa tunkenut huoneisiin, joudunko taas niin siivous- kuin maalaustalkoisiinkin? Sydän sykkyrällä mietin, miltä ympäristössä näyttää. Mitä pikkukaupungissa mietitään kaikista menetyksistä? Mitkä ovat naapureideni tunnelmat? Monet ovat kirjoitelleet ja soitelleetkin kysyen arasti vuokraanko minä taloa. Vastaus on kyllä, vuokraan sitä ihmisille, joiden kuvittelen asuvan talossa särkemättä ja sotkematta. Yksi peruutus tuli tuon tulipalon takia, pariskunta ei halunnut tuhkan sekaan. No, minun pihani eikä naapurinkaan piha ole palanut ja rintaman on kerrottu olevan n. puolen kilometrin päässä, joten ehkä siellä vähän voi tuulella nyt pölistä. Toivotaan syyssateita sinnekin. Kirjasyksy on ollut mielenkiintoinen. Kolme kovaa, Kaikkonen, Pipatti ja Anttila ovat panneet tahoillaan tuulemaan ja jokainen heistä on myynyt kirjojaan mukavia määriä. Ja jokaisella on ollut suunnitelmia kirjojensa markkinointiin omassa elinympäristössään. Mennään kirjapiireihin, lukupiireihin, markettien aulaan, kirjastoihin puhumaan, kouluille puhumaan. Ideat eivät näytä tältä kolmikolta loppuvan. Toivonkin heille onnellisia hetkiä lukijoiden kanssa keskustellessa. Toki jokaiselle kirjailijallemme toivoo menestystä. Kirjan eteen on tehty työtä, mutta se lopu siihen, että valmis kirja on käsissä. Se on saatava omista käsistä lukijoiden käsiin. Aina se vain ei ole niin helppoa, jos ei uskalla, ehdi tai ei ole sen vertaa kontakteja, että saisi vetoapua. Kuitenkin kaikille kirjailijoille oikein satoisaa syksyä! Toivottelee Eija

KESÄ KAUNEIMMILLAAN

Täällä pohjoisessa on nyt saatu nauttia ilmoista, joita on odoteltu pitkään. On lämmintä ja aurinko paistaa, vähän siitä on tarttunut ihollekin. Silti tästä on lähdettävä vieläkin aurinkoisemmille maille. Espanjan taloni, jota harvakseltaan vuokrailen luotettaviksi otaksumilleni ihmisille, on vailla vuokralaista tänä kesänä, sillä muutama kysely ja pari kahden viikon varaustakin sovittiin, mutta kaikki sitten vetäytyivät. Ehkä hotelliin on helpompi mennä kuin taloon, jossa pitää aamiainen tehdä itse, ja jossa vuokralainen velvoitetaan kastelemaan ylätasanteen kasvit siitä syystä, että Paco (esp. naapurini, joka taloa hoitaa) orjailee vieraita niin paljon, ettei tule yläpihalle. Muutama seikka vaatii nyt läsnäoloani ja vaikka asian hoitaminen vie pari päivää, on viihdyttävä kuumuudessa kuitenkin viikko. Tähän aikaan asuminen Espanjassa - tietysti paikasta riippuen, on sitä, että ulos lähdetään aamuvarhain, päivällä oleillaan varjossa tai sisällä tai ehkä uima-altaassa, ja myöhään illalla voi taas ulkoilla. Lämpötila tuossa vuoren rinteellä kohoaa helposti yli kolmenkymmenen, sehän oli sitä jo kesäkuun alussa, jolloin pojanpojan kanssa viikko siellä vierähti. Nyt pitää oikein orientoitua lämpöön. Kun säätiedoitus Suomessa näyttää Malagan kohdalla 28, todellisuudessa mittari kipuaa tuosta melko usein kymmenellä asteella. Siinä ei paljon pallopelejä pihalla pelata. Kirjasyksy lähestyy vääjäämättä, ja myös meidän kirjamme kiinnostavat joitakin toimittajia, ainakin julkaisutietoja on ahkerasti kyselty. "Sadosta" onkin tulossa antoisa ja monipuolinen. Esimakua siitä voi maistella jo Leena Niemen kirjasta Muutos. Vaikka se ei romaani olekaan, on se kirjoitettu mielenkiintoisesti ja luulenpa, että joka tämän aloittaa, ei malta lopettaa, ennen kuin on kirjan lukenut. Hienoa luettavaa on tulossa myös Pertti Anttilalta, jonka esikoisteos Löysin rantein on verrattavissa hyvinkin nimekkäisiin kirjailijoihin. Valtter Schubinia suosittelen myös. Jokaiselle syksyn kirjailijallemme täytyy toivoa hyvää kirjasyksyä, sillä jokainen on tehnyt kovasti töitä kirjansa eteen. Lisäksi tietysti jännitämme Nellan puolesta, löytyykö Maajussittarelle sulhanen. Jokunen aika sitten lähettelin viestiä kirjailijoille, joiden kirjaa ei enää ole myyty aikoihin. (Se kirjan lyhyt elinkaari.)Muutama tilasi omaa kirjaansa vielä, mutta suurin osa on tainnut tyydyttää lähipiirinsä kirjallisilla tuotteillaan. Pidin viikon verran varaston ovia auki ja harvakseltaan kävi ihmisiä, 50 sentin ja euron hintaisetkaan kirjat eivät kemiläisiä kiinnostaneet. Nyt siis hiljalleen listailen makuloitavia kirjoja ja niiden tuhoaminen alkaa, kunhan palajan reissultani. Joten, jos vielä joku mattimyöhäinen tahtoo kirjaansa hankkia, niin halvallapa saa nyt. Elokuussa joidenkin nimkkeiden elämä on lopullisesti sitten ohi. Kirjallisin terveisin Eija