PELASTETAAN MAAILMAA

JA MAAILMA PELASTUU... Avasin tv:n kanavalta, jossa esitettiin ohjelmaa merissä vellovasta muovisaasteesta. Merivirtojen muovaamat hornankattilat kiehuivat pienen pientä muovisilppua, joka näytti samalta kuin lasipallon sisus, joka "pyryttää", kun sitä ravistellaan. Tämä jäte tosin oli kaiken kirjavaa, joka joutui lintujen ja merielävien sisuksiin. Eläinten lisääntyminen häiriintyi, jotkut kuolivat, kun suolisto tukkeutui. Ohjelmaa katsoessa tuli surullinen olo. Näinkö vähän ihmiset välittävät ympäristöstään? Olen kaupan jonossa ja lapan viilipurkkeja hihnalle. - Pannaanko viilit pussiin? kysyy ystävällinen nainen kassan takaa. - Ei panna, vastaan kuten aina. - Säästetään maailma ainakin siltä muovisaasteelta tai siihen kulutetulta energialta. - Mitä nyt yksi pussi, sanoo joku. Ravistan päätäni. Ei, se ei ole vain yksi pussi, se on pussi toisensa jälkeen, kymmeniä, satoja päivässä - yhdessä kaupassa. Ja tätä ylipakkaamista harrastavat kaikki kaupat. Odotan, milloin joku kauppa uskaltaa lähteä pienentämään hiili- ja saastutusjalanjälkeään ja selittää ystävällisesti asiakkaille, miksi muoviin pakattuja viilejä ja jogurtteja ei enää pakata muoviin, joka sitten taas pannaan useimmiten muoviseen isompaan kassiin. Markettien ekoteko olisi kieltää pakattujen purkkien uudelleen pakkaaminen. Saman asian ajaa, kun asiakkaat eivät sitä pyytäisi tai eivät hyväksyisi lisäpakkausta. Minä säästin siis vaivaisen pienen muovipussin, mutta jälkeeni tulleelle asiakkaalle jogurtit, jotka on kertaalleen pakattu muoviin, kelpasi vielä toinenkin muovikääre. Näinhän usea ajattelee - mitä yhdestä muovipussista. Mutta voima syntyy siitä, että me kaikki ajattelemme, ettemme halua tuhota elinympäristöämme ja vielä lapsenlapsenlapsemmekin voivat elää ja nauttia luonnosta. Siis yhdelläkin on merkitys, näin minä uskon. Ekotekona kannattaa harrastaa kauppakassia, kierrättää ja jättämällä tarpeeton ostamatta. Koska olen laiska, en jaksa olla täysipäiväinen ekoihminen, enkä syyllistä itseäni siitä. Mutta ne teot, mitkä ovat helppoja vaikkapa vain tällaisella pienellä valinnalla - ota tai jätä, sellaiset sujuvat meiltä kaikilta ja antavat tulevaisuudelle sen metsiemme pihkantuoksun, meren suolaisen tuulahduksen, niittyjen raikkauden, joka jää jälkipolvillekin nautittavaksi. Sellaisen maailman tahtoisin lapsenlapsilleni jättää perinnöksi, en öljylauttoja ja muovisaasteita meressä, en kaivosten raiskaamaa luontoa ja eläimiä, ihmishenkien menetystä toisten ahneuden vuoksi. Siksi minä en halua viilejäni muovipussiin, enkä ruokiani kymmeniin kääreisiin. EIJA Kirjoittelen silloin tällöin kolumneja paikallislehteemme ja ikuisena maailmanparantajana (sanoo mieheni) en voi olla toisinaan ottamatta kantaa pieniin, toista mitättömiltä tuntuviinkin asioihin.