Kesä on kääntynyt hiljalleen kohti syksyä. Sen tuntee viileistä aamuista, näkee luonnossa, kun kukat kuihtuvat kukittuaan ahkerasti keskikesän ajan. Luontoa vaivaa kuivuus ainakin meillä, mutta toivotaan, että kirjasatoamme ei vaivaa kuivuus. Olemme tiputelleet hiljaiseen tahtiin kirjoja koko kesän ajan, vaikka se ei välttämättä ole myynnillisesti parasta aikaa. Viimeisin ilmestynyt kirja Heidi Tujusen Kyllä minä sinua rakastan, on saanut niin paljon tuulta siipiinsä, että ennen kuin ensimmäinen painos edes ehti varastoomme, piti tilata toinen saman tien. Verkkokauppa on pullistellut yksittäisiä tilauksia, mikä ilahduttaa suuresti.
Heidin kirja ansaitseekin tulla luetuksi, sillä se kertoo kovasta taistelusta rakkaiden puolesta, byrokratiasta, siitä kuinka apu ei aina ole lähellä ja kuinka yksin ihminen usein murheineen on. Tämän kirjan toivon päätyvän myös päättäjien käsiin, josko he heräisivät ihmisen hädän edessä miettimään, miten perhe selviää siitä, että syntyy vammaiset kaksoset, joista toinen on sairaalakierteessä elämänsä ensimmäisen vuoden. Kuinka äiti joutuu jakamaan aikana kolmen kotona olevan ja sairaan lapsen kesken. Kuinka äiti ei ole läsnä toisille, kun hän hoitaa sairasta vauvaa sairaalassa. Minä en kyennyt nieleksimättä itse alkujaan edes käsikirjoitusta lukemaan ja edelleenkin, vaikka teksti on tuttu, se saa minut äärimmäisen mietteliääksi.
Tämän kesän suuri ilonaiheeni on ollut monta todella hyvää käsikirjoitusta, jotka olen saanut lukea. Käsikirjoituksia tulee nykyisin sellaista vauhtia, että lukemisten kanssa saa välillä ihan urakoida. Tämä urakointi näkyy sitten ensi vuoden puolella. On sanottava, että olen tyytyväinen, koska koen hyvien kirjoittajien ja jo paljonkin julkaisseiden kirjailijoiden luottavan meihin lähettäessään tekstejään luettavaksi ja tarjolle. Pyrkimys on olla heidän luottamuksensa arvoinen.
Tämän syksyn satoa tarjoilee takuuvarma Aarne Pynnönen hieman erityylisellä kirjallaan kuin aiemmat. Huumoristaan Aarne ei ole tinkinyt tippaakaan. Kari Hanhisuannolta ilmestyy todella raskaan sarjan dekkari ja Jani Tapolan Roolipeli on ollut haluttua tavaraa muihinkin kustantamoihin, mutta meillä oli onni saada se Kripo-sarjaamme.
Nella Koskell jatkaa hirviöiden parissa ja komeat kannetkin sai aikaan hänen poikansa, josta suuret kiitokset hänelle.
E-kirjoja olemme laittaneet hiljalleen Elisa-kirjoihin. Niiden myynti on kuitenkin aika vähäistä. Kirjojen tekijä eLibris pyrkii markkinoimaan niitä nyt myös kirjastoille, jotka kuulemma kyselevät e-kirjoja. Uskon sähköisten kirjojen vaativan vielä kauan kypsyttelyä, ennen kuin ne tarjoavat pienelle kustantamolle tuloja. Isoimmat saavat e-kirjoja myytyä mitä ilmeisimmin nimekkäiden kirjailijoiden tuotoksien avulla. Jostain tosin luin, että esim. Wsoy:n e-kirjojen myynti on pientä (heidän liikevaihtoonsa verrattuna tietysti), eikä se vielä ole lyönyt itseään läpi. Itse en edelleenkään halua ajatella lukevani kirjoja tabletilta tai muultakaan vempaimelta. Nyt teen sitä pakosta käsikirjoituksia lukiessani silloin kun ne eivät ole paperisena, joita toivon hartaasti. Ihan vain silmien vuoksi ja sen vuoksi, että paperisena lukeminen on paljon nopeampaa.
Nyt on kuitenkin lauantai ja pitäisi ottaa imuri käteen ja ryhtyä metsästämään villakoiria. Ennen sitä kuitenkin maistuu kupillinen kahvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti