KESÄ KAUNEIMMILLAAN

Täällä pohjoisessa on nyt saatu nauttia ilmoista, joita on odoteltu pitkään. On lämmintä ja aurinko paistaa, vähän siitä on tarttunut ihollekin. Silti tästä on lähdettävä vieläkin aurinkoisemmille maille. Espanjan taloni, jota harvakseltaan vuokrailen luotettaviksi otaksumilleni ihmisille, on vailla vuokralaista tänä kesänä, sillä muutama kysely ja pari kahden viikon varaustakin sovittiin, mutta kaikki sitten vetäytyivät. Ehkä hotelliin on helpompi mennä kuin taloon, jossa pitää aamiainen tehdä itse, ja jossa vuokralainen velvoitetaan kastelemaan ylätasanteen kasvit siitä syystä, että Paco (esp. naapurini, joka taloa hoitaa) orjailee vieraita niin paljon, ettei tule yläpihalle. Muutama seikka vaatii nyt läsnäoloani ja vaikka asian hoitaminen vie pari päivää, on viihdyttävä kuumuudessa kuitenkin viikko. Tähän aikaan asuminen Espanjassa - tietysti paikasta riippuen, on sitä, että ulos lähdetään aamuvarhain, päivällä oleillaan varjossa tai sisällä tai ehkä uima-altaassa, ja myöhään illalla voi taas ulkoilla. Lämpötila tuossa vuoren rinteellä kohoaa helposti yli kolmenkymmenen, sehän oli sitä jo kesäkuun alussa, jolloin pojanpojan kanssa viikko siellä vierähti. Nyt pitää oikein orientoitua lämpöön. Kun säätiedoitus Suomessa näyttää Malagan kohdalla 28, todellisuudessa mittari kipuaa tuosta melko usein kymmenellä asteella. Siinä ei paljon pallopelejä pihalla pelata. Kirjasyksy lähestyy vääjäämättä, ja myös meidän kirjamme kiinnostavat joitakin toimittajia, ainakin julkaisutietoja on ahkerasti kyselty. "Sadosta" onkin tulossa antoisa ja monipuolinen. Esimakua siitä voi maistella jo Leena Niemen kirjasta Muutos. Vaikka se ei romaani olekaan, on se kirjoitettu mielenkiintoisesti ja luulenpa, että joka tämän aloittaa, ei malta lopettaa, ennen kuin on kirjan lukenut. Hienoa luettavaa on tulossa myös Pertti Anttilalta, jonka esikoisteos Löysin rantein on verrattavissa hyvinkin nimekkäisiin kirjailijoihin. Valtter Schubinia suosittelen myös. Jokaiselle syksyn kirjailijallemme täytyy toivoa hyvää kirjasyksyä, sillä jokainen on tehnyt kovasti töitä kirjansa eteen. Lisäksi tietysti jännitämme Nellan puolesta, löytyykö Maajussittarelle sulhanen. Jokunen aika sitten lähettelin viestiä kirjailijoille, joiden kirjaa ei enää ole myyty aikoihin. (Se kirjan lyhyt elinkaari.)Muutama tilasi omaa kirjaansa vielä, mutta suurin osa on tainnut tyydyttää lähipiirinsä kirjallisilla tuotteillaan. Pidin viikon verran varaston ovia auki ja harvakseltaan kävi ihmisiä, 50 sentin ja euron hintaisetkaan kirjat eivät kemiläisiä kiinnostaneet. Nyt siis hiljalleen listailen makuloitavia kirjoja ja niiden tuhoaminen alkaa, kunhan palajan reissultani. Joten, jos vielä joku mattimyöhäinen tahtoo kirjaansa hankkia, niin halvallapa saa nyt. Elokuussa joidenkin nimkkeiden elämä on lopullisesti sitten ohi. Kirjallisin terveisin Eija

KESÄNVIETTOA

- Milloinka pidät lomaa? Joko lomat on pidetty? mieheltäni kysellään, vaikka jokainen tietää vastauksen, ettei hänellä lomia ole.(Piruillakseenko kysyvät?) Hän tekee alihankkijana työtä yritykselle, jonka autot rullaavat yötä päivää. Varmaan hän pitäisi pari viikkoa ja lähtisi moottoripyöräretkilleen, mutta kun ei ole ottaa tekijää tuolle ajalle, ei sellaista, joka hänen töistään selviytyisi, eikä kukaan kortistosta lähde pariksi viikoksi töihin, ja millainen työntekijä joku tuntematon sitten on noin vain paikkaamaan yrittäjää. Niin, palkansaajat saavat pekkasia, pyhistä ja ylitöistä maksetaan, samoin sairastamisesta, mutta yrittäjä on kaiken ulkopuolella - lähes kaiken. Omavastuut ovat pitkiä eikä yksinyrittäjä voi jäädä kotiin, ei lomille eikä sairastamaan, sillä siinä kukkaro tyhjenee äkkiä. Ja silti valitetaan kaikesta. Yrittäjä ei aina ole valinnut osaansa, se on pakon sanelema juttu monelle. Onneksi itse voin ottaa osan töistä matkaan, jos lähden jonnekin ja vaikka en voisikaan, niin kyllä ne perässä seuraavat. Eivät asiakkaat tiedä, että olen lomalla, kun naputtelevat numeroni. Jos firmaa meinaa pyörittää, on oltava tavoitettavissa niin puhelimella kuin sähköpostillakin. Nyt olen päättäväisesti tehnyt töitä vain aamupäivän ja nyhtänyt rikkaruohoja ja ulkoillut koirien kanssa muun ajan. Ehtiihän sitä taas pimeänä aikana puurtaa. Asiat vain pakkaavat ruuhkautumaan tällä tapaa, mutta en anna paniikin vallata. Painokin toimii puolella teholla, joten kirjojen ulostulo on pitempi prosessi kuin tavallisesti. Parin kirjailijan kanssa on keskusteltu kovakantisesta kirjasta, sillä aiemmat ovat olleet pehmeitä. Toinen on esikoinen ja toinen kakkonen. Esikoisesta et tiedä, myykö se kymmenen vai tuhat, kakkosesta tiedät, että edellinen myi tietyn määrän, jota pidetään pohjana tulevalle. Koska esikoisesta ei tiedä, sen ensipainos tulisi olemaan 100-150 kpl. Kovakantisen kirjan hinnaksi kaikista halvimmilla vermeilläkin muodostuisi lähemmäs neljäkymppiä. Onnekseni kumpikaan kirjailija ei ole pyytänyt minua kompensoimaan kirjan hintaa muiden kirjojen kautta. Eli että myisin lähes katteetonta tai liian pienellä katteella olevaa kirjaa. Niin ei pienkustantamo pysty kirjan hintaa määrittelemään. Kannet ovat siis tarjouskierroksella ja tiukassa harkinnassa. Muutos palvelukustanteiden suuntaan on ollut suotuisa. Käsikirjoitusten määrä on lisääntynyt aika lailla ja luku-urakkaa riittää. Pari kitkerää kommenttia on tullut, kun ehdotin omakustannetta teokselle, jossa oli kauheasti kirjoitusvirheitä ja jonka juoni oli hukassa. Ei pidä luulla, että ihan kaikki päätyvät palvelukustanteenakaan kirjoiksi. Monet kuvittelevat, varsinkin ne jotka eivät ennen ole julkaisseet, että kyllä hänen kirjansa myy tarpeeksi, jotta siitä saadaan täyskustanne. Harva myy, hyvin harva ja näyttää siltä, että kirjojen kappalemäärien menekki on selkeä aleneva käyrä, koska niitä tehdään niin paljon. Kirja menee lähipiirille, tutuille, ystäville. Kirjastot ottavat jokaista kirjaa, mutta se määrä voi olla vaikka kymmenen. Siinäpä sitten on ihmettelemistä, mitä teemme 90 kappaleella kirjoja, jos normaali ensipainos on ollut 100. Miinusta on viivan alla ja rutkasti. Näitä miinuksia isot talot kestävät, me pienet emme. Palvelukustanne on hyvä ratkaisu, koska kirjailija saa kirjansa kustannettua ja saattaa jopa olla pieni menestys, joka tuo sijoitetun rahan moninkertaisena takaisin. Se oliskin mieluisa yllätys. Tosin palvelukustanne vaatii hieman myyntiponnisteluja, jotta kirjailija saa sijoituksensa pois. Siinä tietysti pyritään yhteistyöhön, koska kirjailijan menestys on meidänkin menestyksemme. Lämmintä kesää toivottelee Eija

Kuulumisia

Mistä ihminen kehittää kaiken kiireen? Olen pähkäillyt sitä enkä ole saanut ajatusteni mylläkkää selvitettyä. Illalla saatu ahaa-elämys osoittautuu hutiksi aamulla. Kiire ei ole minussa, vaan annan toisten tehdä kiireet minulle. Siksipä otin ja lensin jälleen kerran Espanjan maisemiin matkaseurana 4 v. miehenalku. Kuumaa oli liiankin kanssa. Varjossa terassilla mittari näytti iltapäivällä 36 astetta ja mummun piti panna parastaan pallopelin kera. - Istu siihen tuoliin, komensi poika ja pamautti mailalla palloa. - Minä haen sitten, jos menee kauas. Huokaisten mummo istui ja koetti huitoa saapuvia laukauksia, mutta vaikka peli oli mitä oli, kun ei nelivuotiaskaan osunut kuin joka kolmanteen, niin naurua piisasi. Sitten lähdettiin leikkipuistoon tai lähimmälle huoltoasemalle jätskille. Uima-altaassa oli sopivan lämmintä vettä ja pikkuinen oppi uimaan - no, ei pitkästi, mutta pääsipä jokusen metrin omin avuin eteenpäin ja mummu kehua retosteli vieressä, kuinka huippuhieno pikkumies tuo räpiköijä onkaan. Sitten eräänä päivänä siivosimme allasta, jonka pohjalla oli vähän vettä ja yllättäen Saku Sammakko, joka piti pelastaa pois. Sattuipa siihen naapurin Paco-setä, joka metsästi liukkaan otuksen ja pudotti vesikanavaan. Se nauratti vielä kotiin palatessa lentokoneessakin, ja kovasti pikkuinen kurkisteli ikkunasta koettaen nähdä sammakon pelastaneen Paco-sedän kodin jossain Malagan vuoristossa ymmärtämättä, että ne maisemat olivat jo kaukana. Alan nostaa hattua ja melkoisen korkealle niille mummoille, jotka jaksavat päivästä toiseen useiden pienten energiapakkausten kysymyksiä, vaatimuksia ja riehakasta elämäniloa. Minä olin niin kuitti joka ilta, että kun otin kirjan käteen, nukahdin ennen kuin ehdin lukea yhtä sivua puolta väliä pidemmälle. Nyt sitten alkoi se kiire. Sähköpostissa on ollut tulvaa - no, kysymysten tulvaa; joko teksti on luettu, mitä mieltä olet, ehtisitkö jo elokuulle sen saada valmiiksi jne. On kesäkuu ja puoliväli häämöttää. Kiireeltä pitää katkaista siivet juuri nyt. Ei, en ehdi elokuulle, sillä työn alla on paljon kirjoja, joista osa isotöisiäkin. Ei, en rupea kirjoittamaan kenenkään elämäntarinaa, vaan suosittelen ottamaan yhteyttä johonkuhun meidän kirjailijaamme. En, vaikka kuinka on tultu Torniosta ja menty teitä tietymättömiä pitkin maailmaa, en vaikka kuinka mielnekiintoisia asioita on sattunut ja elämä paiskonut. Niinhän se tahtoo tehdä meille jokaiselle ja kaikki olisivat kovikin mielenkiitoisia tarinoita, ainakin kertojan omasta mielestä. Ja, no, kenties naapurin uteliaisuus tulisi tyydytetyksi. Vaikka toin tuliaisina valtaisan flunssan (ikkunat ja ovet auki yöllä, kun oli kuuma) ja miljoona kutisevaa moskiitonpistoa, niin suloisena muistona talletan lapsen kanssa vietetyn viikon, naurua helisevän viikon, joka on eräs kirkkaimmista helmistä tässä elämän nauhassa, jota kerään päivieni loppuun asti. Nyt siis potkaisen kiireen nurkkaan ja ryhdyn töihin ja niistä töistä ensimmäinen on työlistan uudelleen suunnittelu. Se kun tahtoo aina - syystä tai toisesta muuttua; liekö kiireellä sitten sormensa pelissä? Ihanaa kesäkuuta ja juhannuksen odotusta jokaiselle. Eija